Summorum

Virheitä korjattu

2012-01-11T17:36:00.000+02:00

Meitä kaikkia jonkin aikaa häirinneet virheelliset postaukset on poistettu ja niiden ongelma todennäköisesti myös ratkaistu, jotta ne eivät enää toistuisi.

Summorum-blogin puolesta toivotan kaikille parempaa uutta vuotta.

Ukrainalainen liturgia

2011-09-16T00:01:00.002+03:00

Ukrainalainen liturgia

18. syyskuuta klo 14

Pyhän Henrikin katedraalissa.

Päivityksiä

2011-08-24T12:15:00.001+03:00

Niin vähän tapahtuu täällä Suomessa, että harvoin näkee päivityksiä. Muualla Pohjolassa ja maailmassa sen sijaan kuhisee.

Jo joitakin vuosia Kristus-Kuninkaan instituutti on toiminut Ruotsissa vierailuperiaatteella. Lisäksi vanhaa messua vietetään säännöllisesti Lundissa, Göteborgissa ja Jonseredissa. Silloin tällöin myös ainakin kolmessa muussa kaupungissa.

Kööpenhaminassa vanhaa messua vietetään myös säännöllisesti. Piispa Kozon on myös viettänyt useita kertoja pontifikaalimessun sekä Kööpenhaminassa että ulkomailla. Tänä kesänä hän myös jakoi vahvistuksen sakramentin vanhassa muodossa Kööpenhaminassa.

Oslossa vanhaa messua vietetään parin viikon välein.

Tallinnassa vanhaa messua vietetään parin viikon välein. Valgassa Etelä-Virossa hyvinkin tiheästi.

Helsingissä, Turussa, Tampereella?

TOINEN mielenkiintoinen asia on se, että uskonopin kongregaatio on kutsunut SSPX:n johdon Roomaan syyskuun 14. päiväksi. Keskusteluissa ilmeisesti tarkennetaan käsityksiä V2:n tulkinnasta jatkuvuuden hermeneutiikan kannalta ja pohditaan kanonista ratkaisua SSPX:n täyteen yhteyteen paluuta silmällä pitäen. Huhujen mukaan anglikaaniordinariaatin kaltainen ratkaisu lienee mahdollinen – sehän antaisi riittävän toiminnallisen autonomian paikallisisten piispojen ohi.

Suhteiden normalisoinnista antanee esimakua myös se, että joku "normaali" dominikaanisisar on saanut Vatikaanin luvalla siirtyä SSPX:n "alaiseen" dominikaaniluostariin.

Mielenkiintoinen syksy, monessakin mielessä ;)

Vihdoin jotakin taas tapahtuu

2011-06-09T00:17:00.004+03:00

Westminsterin arkkihiippakunnan arkistonhoitaja, isä Nicholas Schofield vierailee Suomessa heinäkuussa.

Gregorius-yhdistys kutsuu kaikkia kiinnostuneita osallistumaan isä Schofieldin viettämään

vanhamuotoiseen messuun
Pyhän Henrikin katedraalissa
torstaina 14. heinäkuuta klo 18.00.

Messun jälkeen klo 19.00 isä Schofield esitelmöi seurakuntasalissa (englanniksi) mielenkiintoisesta aiheesta:

Paavi Benedictuksen julkaiseman
Anglicanorum coetibus -asiakirjan
vaikutuksia Englannissa

Lisätietoja Gregorius-yhdistyksen sivuilla.

polvistuminen - adoraatio - välttämätöntä

2011-04-07T01:00:00.001+03:00

Alla pätkä loistavasta haastattelusta, jonka paavillinen seremoniamestari, monsignore Guido Marini on antanut puolalaiselle kirkolliselle lehdelle (lihavoinnit minun):

Wlodzimierz Redzioch: – What does the collaboration between Benedict XVI and his Master of Ceremonies look like? Does the Pope decide about everything?

Msgr. Guido Marini: – At first, I would like to stress that the celebrations the Holy Father presides over are to be the points of reference for the whole Church. The Pope is the highest priest, the one who offers the sacrifice of the Church, the one who shows the liturgical teaching through celebrations – the point of reference for all. Considering this explanation it is easier to understand what the style of collaboration between the Papal Master of Ceremonies and the Holy Father should be. One should act in the way to make the papal liturgies the expressions of his authentic liturgical orientation. Therefore, the Papal Master of Ceremonies must be a humble and faithful servant of the liturgy of the Church. I have understood my work in the Office of Papal Liturgical Celebrations in this way since the very beginning.

– Celebrations directed towards the cross, Holy Communion received directly by mouth and while keeling, longer moments of silence and meditation – these are the most visible liturgical changes introduced by Benedict XVI. Unfortunately, many people do not understand the theological and historical meanings of these changes and what is worse, they can see them as ‘return to the past.’ Can you briefly explain the meanings of these changes?

– To tell you the truth our office has received many testimonies of the faithful who have favourably received the changes introduced by the Pope because they see them as the authentic renewal of the liturgy. As for the significance of some changes I will say a few synthetic reflections. Celebrating towards the cross stresses the correct direction of liturgical prayer, i.e. towards God; during prayers the faithful are not to look at themselves but should direct their eyes towards the Saviour. Giving hosts to people kneeling aims to giving value to the aspect of adoration both as the fundamental element of celebration and the necessary attitude while facing the mystery of God’s real presence in the Eucharist. During the liturgical celebration prayer assumes various forms: words, songs, music, gestures and silence. Furthermore, moments of silence let us participate truly in the act of worship, and what’s more, from the inside evoke every other form of prayer.

Hyvä!

Piispa Kozonin esimerkki

2011-04-04T00:25:00.000+03:00

Rorate Caeli kertoo, että:

Next Sunday (April 10th, Passion Sunday) H.E. Mgr. Czeslaw Kozon, Bishop of Copenhagen, will spend the sacrament of Confirmation and offer Pontifical Mass at the Throne at the St. Agnes Church in Amsterdam, the Netherlands. The ceremonies will start at 11 am local time (GMT +2) and will be celebrated according to what is called the Extraordinary Form in the Motu Proprio Summorum Pontificum of His Holiness Pope Benedict XVI.

Näin toimii piispa Pohjoismaista. Hienoa!

Aika puolustaa vanhaa messua

2011-02-18T15:54:00.003+02:00

Allekirjoita kansainvälinen vetoomus Summorum Pontificumin aseman puolustamiseksi:

http://www.motuproprioappeal.com/

Kokoustunnelmia

2011-01-23T22:11:00.003+02:00

Gregorius-yhdistyksen vuosikokous pidettiin tänään johtokunnanvaihtotunnelmissa. Noin kolmivuotisen kautensa päätti melkein koko johtokunta. Aika on tehnyt tehtävänsä, ja nyt eletään uudessa tilanteessa. Olennaiset tiedot löytyvät Gregorius-yhdistyksen sivuiltakin, mutta tässä vielä:

Gregorius-yhdistyksen vuosikokous on valinnut yhdistykselle uuden johtokunnan. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Diana Kaley ja muiksi jäseniksi Joonas Lindström, Markus Mäkelä, Marko Pitkäniemi ja Katri Tenhunen. Moderaattorina jatkaa isä Antoine Lévy OP. Kokouksessa käydyssä keskustelussa toivottiin traditionaalisen liturgian järjestämiseen liittyvien kysymysten ja epäselvyyksien selvittämistä ja todettiin, että pyritään jatkossa järjestämään katedraalissa säännöllisesti messuja ja muita tilaisuuksia, joita moderaattori tai joku muu pappi voisivat viettää.

Pari huomiota. Ensinnäkin näyttää siltä, että isä Antoine Lévy OP, yhdistyksen moderaattori, on innostunut ajatuksesta, että hänen viettämistään vanhoista messuista voitaisiin ilmoittaa ajoissa ja että niitä voisi viettää jollakin tavalla säännöllisesti myös katedraalissa. Toisekseen hän opiskelee vanhan dominikaaniriituksen viettämistä. Tämä kaikki on varsin ilahduttavaa! Vielä tosin ei tiedetä, milloin säännöllinen, aikaisempaa paremmin ilmoitettu ja ennakoitavissa oleva toiminta voisi alkaa.

Toinen huomio on se, että tässä hiippakunnassa tuntuu sinnikkäästi olevan vallalla käsitys, että vanhaa messua kohtaan ei ole juurikaan aitoa kiinnostusta, ja sen takia vanhan liturgian edistämistä ei pidetä tarpeellisena. Toivottavasti mukana ei ole vastustusta ja pelkoa, sillä niitä on paljon vaikeampi voittaa kuin tietämättömyyttä. Toivottavasti paimenet voisivat nähdä, että uskovilla voi olla myös liturgiseen spiritualiteettiin liittyviä tarpeita, jotka ovat aivan asiallisia mutta myös todellisia. Ja Suomessakin on vanhassa messussa toistuvasti käyviä uskovia useita kymmeniä. Ei se ole parin harvan "friikin" päähänpinttymä Suomessa eikä muuallakaan, niin kuin viestit eri puolilta maailmaa kertovat.

Vanhaan liturgiaan liittyy, hyvin vietettynä, suuri mysteerin ja pyhyyden kokemus, jota edesauttavat tuohon liturgiaan liittyvien eleiden kieli, musiikki, hiljaisuus ja rukouksen suunta. En voi olla mainitsematta, että toki lähes nämä kaikki kohdat voidaan toteuttaa myös uudemmassa liturgiassa, mutta käytännössä niin ei sittenkään tehdä. Mutta kumpi on lopulta yksinkertaisempi ja loogisempi ratkaisu: sallia vanhan messun olemassaolo – ja tarjota liturgisesta traditiosta kiinnostuneille toiveiden täyttymys – vai yrittää muuttaa uuden messun viettotapoja traditionaalisemmaksi – ehkä joidenkin pettymykseksi?

Mitä milläkin ratkaisulla saavutettaisiin? Minkälaista kirkkoa sillä rakennettaisiin? Minkä viestin mikäkin lopulta antaisi? Siinä kysymyksiä, joihin mielestäni kannattaa vastata vasta sitten, kun on lukenut huolellisesti paavi Benedictuksen kirjeen piispoille Summorum Pontificum -asiakirjan johdosta.

Kardinaali Burken haastattelu

2011-01-05T23:36:00.001+02:00

Kommuunio kielelle

2010-12-25T13:31:00.002+02:00

Jouluyön messussa paavi jo totutusti jakoi kommuunion polvistuneille uskoville suoraan kielelle. Mutta ensi kertaa vuosikymmeniin kommuunio jaettiin kaikille uskoville vain kielelle. Käsikommuunio ei ollut mahdollista, ja kommuuniota jakavien pappien vieressä kulkevat turvamiehet osoittivat kaikille uskoville, kommuunion vastaanottamisen tavan.

Fr. Z:lla lisätietoja täällä: http://wdtprs.com/blog/2010/12/papal-midnight-mass-with-no-communion-in-the-hand/

Voi, kunpa tämä käytäntö leviäisi -- nopeasti!

Tämä tieto oli yksi parhaista joululahjoista!

2010-11-10T08:39:00.002+02:00

Tällaisesta saa nauttia Rooman "vanhan messun" personaaliseurakunnassa vainajienpäivän jälkeisinä iltoina. Iloitkoot sielut kiirastulessa!

Ehkäpä tällainen vanha käytäntö voitaisiin elävöittää myös Suomessa?

Hiljaiseloa?

2010-11-05T16:07:00.002+02:00

Ajattelin kirjoittaa muutaman rivin rikkoakseni melko pitkään jatkunutta hiljaisuutta. Uusia pappisvisiittejä ei ole ilmeisesti tiedossa, joten novus ordon voimin mennään eteenpäin. Musiikkirintamalla on tapahtunut hieman piristystä ja uusia laulajia on ilmaantunut riveihin. Iloitsen erityisesti muutaman naislaulajan kiinnostusta piristämään katedraalin liturgian musiikkia vokaalipolyfonian tiimoilta. Näin ollen voimme jatkossa kuulla esimerkiksi renessanssipolyfonian helmiä. Tästä saimmekin nauttia katedraalin 150-v juhlissa, jolloin kuulimme otteita Josquin Desprezin missa malheur me bat:ista. Joka tapauksessa gregoriaaninen laulu tulee säilymään liturgian perusmusiikkina, jota sitten "maustetaan" vokaalipolyfonialla suuremmissa juhlissa ja mikä ettei useamminkin. Ensi sunnuntain radioidussa päämessussa kuulemme muutaman osan kaksiäänisestä messusta, jonka on säveltänyt monille tuttu kanttori Marko Näätänen.

Eläköön Opus Dei!

2010-09-21T19:36:00.003+03:00

Chilessä on Opus Deihin kuuluva piispa viettänyt vanhan messun. Tämä lienee ensimmäinen kerta, että varovaisuudestaan tunnettu prelatuuri näin avoimesti osoittaa hyväksyvänsä vanhan messun ja jopa viettävänsä sitä. Lisätietoja ja kuvia: http://fortes-fide.blogspot.com/2010/09/opus-dei-bischof-feiert-messe-mit-62er.html

Kolme tärkeintä asiaa?

2010-09-20T22:08:00.002+03:00

Listaanpa kolme tärkeintä toivettani liturgian kehittämisessä:

1) Kommuunion vastaanottaminen polvistuneena kielelle. Näin osoitamme Jumalalle suurinta kunnioitusta ja nöyryyttä. Miksi meidän pitäisi antaa hänelle itsestämme vähemmän?

2) Messun vietto versus Deum eli ad Orientem. Papin toiminnan kohteena on ensisijaisesti Jumala. Me odotamme Kristuksen toista tulemista idästä, miksemme siis me kaikki, pappi mukaan luettuna, olisi kääntyneinä samaan suuntaan?

3)Latinalaisen riituksen ominainen kieli on latina ja sille sopivin musiikki on gregoriaaninen kirkkolaulu ja urkujensoitto. Miksi tämä kirkon toteamus ei toteudu, miksei sitä kunnioiteta? Muunlaiset kokeilut eivät vakuuta, ne lähinnä itkettävät, tylsistyttävät tai suorastaan naurattavat.

Minkälainen on sinun listasi?

Mass Destruction

2010-08-08T19:45:00.003+03:00

Tässä pari loistavaa videota liturgisista muutoksista amerikkalaiseen TV7-tyyliin:

http://www.realcatholictv.com/cia/03Massdest/

http://www.realcatholictv.com/cia/03Massdest/index.php?pt=2

Päivän kuva

2010-08-06T17:53:00.003+03:00

Dominikaanikonventin uusi pyhäkkö Mainzissa Saksassa. (Konventilla on

tiettävästi huomattavia ongelmia saada uusia kutsumuksia.)

Torstai 5.8. klo 18.00

2010-07-27T09:14:00.002+03:00

Westminsterin arkkihiippakunnan arkistonhoitaja, kirkkoherra Nicholas Schofield viettää vanhamuotoisen messun Pyhän Henrikin katedraalissa torstaina 5.8.2010 klo 18.00 alkaen. Messun jälkeen tapaaminen seurakuntasalissa. Tervetuloa!

The archivist of the Archdiocese of Westminster, Fr. Nicholas Schofield will celebrate a Holy Mass in the Extraordinary form of the Roman Rite in Saint Henry's Cathedral on Thursday, August 5th, at 18.00. After Mass, there is a meeting in the parish hall. Welcome!

Vanha messu joka seurakuntaan!

2010-07-25T17:48:00.003+03:00

Paavin liturgiseen lähipiiriinsä nostama professori mons. Nicola Bux on antanut erinomaisen haastattelun, jossa hän pureutuu moniin tärkeisiin kysymyksiin.

Mons. Bux muun muassa esittää, että vanhaa messua pitäisi viettää kaikkina juhlina ei vain kaikissa katedraaleissa vaan myös kaikissa seurakunnissa:

However, only through a wider diffusion of the old Mass will this “infection” of the new Mass by the old be possible. Therefore, the reintroduction of the “classical” Mass – if you will allow me the expression – may be a factor of great enrichinment. It is necessary to facilitate a regular Sunday [festiva] celebration of the traditional Mass, at least in every cathedral of the world, but also in every parish. This would help the faithful get used to Latin and to feel themselves part of the Catholic Church. And as a practical matter, it would help them participate in Masses held during international gatherings at [various] shrines.

Haastattelu on luettavissa täällä: englanniksi - italiaksi.

Laitan tähän perään vielä linkin erinomaiseen Ecclesia Dei -komission sihteerin pitämään esitelmään: italiaksi.

Vanhaa messua elokuun alussa

2010-07-23T12:40:00.003+03:00

Helsingissä vierailee elokuun alkupäivinä (2.-6.8.) äitinsä kanssa englantilainen kirkkoherra Nicholas Schofield, joka on myös Westminsterin arkkihiippakunnan arkistonhoitaja. Hän on toivonut voivansa viettää vanhaa messua (luultavasti katedraalin kappelissa) ainakin melkein joka päivä. Tarkemmista ajankohdista ilmoitetaan niiden selvitessä.

Kolme vuotta Summorum Pontificumia

2010-07-20T00:09:00.002+03:00

Heinäkuun seitsemäntenä vietettiin paavin legendaarisen motu proprion kolmatta vuosipäivää. Summorum Pontificumin toteuttaminen alkoi syyskuun neljäntenätoista. Paavi pyysi tuolloin piispoille lähettämässään kirjeessä, että kolmannen vuoden päättyessä piispat raportoisivat siitä, miten motu proprion toteutus on sujunut. Sitä on tarkoitus tässä lyhyesti miettiä.

Mikä on paavin tahto ja laki? Yksinkertaisesti se, että kuka tahansa katolinen pappi, joka pystyy viettämään vuoden 1962 messukirjan mukaista messua, saa viettää sitä ilman, että hänen täytyisi siihen pyytää erikseen lupaa piispalta. Jokainen pappi voi tehdä niin yksityisesti, ja kirkkoherra voi koska tahansa päättää viettää osan seurakuntamessuista vanhassa muodossa.

Tämä on universaali laki, joka menee yli paikallisen lain. Näin ollen piispat eivät itse asiassa voi kieltää pappejaan viettämästä messua vanhassa muodossa puhumattakaan siitä, että he voisivat estää vanhan messun viettoa säännöllisesti seurakunnissa.

Paavin ja Vatikaanin liturgiakongregaation ilmeinen toive on, että vanhaa messua vietettäisiin säännöllisesti melkeinpä kaikissa seurakunnissa, ei tietenkään yksinomaan, vaan osana seurakuntien messutarjontaa. Se ei hajota vaan rikastuttaa seurakunnan liturgista elämää.

Käytännössä kuitenkin eri puolilla maailmaa Summorum Pontificumin toteuttaminen on ollut monin paikoin hyvin hankalaa. Monissa hiippakunnissa on vanhan messun viettämisestä tehty lähes mahdotonta. Vaikka papilla on siihen oikeus, on piispalla kuitenkin oikeus päättää siitä, mitä pappi ylipäänsä saa tehdä ja missä. Jos pappi ei sopeudu esimiehensä tahtoon, hänet siirretään muualle, jopa alennetaan. Harva on valmis taistelemaan ylempiänsä vastaan ja saamaan oikeutta Roomasta käsin.

Vastarinnasta huolimatta Summorum Pontificumin vaikutus on ollut positiivinen. Vanhojen messujen määrä maailman eri maissa on yleisesti ottaen kasvanut, jopa kaksin- tai kolminkertaistunut. Yleensä siihen osallistuu nuoria perheitä, joissa on lapsia ja jotka haluavat myös saada selkeää, perinteistä katekeesia. Niin, ei vanha messu ole vain messu, vaan se symboloi paljon suurempaa tarvetta, tarvetta päästä osalliseksi kristinuskon suurista salaisuuksista, jotta kristitty voisi elää tässä maailmassa, ehkäpä paremminkin tästä maailmasta piittaamatta, täysimittaista kristillistä elämää.

Miten Suomen naapurimaissa asiaan suhtaudutaan? Norjassa paavin motu proprio ei ole hiippakuntatasolla saanut paljonkaan liikettä, mutta Oslon hiippakunnassa on kuitenkin ainakin pari pappia, jotka sitä viettävät avoimesti ja melko säännöllisesti. Molemmat ovat syntyperäisiä norjalaisia.

Tanskassa muuan syntyperäinen tanskalainen pappi viettää messua säännöllisesti Kööpenhaminassa, lisäksi maassa vierailee pappeja ulkomailta. Myös Kööpenhaminen piispa on itse viettänyt vanhaa messua ainakin kahdesti.

Ruotsissa vanhaa messua vietetiin Pyhän Erikin katedraalissa jo ennen motu propriota. Sittemmin Tukholmassa vietetään messua edelleen, mutta sen lisäksi maassa vierailee säännöllisesti pappi Kristus-Kuninkaan instituutista ja Göteborgissa vanhaa messua vietetään seurakunnassa joka sunnuntai samoin kuin kaupungin lähellä sijaitsevassa fransiskaaniluostarissa. Viimeisimmät tiedot kertovat Kristus-Kuninkaan instituutin olevan tulossa pysyvämminkin Ruotsiin.

Virossa Valgan kirkkoherra isä Ivo Õunpuu viettää seurakunnassaan vanhaa messua joka päivä. Sunnuntaisin on myös Novus Ordo. Niin ainakin olen joskus saanut ymmärtää. Tallinnassa vanhaa messua viettää ainakin kuukausittain katedraalin kirkkoherra, isä Alfonso Di Giovanni, joka kuuluu neokatekumenaaliseen tiehen. Kuuleman mukaan kaupungin Opus Dei -papeista ainakin joku on opiskellut vanhan messun viettämistä.

Entä Suomessa? Gregorius-yhdistyksen ja monien kiinnostuneiden avulla maassamme on käynyt kymmenkunta kertaa pappi ulkomailta, lähinnä Pyhän Pietarin veljeskunnasta, viettämässä vanhaa messua. Näihin vierailuihin on mahtunut myös kaksi kastetta. Vierailuihin ei ole saatu rahaa eikä tukea hiippakunnalta eikä seurakunnilta, pois lukien sitä, että Tampereella vierailija on otettu avosylin vastaan ja että hän on yleensä, tosin ei aina, saanut majoittua katedraaliseurakunnan pappilaan tai Studium Catholicumiin. Studiumissa isä Antoine Lévy OP viettää vanhaa messua aina silloin tällöin, mutta rehellisesti on sanottava, ettei paikan kappeli ole vanhaan liturgiaan erityisen sopiva. Turussa puolestaan kirkkoherra Peter Gebara SCJ on Maltan ritarien painostuksesta opetellut ja viettänyt vanhan messun muutaman kerran. Tosiasia kuitenkin on, ettei yksikään Suomen papeista halua viettää vanhaa messua säännöllisesti seurakunnissa, ei edes kerran kuukaudessa tai joka toinen kuukausi.

Käännyttyään piispan puoleen Gregorius-yhdistys sai kuulla, että olisi myös piispan toive, että säännöllinen vanhan messun vietto voisi toteutua katedraalissa. Edes kerran kuukaudessa. Tämä tuntuu kuitenkin edelleen ylitsepääsemättömän vaikealta, ellei hiippakunta ole valmis ottamaan vastaan ja vastuulleen vierailijoiden kutsumista säännöllisesti ulkomailta tai jopa kutsumaan esimerkiksi Pyhän Pietarin veljeskunnan Suomeen pysyvämmin. Suomen tilanteen tuntemushan on jo veljeskunnan piirissä olemassa, ja heidän kenraalinsa on jo näyttänyt vihreätä valoa ajatukselle auttaa hiippakuntaa säännöllisin vierailuin useita kertoja vuodessa.

Jos siis totta puhutaan, Summorum Pontificum on toki tuonut vanhan messun maamme katolilaisten tietoisuuteen, mutta harvojen vierailujen varaan on vaikea saada rakentumaan mitään hengellisesti kasvavaa yhteisöä. Sitä varten tarvitaan lisää säännöllisyyttä ja hiippakunnan myönteistä suhtautumista ihan konkreettisella tavalla.

On katolisen kirkon ylimmän opetusviran tahto, että uskovat pääsevät osallistumaan niihin liturgisiin rikkauksiin, joita vanha liturgia tarjoaa. Toivottavasti myös paikallisella tasolla tämä ymmärrettäisiin. Mikäli vanhaan liturgiaan osallistuminen on jatkossakin näin hankalaa, voimme vain odottaa sitä, että siitä kiinnostuneiden uskovien joukossa negatiivinen mieliala kasvaa ja luottamus omiin paimeniin vähenee. Onko se sielujen parasta ajatellen hyvä vaihtoehto?

(Mikäli yllä mainitut tiedot ovat puutteellisia tai virheellisiä, pyydän, että korjaisitte niitä kommentoimalla.)

Kesäillan iloksi

2010-07-19T20:12:00.002+03:00

Joitakin aikoja sitten Rooman täyteen yhteyteen palanneet transalpiiniredemptoristit ovat saaneet paljon myönteistä julkisuutta myös täysin sekulaarissa mediassa. Seuraavassa parikymmenminuuttinen raportti vierailusta veljien luona:

Hiljaisuudesta

2010-07-01T11:49:00.003+03:00

Joskus messussa tuntuu siltä, kuin hiljaisuus olisi pelottavaa. Ehkä se joskus onkin, mutta eikö juuri hiljaisuudessamme sydämemme parhaiten kuule, mitä sanottavaa Jumalalla on?

Isä Finiganilla on varsin mielenkiintoinen kirjoitus hiljaisista hetkistä messussa. Kannattaa lukea:

http://the-hermeneutic-of-continuity.blogspot.com/2010/06/different-kinds-of-silence-at-mass.html

Mitä kirkko tekee, tavoittelee?

2010-06-12T10:45:00.004+03:00

Yhdessä Itämeren rantamaassa asuva katolilainen esitti eräässä keskustelussa hankalan kysymyksen: Mitä kirkko tekee? Mitä se oikein tavoittelee? Alla osa keskustelusta, joka kysymyksestä seurasi ja jota pääsin seuraamaan:

Kysymys on hyvä, ja siihen voidaan vastata monella eri tavalla. Kysyjän tarkoitus oli tiedustella, mikä kirkon elämässä ja toiminnassa todella on tarpeellista ja vastaako käytäntö sitä, mitä tavoitellaan.

Salus animarum suprema lex. Sielujen pelastus on ylin laki. Jos lähdemme tästä ajatuksesta liikkeelle, voisimme ajatella, että kirkon pitäisi nimenomaisesti julistaa ja puolustaa totuutta, viettää vapaasti sakramentteja - olettaen tietysti, että me ihmiset vielä uskomme, että sielujen pelastus on jotakin todellista ja että se silloin myös tarvitsee jotakin todellista "ravintoa": rippiä ja eukaristiaa. Edellytys tälle on vielä se, että me ihmiset opimme ymmärtämään, mistä ripittäydymme ja mitä eukaristia merkitsee. Siihen tarvitaan julistusta, opetusta.

Hyvä näin. Uskonnonvapaushan takaa tämän kaiken? Kyllä ja ei. Elämme toisaalta kuitenkin ajassa, jolloin autenttinen katolinen elämä on maallistuneen ja joskus vihamielisenkin yhteiskunnan keskellä yhä vaikeampaa. Tulemme lähemmäs konkretiaa. Jos kohta voimmekin osallistua kirkon elämään, ei enää ole niin varmaa, että kirkko uskaltaa julistaa yksinkertaisesti ja selvästi.

On kysyttävä, miksi kirkon sanoma jää monesti vaisuksi, hiljaiseksi, epäselväksi, kaksimerkityksiseksi. Onko syynä se, että sitä ei enää osata kuunnella, vai se, että sitä ei haluta julistaa selvästi? Luultavasti kumpikin.

Keitä kirkko, jos tämä näkemys vastaa todellisuutta edes osittain, silloin kuvittelee palvelevansa? Haluaako se säilyttää yhteiskunnallisen vaikuttavuutensa ja saada hiljaisen hyväksynnän sekulaarin maailman edessä? Vai haluaako se riskeerata maallisen merkityksensä ja valtansa totuuden puolesta?

Ikävä kyllä monesti näyttää siltä, että kirkko on enemmän kiinnostunut ja huolissaan edellisestä kuin jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Sillä emmehän voi sanoa, että nyky-Euroopassakaan kaikki olisi kristillisen uskon ja moraalin kannalta niin hyvin, ettei ristiriitaa kirkon ja maailman oikeudenmukaisuuskäsityksen välillä olisi. Totta, tasa-arvo on edistynyt, mahdollisuudet ovat tasoittuneet eri yhteiskuntaluokkien välillä jne., mutta samaan aikaan olemme tulleet kylmiksi ja laskelmoiviksi hyötyhirviöiksi, jotka hyväksyvät abortit, homoliitot ja vapaan seksin, jotka viis veisaavat ylikansallisten yhtiöiden kyseenalaisesta toiminnasta.

Kirkko sanoo aivan oikein, että se haluaa puolustaa ihmiselämää, perinteistä perhettä jne. Miten se tämän tekee, on kuitenkin toinen kysymys. Voitaneen sanoa ilman erityistä piikittelyn tarvetta, että olisi aika siirtyä sanoista tekoihin. Sanat eivät riitä. Ja jos kirkon valta maalliseen päätöksentekoon nähdenkin on vähän niin ja näin, niin ehkäpä olisi aika vähintäänkin puolustaa ja tukea ja auttaa niitä katolisia perheitä, jotka vielä ovat ja haluavat elää kirkon yhteydessä. Ja kasvattaa lapsensa kirkon uskossa. Ehkäpä pitäisi uudelleen miettiä kirkon toimintatapoja ja sitä, mitä ja millä tavalla kirkko tarjoaa tätä "suojaa".

Ovatko kirkon toimintamuodot, ovatko kirkon toimintojen muodot todella omiaan tukemaan ja vahvistamaan uskossa kasvamista? Tänä päivänä näyttää joskus siltä, että löyhä yhteisöllisyys on tärkeintä, mitä kirkko voi saavuttaa. Puhutaan ympäripyöreitä, vietetään messu ja sakramentit varsin yksinkertaisella tavalla eikä ajatellakaan, että liturgiassa voitaisiin tavoitella "korkeampia" asioita, vaikka juuri ne voisivat ravita monia luottamaan ja uskomaan ja saamaan voimaa maallisessa maailmassa elämistä varten.

Kirkolla on tarjottavanaan paljon enemmän, paljon korkeampaa ja kauniimpaa, kuin mitä se tänään antaa. Kenelle sitä säästellään? Kenen uskoa ja luottamusta lisää se, ettei täydessä mitassa ja laajuudessa tarjota sitä, mitä tarjottavaa on? Vai onko se jotakin salatietoa, jota halutaan tarjota vain valituille?

Mistä tässä kaikessa on kyse? Eikö kirkko usko sanomaansa? Eivätkö pappimme ja piispamme usko siihen, mitä he edustavat, Häneen, jonka persoonassa he sakramentteja viettävät? Toivottavasti niin ei ole.

Tällä tavalla tuo keskustelu suurin piirtein eteni. Ehkä se oli luonteeltaan pessimistinen? Ehkä se oli aavistuksen liioitteleva? Ehkä siihen osallistuneet eivät vain ole ymmärtäneet asioita oikein?

Toisaalta Herra itse sanoi: "Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampun jalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville" (Matt. 5:14-15).

Miten hyvin kirkko tänään vastaa tuohon viisauteen, siihen voimme yksittäin ja yhdessä aina yrittää vastata. Siihen meidän pitää vastata.

No comments

2010-06-03T12:18:00.002+03:00

Sakramentti kotiin?

2010-05-20T23:59:00.003+03:00

Ruotsissa käydessäni osallistuin suureen pontifikaalimessuun. Palatessani paikalle kommuuniolta, huomasin, kuinka muuan nuori nainen piti sormissaan pyhää hostiaa siitä huolimatta, että kaksi miestä yritti puhua hänelle järkeä. Pitkän hetken jälkeen, nainen lopulta suostui syömään hostian.

Messun jälkeen ruotsalainen pappi jutteli naisen kanssa. Nainen oli halunnut viedä sakramentin kotiin palvottavaksi. Kuinka kaunis tavoite, mutta kuinka hurja ajatus!

Kommuunio on nautittava välittömästi. Kenelläkään ei ole oikeutta viedä sakramenttia kirkosta pois. Sakramentin väärinkäyttö on ehdottomasti tuomittava. Sehän on ihan oikea sakrilegio sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tämä tapahtuma antaa jälleen yhden esimerkin ja syyn lisää sille vaatimukselle, että käsikommuuniosta on luovuttava.

Sanoista tekoihin

2010-05-02T23:22:00.002+03:00

Aivan kuin kuiskaus olisi kuultu. Turussa on otettu käytännöksi jakaa kommuunio kahdessa muodossa niin, että pappi upottaa pyhän hostian kalkkiin ja antaa sitten kommuunion kielelle.

Tämä on erinomainen ratkaisu.

Ensinnäkin siinä toteutuu kommuunio kahdessa muodossa, mikä joillekin on tärkeää.

Toisaalta kielikommuunio on aina hyvin kunnioittava tapa vastaanottaa kommuunio. Siinä eukaristia ei ole vain ateria (leipä, jota revitään paloiksi ja syödään käsin) vaan todellakin jotakin yliluonnollista, kun me voimme ottaa vastaan Herran ruumiin sielumme ravinnoksi, ilman että meidän täytyy sitä käsin edes koskea — papin kädethän juuri on pyhitetty siihen tehtävään. Eihän käsikommuuniosta ulkoisesti ollenkaan aina välity pyhyys ja arvokkuus — Jumalan kohtaaminen. Uskovien sisäistä valmiutta en arvioi. Mutta onhan selvä, että jos jotakuta rakastaa paljon, hänelle haluaa näyttää parastaan.

Tämä tapa myös lähentää meitä merkittävästi ortodokseihin, jotka saavat kommuunionsa lusikalla molemmat muodot sekotettuina. Siitä tavasta olisi kiva kuulla lisää.

Onnittelut Turun seurakunnalle, joka on tehnyt hienon ratkaisun! On helppo uskoa, että se kasvattaa ei vain nykyisiä vaan myös tulevia katolilaisia yhä suurempaan eukaristiseen hurskauteen. Ja se, jos mikä, on tärkeää.

Piispa ja liturgia

2010-04-26T22:44:00.003+03:00

Uusimmassa Fides-lehdessä (05/2010) oli pitkä piispan haastattelu, jossa puututtiin myös liturgiaan. Tässä siihen liittyvä kohta:

Liturgiaan liittyen pyhä isä on myös kannustanut ottamaan mallia siitä, miten paavillisia liturgioita vietetään Roomassa. Nehän ovat television ja internetin välityksellä nähtävissä kaikkialla maailmassa. Piispa Teemu iloitsee silminnähden tästä ajatuksesta. ”Olen aina ollut sitä mieltä, että paavin messuista voi aina katsoa, millä lailla tehdään, koska varmasti siellä halutaan tehdä kaikki niin kuin kuuluu tehdä. Se on niin sanotusti oikein toimitettua liturgiaa, ja kaunista. Minusta on hyvä ajatus, että katsotaan, mitä siellä on, niin sitten me toimimme oikealla tavalla. Hyvä periaate!”

Paavin messut ovat "oikein toimitettua liturgiaa". Piispan mielestä on hyvä katsoa, "mitä siellä on", jotta — ilmiselvästi hän sitä tarkoittaa — sitten meilläkin tehtäisin samoin, jotta "sitten me toimimme oikealla tavalla".

Aika paljon sanottu! Sehän tarkoittaa, jos otamme piispan sanat tarkasti, että muun muassa näitä paavin liturgioissa uudelleen noudatettaviksi otettuja periaatteita pitäisi seurata tai ainakin niitä pitäisi entistä useammin ottaa käyttöön liturgiassa myös Suomessa:

Krusifiksi keskellä alttaria -- tämä on tärkeä muutos, jota kardinaali Ratzinger jo vaati, jotta korostuisi se seikka, että kaiken liturgian keskipisteenä on Kristus itse.
Kommuunion vastaanottaminen kielelle polvistuneena -- tämä on ollut käytäntönä paavinmessuissa jo pari vuotta (itse asiassa se on kirkon yleismaailmallinen normi, josta on annettu poikkeuslupia).
Hiljaisuuden hetket -- liturgiassa aktiivinen osallistuminen voi olla myös aivan hiljaista ja paikallaan olevaa.
Latinan käyttö -- kirkko on kansainvälisempi kuin koskaan. Yhteyden tunne kasvaa, mikäli mahdollisimman suuri osa liturgiasta on yhteistä myös kielellisesti.

Kiitos piispalle viisaista ohjeista. Ottakaamme mallia paavillisista liturgioista!

Paavillisia liturgisia ohjeita

2010-04-14T23:28:00.002+03:00

Paavin liturgisten viettojen toimisto on julkaissut joitakin liturgisia periaatteita, joiden varaan paavilliset liturgiat rakentuvat. Periaatteet on koottu toimiston verkkosivuille:

http://www.vatican.va/news_services/liturgy/details/ns_liturgy_20091117_approfondimenti_en.html

Toivottavasti saamme niitä pian käännettyinä! Toivottavasti ne vaikuttavat myös käytäntöihin hiippakunnissa!

Liturginen luovuus etäännyttää Jumalasta

2010-04-12T23:41:00.003+03:00

Paavin liturgiseen lähipiiriin noussut monsignore Nicola Bux on jälleen kerran lausunut viisaita sanoja liturgiasta. Tässä se, mitä Rorate Caeli haastattelusta on englanniksi kääntänyt:

From an interview with Msgr. Nicola Bux published last month in the Italian blogosphere:

Then, not too surprisingly, he affirms: “The sense of sin has been weakened by the dilution of the sacrality of the liturgy. There is a close link between ethos and worship.” What do you mean? “That we today have lost values because we often do not give God a worthy worship at Mass. And many atheists ought also to live as if God exists.” (E molti anche atei dovrebbero vivere come se Dio esistesse) But let us return to the liturgical aspect: “People need the sense of the sacred in order to discover God. Sin is a negation of God, but if even when assisting Mass we live far from God, how is it then possible to avoid sin?” Then he specifies: “The liturgy is sacred, divine and glorious; it is vertical in the sense of tending towards the High, towards Beauty and Heaven. It is not something circular or horizontal, some kind of sports stadium, assembly or party. The idea of a fruitful and creative liturgy inevitably loses the sense of the sacred and therefore alienates us from God and draws us near to sin. The people, who are much more intelligent than one gives them credit for, perceive where the sacred is. It is not something abstract but a concrete thing. And it says so in the Gospel. "The woman wished to touch the cloak of Christ. In order to defeat sin, there is a need for certain, unequivocal and firm signs, not fluctuating, unstable ones.”

Therefore creative liturgy creates damage: “Many, especially after the Council, ceded to this unhealthy notion of creativity, but it was not the fault of the Council, as the Council never abrogated or cancelled the liturgy of all times (liturgia di sempre). A sloppy, manipulated and -- even worse – violated Mass is an obstacle to the sacred and alienates the people from the Church. To celebrate creative Masses is a profanation of the sense of the sacred, because it brings us away from God. The minister of the cult must never be an actor, often a mediocre one at that and a source of scandal, but should think that his principal duty is to serve God, never his own unbridled desire to play the protagonist. Only by recuperating or restoring a correct vertical liturgy, can we limit in part the effects of sin, thus rediscovering God.”

Los Angelesissa valta vaihtuu

2010-04-06T18:38:00.004+03:00

Tänään paavi nimitti San Antonion arkkipiispan Jose Gomezin Los Angelesin seuraajapiispaksi. Edistyksellisenä tunnettu kardinaali Mahoney siirtynee eläkkeelle jo ensi vuonna, joten vuoden kuluttua peräsimeen tuleekin tiukempi mies.

Arkkipiispa Jose Gomez on syntynyt Meksikossa 1951. Hän on Opus Dein numeraari, opiskellut teologian tohtoriksi Navarran yliopistossa Espanjassa, samassa paikassa kuin meidänkin OD-pappimme. Hänet vihittiin papiksi 1978, piispaksi 2001.

San Antoniossa arkkipiispa Gomezia on opittu arvostamaan vanhan liturgian aseman merkittävästä parantamisesta aikaisempaan nähden.

Los Angelesin arkkihiippakunnassa on 4,6 miljoonaa katolilaista (39,7% väestöstä). Siellä toimii yli 1100 pappia, yli 600 veljeä ja lähes 2000 sääntökuntasisarta.

Hiljaisen messun asennoista

2010-04-05T22:55:00.002+03:00

Monet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että vanhassa messussa on monenlaisia käytäntöjä polvistumisen, seisomisen ja istumisen suhteen. On totta, että asentojen moninaisuus on rikkautta, on niitä toki ennenkin yritetty vähän ohjata.

Tässä yksi tapa. Kommentoikaa, jos on toisia käytäntöjä.

Seiso, kun pappi saapuu alttarille.
Polvistu, kun pappi lausuu askelrukoukset, epistolan, gradualen, hallelujan tai tractuksen.
Seiso, kun pappi lukee evankeliumia.
(Istu, kun pappi lukee ilmoitukset ja saarnaa.)
(Seiso, kun pappi lausuu Credon; polvistu sanojen "Et incarnatus est..." kohdalla.)
Istu evankeliumin tai Credon jälkeen.
Polvistu Sanctuksen alusta kommuunioon loppuun asti.
Istu kommuunion jälkeen, kun pappi puhdistaa maljaa.
Seiso, puhdistamisen jälkeen, kun pappi lausuu "Dominus vobiscum" ja rukoilee postcommunion.
Polvistu "Ite missa est" -sanoja ja loppusiunausta varten.
Seiso loppuevankeliumia varten; polvistu, kun pappi lausuu "Et verbum caro factum est...".
Seiso, kunnes pappi on poistunut kuorista.
Polvistu loppurukouksia varten.

Meillä monesti on hiljaisen ja lauletun messun välimuotoja. Niissä on hyvä muistaa, että kun lauletaan, seistään.

Miksi liturgista ryhtiliikettä tarvitaan?

2010-03-27T22:29:00.001+02:00

Yksi video kertoo enemmän kuin kymmenen tuhatta sanaa:

Päivän LOL

2010-03-25T14:25:00.003+02:00

Helsingin Sanomat:

"Turistivirta Vatikaaniin pysyy tasaisena pedofiliasyytteistä huolimatta."

Roomassa oleva turisti toki ajattelee: "Jätänpä menemättä Vatikaaniin, koska paavikin on lähes pedofiili, koska Hesari ja Yle sen minulle totuudenmukaisesti kertoivat."

Suomalaiset toimittajat ovat varmasti sitä mieltä että paavin pitäisi nyt erota valtaisan luottamuspulan vuoksi. Ehkä paavi on vähän niinkuin maailmanluokan Matti Vanhanen?Suomalaisessa mediassa tiivistyy kyllä äärimmäisen ahdistavalla tavalla liberaalien yksisilmäisyys, suomalaisten nurkkakuntaisuus ja mätä luterilaisuus.

Englannissa keskustellaan kovaa

2010-03-23T08:06:00.003+02:00

Nasevia ja kriittisiä kommentteja Englannissa:

http://blogs.telegraph.co.uk/news/geraldwarner/100030794/catholic-sex-abuse-scandal-time-to-sack-trendy-bishops-and-restore-the-faith/

Mitä mieltä olette? Ovatko ne oikeaan osuvia?

Habent episcopum

2010-03-20T22:44:00.006+02:00

Luther-säätiö on tänään saanut oman piispan, joka vihittiin Helsingissä Pyhän Sydämen kappelissa. Liturgisten vaatteiden laadussa ja traditionalistisessa kokonaishabituksessa ei ainakaan ole moitteen sijaa. Sen sijaan Suomen johtava iltapäivälehti Helsingin Sanomat uutisoi, yllätys yllätys, erittäin negatiiviseen sävyyn piispanvihkimyksestä ja julisti tavanomaiseen sensaatiolehtityyliinsä uuden piispan ykköstavoitteen olevan homojen vastustaminen... Ko. läpyskä julisti myös piispan äärivanhoilliseksi, mikä lienee tässä tapauksessa kunnianimitys. Yllättäen Reporadion uutisointi aiheesta oli paljon neutraalimpaa. Heidän energiansa lienee viime aikoina kulunut pyhän isän herjaamiseen pedofilia-asiain tiimoilta. Toivon kuitenkin uudelle paimenelle menestystä evankelis-luterilaisen kristillisen yhteisön ohjaamisessa takaisin kristinuskoon. Oremus et pro haereticis et schismaticis!

Hiljaisen messun jälkeiset rukoukset

2010-03-14T08:31:00.002+02:00

Ainakin minua on harmittanut usein se, että hiljaisen messun jälkeiset rukoukset joutuu rukoilemaan aina jollakin muulla kielellä kuin suomeksi. Nyt tilanne on korjaantunut. Gregorius-yhdistys on suunnitellut rukouskortin, johon rukoukset on painettu suomeksi.

Rukouskortteja voi tilata täältä: http://sanctis.net/support.htm

Kolmen kortin tilaus maksaa viisi euroa. Yli jäävällä summalla tuetaan Gregorius-yhdistyksen toimintaa: katolisen liturgisen tradition edistämistä.

Tukholma näyttää suuntaa

2010-02-25T13:17:00.002+02:00

Pääsin käymään Tukholmassa. Osallistuin siellä Pyhän Eerikin katedraalin arki-iltamessuun, jota vietti kaksi pappia. Kaikki sujui tyylikkäästi, ilman mainittavaa. Esirukouksia ei lausuttu — nehän eivät ole pakollisia.

Ilahduin kovin, kun huomasin, että monet seurakuntalaiset (messussa oli varmaankin 35-50 ihmistä) polvistuivat ennen kommuunion vastaanottamista tai vähintäänkin kumarsivat syvään. Ja vielä enemmän merkille pantavaa oli se, ettei kalkkia jaettu ollenkaan. Kuinka turvallista ja selkeää.

Me katolilaiset uskomme, että Kristus on todellisesti ja täydellisesti läsnä kummassakin eukaristisessa muodossa, niin leivän kuin viininkin muodossa. Pelkän hostian tai kalkin nauttiminen on täydellinen kommuunio. Vaikka kirkko sanookin, että eukaristian aterialuonne tulee paremmin esiin, kun kommuunio jaetaan kahdessa muodossa, niin se myös sanoo, että kahdessa muodossa jakamisen tulisi tapahtua vain tietyissä erityisissä tilanteissa, ei yleisesti. (Messukirjan johdanto on tässä asiassa selkeä - lue tästä.)

Mielestäni Suomessakin voisi olla hyvä siirtyä käytäntöön, jolloin eukaristian jakamisesta kahdessa muodossa tulisi enemmän poikkeus kuin sääntö. Tai, jos kaksimuotoisuus on pakko säilyttää, niin tapahtukoon se sitten edes niin, että pappi kastaa pyhän hostian kalkissa ja antaa kommuunion kielelle. Tämä yhdistäisi meitä samalla mahdollisimman paljon bysantin "lusikoimis-käytäntöön" ja poistaisi profanaation vaaran käytännössä kokonaan.

Miksi kirjoitan tästä? Siksi, että maailmalla tapahtuu kaikkea järkyttävää, ja siksi, että eukaristisen Kristuksen kunnioittaminen on varmasti vaikeaa, ellemme kaikin mahdollisin tavoin yritä osoittaa tämän pyhän sakramentin arvoa, myös ulkoisin merkein. Jos lähestymme alttaria kuin jotakin hampurilaisravintolan tiskiä, jokin on pielessä.

Mitä sanoi kunnioitettava paavi Johannes Paavali II vuonna 1980?

I would like to ask forgiveness-in my own name and in the name of all of you, venerable and dear brothers in the episcopate-for everything which, for whatever reason, through whatever human weakness, impatience or negligence, and also through the at times partial, one-sided and erroneous application of the directives of the Second Vatican Council, may have caused scandal and disturbance concerning the interpretation of the doctrine and the veneration due to this great sacrament. And I pray the Lord Jesus that in the future we may avoid in our manner of dealing with this sacred mystery anything which could weaken or disorient in any way the sense of reverence and love that exists in our faithful people. (JP2, Dominicae caenae, 12)

Tilastotietoa netistä

2010-02-21T00:44:00.002+02:00

Paastonaika on alkanut.

Katolinen kirkko elää autuaan Johannes XXIII:n alulle purskauttamaa virkeää kevättä:

"Hollannissa oli vuonna 1960 yli 600 dominikaaniveljeä, nyt heitä on 76, joista useimmat ovat vanhoja ja sairaita.

Viimeisin noviisi antoi lupauksensa 15 vuotta sitten."

Vastauksia yleisiin kysymyksiin

2010-02-15T23:41:00.003+02:00

Ecclesia Dei -toimikunta on antanut vastauksia joihinkin kysymyksiin liittyen vanhan messun viettoon seurakunnissa. Se kumoaa joitakin virheellisiä johtopäätöksiä, joita joissakin hiippakunnissa on tehty. Tässä lähde (NLM).

Lyhyesti sanottuna seuraavista asioista on kyse:

1) Vanhan liturgian mukaista pyhää viikkoa voi viettää myös tavallisissa seurakunnissa normaalin ohjelman lisäksi paikallisen piispan luvalla.

2-3) Kirkkoherra voi omalla päätöksellään korvata seurakunnan ohjelmassa jonkun "normaalin" messun vanhalla messulla myös omasta aloitteestaan, siis ilman, että uskovien ryhmän on sitä erityisesti täytynyt pyytää. Hän ei tarvitse siihen myöskään piispan lupaa. Syy tähän voi olla esimerkiksi se, ettei vanhan messun yhteisön tarvitsisi jatkuvasti joutua kärsimään huonosta messuajasta. Tällaisella ryhmällä on oikeus (!) päästä osallistumaan vanhamuotoiseen liturgiaan ("il gruppo stabile ha diritto di assistere alla celebrazione della Messa nella forma straordinaria").

4) Vanhan messun lukukappaleita ei saa korvata uuden messun lukukappaleilla.

5) Kunhan pappi tai diakoni lukevat lukukappaleet ensin, maallikot voivat ne sitten (kansankielellä) toistaa.

Ecclesia Dei -toimikunta on paavin päätöksellä se elin, joka tulkitsee kirkon lain niissä asioissa, jotka liittyvät roomalaisen riituksen vanhemman muodon viettoon. Roma locuta...

Sisarissa on voimaa!

2010-02-15T13:54:00.002+02:00

Jopa OW jäi hiljaiseksi sisarten todistuksen edessä. Yllä oleva pätkä on ensimmäinen neljästä. Kannattaa katsoa loputkin.

Vatikaani julkaisi vuoden 1962 alttarimessukirjan

2010-02-13T23:43:00.003+02:00

Uunituore kirja Vatikaanin kirjapainosta:

Missale Romanum (editio typica 1962) -- tämä ei ole tutkimus- tai oppikirjaversio vaan aito alttarimessukirja. Se on painettu KÄYTETTÄVÄKSI messua vietettäessä.

Lisätietoja Vatikaanin kirjapainon sivuilta: http://www.paxbook.com/algorithmiS/servusPrimus?iussum=monstraScriptumEditum&numerus=31969

Tämä lienee merkki?

Medjugorjen joutsenlaulu?

2010-02-12T20:28:00.002+02:00

Hyvin arvostettu ja kuuluisa sveitsiläinen teologi, isä Manfred Hauke on arvioinut Medjugorjen ilmestyksiä. Tässä hänen haastattelunsa englanniksi: http://catholiclight.stblogs.org/archives/2010/02/hauke-on-medj.html

Isä Finigan tiivistää lyhyesti: http://the-hermeneutic-of-continuity.blogspot.com/2010/02/fr-manfred-hauke-on-medjugorje.html

Sana sunnuntaiksi

2010-02-12T16:04:00.004+02:00

"Älkää heittäkö (vanhoja) messukirjoja pois, ne tulevat vielä takaisin."

Pyhä Josemaría Escrivá, Opus Dein perustaja (+ 1975) Vatikaanin II konsiilin uudistusten jälkeen

Vanhan messun päivät 19.-21.2.

2010-02-10T00:13:00.003+02:00

Isä Durham vierailee Suomessa paaston alussa. Ohjelma lyhyesti:

Pe 19.2. klo 18 messu Tampereella

La 20.2. klo 18 messu Tampereella

Su 21.2. klo 16 missa cantata Pyhän Henrikin katedraalissa

Lisätietoja FSSP Finlandin sivuilta.

Kirjallisuutta

2010-02-05T00:40:00.002+02:00

Heippa,

Tässä taas kerran verkkoselailuni saldoa, sieltä löytyy vaikka mitä katskukamaa, kirjojakin, ladattavaksi jollakin summalla jne.

Tässäkin kirjassa on melko laaja esikatseluosio, josta saa jo aika hyvän käsityksen sisällöstä.

:-) Huomatkaa sympaattisen kirjoittajan "70-lukulainen" asu (takakannessa) ja opilliset painotukset -V II ehdoton autuaaksitekevä vaikutus ja Medjugorjen ilmestysten varteenotettavuus...

Mutta jokainen elää omassa ajassaan parhaansa mukaan (toivottavasti!), ja jälkikäteen on paha mennä viisastelmaan.

Olkaamme me aina Jumalan ajassa. Joka on Totuuden puolella, se on aina oikeassa ajassa!

Tässä linkki:

http://books.google.com/books?id=9cQqNSHudQQC&printsec=frontcover&dq=related:ISBN0879736739&hl=fi#v=onepage&

Turussa keskiviikkona 3.2.

2010-01-29T13:45:00.001+02:00

Turussa ilmeisesti kirkkoherra viettää vanhan messun jälleen ensi keskiviikkona 3.2. klo 18.00. Kannattaa käydä tukemassa. Raporttia odottelemme ja kuvia!

V eukaristinen rukous

2010-01-28T16:19:00.003+02:00

Tässäpä hilpeä eukaristinen rukous messun elävöittämiseksi. Paavi kuuluu käyttäneen tätä taannoisella Brasilian matkallaan. Rukouksella on yllättäen jokin salaperäinen yhteys Piero "Bugninin oppipoika" Mariniin. Minua ihastuttivat rukouksessa ennen kaikkea helppo kieli mutta myös kansan riemukkaat huudahdukset eri väleissä, esim. We walk on Jesus' road!!! Huomatkaa muuten että tässä eukaristisessa rukouksessa mainitulla viinillä on sama vaikutus kuin suomalaisella Koskenkorvalla juhannustansseissa: "this Wine that saves us and gives courage".

- - -

Priest: Lord, you who always wanted to be very close to us, living with us in Christ, speaking with us through him, send your Holy Spirit so that these our offerings be changed into the Body (+) and Blood of our Lord Jesus Christ

Congregation: Send your Holy Spirit!

Priest: In the night in which he would be delivered, dining with his apostles, Jesus, having the bread in his hand, looked to heaven ["céu", same word in Portuguese for both heaven and sky] and gave thanks, broke the bread, and gave it to his disciples, saying: TAKE THIS ALL OF YOU, AND EAT: THIS IS MY BODY, THAT WILL BE DELIVERED FOR YOU. Similarly, at the end of the supper, he took the chalice in his hands, gave thanks again and delivered it to his disciples, saying: TAKE THIS ALL OF YOU, AND DRINK: THIS IS THE CHALICE OF MY BLOOD, THE BLOOD OF THE NEW AND EVERLASTING COVENANT, THAT SHALL BE SHED FOR YOU AND FOR ALL, FOR THE REMISSION OF SINS. DO THIS IN MEMORY OF ME.

Priest: All this is the mystery of faith! [instead of "Mysterium Fidei", "Behold the Mystery of the Faith", a translation that is common to all other Eucharistic Prayers in Portuguese].

Congregation: Every time that one eats from this Bread, every time one drinks from this Wine, one recollects the passion of Jesus Christ, and one awaits his return.

Priest. We recall in this moment, o Father, the passion of Jesus, our Lord, his Resurrection and ascension; we wish to offer you this Bread that feeds and gives life, this Wine that saves us and gives courage.

Congregation: Receive, o Lord, our offering!

Priest: And when we receive the Bread and Wine, his offered Body and Blood, may the Spirit unite us in one only body, so that we may be one only people in his love.

Congregation: May the Spirit unite us in one body!

Priest: Protect your Church that walks in the roads of the world towards heaven, each day renewing the hope of arriving next to you, in your peace.

Congregation: We walk on Jesus's road!

Priest: Grant the Holy Father, Pope N., that he be very firm in the Faith, in charity, and to N., who is bishop of this Church, and to his auxiliary bishops, plenty of light to lead his flock.

Congregation: We walk on Jesus' road!

Priest: We expect to enter life everlasting with the Virgin, Mother of God and of the Church, and with the apostles and all the saints that in live knew to love Christ and his (the word used could also mean "their") brothers.

Congregation: We expect to enter the eternal life!

Priest: All those that you called to the other life in your friendship, and to those marked with the sign of Faith, receive them, opening your arms. That they may live very happy forever in the kingdom that for all you have prepared.

Congregation: To all give the light that never ceases!

Priest: And to us, who are now assembled and are a holy and sinful people, give strength to build together your kingdom that is also ours.

Priest: Through Christ, with Christ, in Christ, to you, God Father Almighty, in the unity of the Holy Spirit, be every honour and every glory, now and forever.

Congregation: Amen.

Miksi liturgian ryhtiliikettä tarvitaan?

2010-01-27T22:49:00.004+02:00

Yksi videopätkä kertoo enemmän kuin 1000 sanaa korotettuna toiseen potenssiin. Saamme Suomessa olla onnekkaita, ettei meillä ole pappeja, jotka haluavat tuhota kirkkojemme harrasta tunnelmaa typeryyksillä, mauttomuuksilla ja skandaalilta haiskahtavilta pikku pyhäinhäväistyksiltä. Jotta niin ei pääsekään käymään, on parempi tuntea se "toinen todellisuus".

Tässä saksalaista laatua:

Ja tässä vielä klassinen esimerkki ranskalaisen nuorisopyhiinvaelluksen päätösmessusta. Emme me maallikot halua, että papit ovat pellejä vaan pyhiä!

"Mass" at Plobsheim, France, Pentecost 2009 from on Vimeo.

Lopuksi sitaatti pyhältä isältä:

Many people who clearly accepted the binding character of the Second Vatican Council, and were faithful to the Pope and the Bishops, nonetheless also desired to recover the form of the sacred liturgy that was dear to them. This occurred above all because in many places celebrations were not faithful to the prescriptions of the new Missal, but the latter actually was understood as authorizing or even requiring creativity, which frequently led to deformations of the liturgy which were hard to bear. I am speaking from experience, since I too lived through that period with all its hopes and its confusion. And I have seen how arbitrary deformations of the liturgy caused deep pain to individuals totally rooted in the faith of the Church. (Letter of the Holy Father, Pope Benedict XVI to the Bishops of the whole world to present the “Motu Proprio” on the use of the Roman Liturgy prior to the reform of 1970)

Kaunis alttari

2010-01-25T19:02:00.003+02:00

Saksassa Münchenin kaupungin pappisseminaarissa on vihitty käyttöön uusi kansanalttari. Pappisseminaarin vanha alttari on niin pramea ja vanhanaikainen, että se ei enää käynyt modernin messun viettoon. Uusi alttari on yksinkertaisuudessaan kaunis ja puhdaslinjainen ja muistuttaa meitä siitä, ettei lähibaarin kaljapöydillä ja kirkon alttarilla ole oikeastaan eroa. Kyse on kuitenkin samanlaisesta sisarellisesta kohtaamisesta ateriayhteydessä muiden ihmisten kanssa.

Vanhaa messua Rooman paavillisissa yliopistoissa

2010-01-24T23:35:00.002+02:00

Rorate Coeli kertoo, että Rooman Paavillisessa Santa Croce -yliopistossa, joka on Opus Dein ylläpitämä, on alettu viettää säännöllisesti kolme vanhaa messua viikossa. Hyvä alku! Tuossa yliopistossa ovat opiskelleet monet pohjoismaisetkin seminaristit, myös Suomesta.

Jo aikaisemmin on voitu iloita siitä, että dominikaanien Paavillinen Angelicum-yliopisto on järjestänyt vanhan dominikaaniriituksen mukaisen messun kerran viikossa.

Tulevat pappissukupolvet ovat hyvässä hoidossa tuolla ikuisessa kaupungissa!

Juhlallinen piispanmessu Tanskassa

2010-01-21T17:41:00.003+02:00

Kymmenentenä tammikuuta Kööpenhaminan piispa Czeslaw Kozon vietti juhlallisen pontifikaalimessun Pyhän Ansgarin katedraalissa. Tässä videokooste:

Rukous kunnioitettavan Pius XII:n kanonisaation edistämiseksi

2010-01-19T23:09:00.004+02:00

Oi Jeesus, iankaikkinen Ylipappi,

sinä pidit uskollista palvelijaasi Pius XII:ta

kelvollisena nousemaan sinun sijaisesi ylimpään arvoon maan päällä

ja annoit hänelle armon olla peloton uskon puolustaja,

mahtava oikeudenmukaisuuden ja rauhan tavoittelija,

innokas pyhän Äitisi kunnian julistaja,

loistava laupeuden ja kaikkien hyveiden esimerkki.

Anna meille nyt hänen ansioittensa tähden ne armot,

joita me sinulta pyydämme,

jotta me, jotka olemme varmistuneet hänen esirukoustensa voimasta,

voisimme joskus nähdä hänet alttarien kunniaan korotettuna.

Aamen.

Tulevia pappeja

2010-01-18T19:38:00.008+02:00

Katolisia seminaristeja Aasiasta

Ranskalainen seminaristi samasta seminaarista, jonka isä Wilfrid von Christierson, ensimmäinen suomalainen reformaation jälkeinen pappi, kävi.

Ekumeniaa

2010-01-17T23:32:00.004+02:00

"Luterilaiset lefebvristit" eli Luther-säätiö saa Suomeen oman piispan, joka on tänään valittu Ruotsissa. Ehdotan, että katolinen kirkko Suomessa käy jatkossa ekumeeniset keskustelut tämän luterilaiselle traditiolle uskollisen paimenen kanssa... ;) Ad multos annos joka tapauksessa!

Vaiettu aihe

2010-01-10T15:02:00.002+02:00

En kuulu niihin, jotka riemurinnoin ottavat vastaan jokaisen uudistuksen, jota ehdotetaan. En kuulu niihinkään, joiden mielestä mahdollisuus johonkin tarkoittaa velvollisuutta siihen.

Tänään kohtasin vihaisen sisaren, joka haukkui minut pataluhaksi, koska en kannata tyttömessupalvelijoiden käyttöä. Yritin selittää, että hyväksyn täysin sen, että se on sallittua ja mahdollista mutta että mielestäni kirkolla ei ole siihen tarvetta. Se on minun mielipiteeni. Sisarella on toinen.

Muistutin sisarelle, mitä kirkko asiasta sanoo, mutta siitä huolimatta hän ei ymmärtänyt kantaani sen paremmin. Ei voi mitään.

Tästä itse asiassa suurin piirtein on kysymys:

Vuonna 1994 liturgiakongregaatio lähetti kirjeen maailman piispoille. Kirjeessä todettiin paavin vahvistaneen, että kaikki liturgiset maallikkotehtävät ovat avoimia myös naisille, koska maallikkoja ei erotella sukupuolen mukaan.

Kirjeessä ja sen jälkeen annetuissa täsmennyksissä on korostettu, että tyttöjä voi käyttää alttaripalveluksessa vain paikallisen piispan luvalla. Lisäksi ketään pappia ei silloinkaan voi velvoittaa siihen.

Olennainen asia kirjeessä kuitenkin on seuraava kohta: "Pyhä istuin haluaa muistuttaa, että on aina erittäin soveliasta seurata sitä kunnioitettavaa traditiota, että pojat palvelevat alttarilla. Kuten hyvin tiedetään, tämä on johtanut rohkaisevaan kehitykseen pappiskutsumuksissa. Siksi velvollisuus tukea tällaisia pojista koostuvia alttaripalvelijoitten ryhmiä pysyy jatkossakin."

Ymmärrän hyvin, että tytöt voivat auttaa messussa siellä, missä poikia ei ole paikalla. Mutta eikö yllä sanottu itse asiassa anna ymmärtää, että tilanteen ollessa tasan meidän pitäisi tukea juuri poikien alttaripalvelusta? Näin minä sen ainakin ymmärrän.

Kuinka kallisarvoinen asia kutsumus pappeuteen onkaan tämän päivän maailmassa!

Liturgiakongregaation kirje on luettavissa esim. täällä.
Varsin asiallinen puheenvuoro on luettavissa täällä.

Herrani ja Jumalani!

2010-01-07T10:23:00.002+02:00

Roomassa on paraikaa käynnissä papeille tarkoitettu kongressi, jonka liturginen anti on mitä erinomaisin. Loppiaisena pitämässään puheessa, paavillisten liturgioiden maestro, mons. Guido Marini, totesi mm. seuraavaa:

“My Lord and my God,” we have been taught to say from childhood at the moment of the consecration. In such a way, borrowing the words of the apostle St. Thomas, we are led to adore the Lord, made present and living in the species of the holy Eucharist, uniting ourselves to Him, and recognising Him as our all. From there it becomes possible to resume our daily way, having found the correct order of life, the fundamental criterion whereby to live and to die.

Here is the reason why everything in the liturgical act, through the nobility, the beauty, and the harmony of the exterior sign, must be condusive to adoration, to union with God: this includes the music, the singing, the periods of silence, the manner of proclaiming the Word of the Lord, and the manner of praying, the gestures employed, the liturgical vestments and the sacred vessels and other furnishings, as well as the sacred edifice in its entirety. It is under this perspective that the decision of his Holiness, Benedict XVI, is to be taken into consideration, who, starting from the feast of Corpus Christi last year, has begun to distribute holy Communion to the kneeling faithful directly on the tongue. By the example of this action, the Holy Father invites us to render visible the proper attitude of adoration before the greatness of the mystery of the Eucharistic presence of our Lord. An attitude of adoration which must be fostered all the more when approaching the most holy Eucharist in the other forms permitted today.

I would like to cite once more another passage from the post-synodal Apostolic Exhortation Sacramentum caritatis: “During the early phases of the reform, the inherent relationship between Mass and adoration of the Blessed Sacrament was not always perceived with sufficient clarity. For example, an objection that was widespread at the time argued that the eucharistic bread was given to us not to be looked at, but to be eaten. In the light of the Church's experience of prayer, however, this was seen to be a false dichotomy. As Saint Augustine put it: ‘nemo autem illam carnem manducat, nisi prius adoraverit; peccemus non adorando – no one eats that flesh without first adoring it; we should sin were we not to adore it.’ In the Eucharist, the Son of God comes to meet us and desires to become one with us; eucharistic adoration is simply the natural consequence of the eucharistic celebration, which is itself the Church's supreme act of adoration. Receiving the Eucharist means adoring him whom we receive. Only in this way do we become one with him, and are given, as it were, a foretaste of the beauty of the heavenly liturgy.” (n.66)

Nopeuta uuden englantilaisen messukirjan julkaisua

2009-12-19T11:10:00.003+02:00

Uuden englantilaisen messukirjan julkaisua on odotettu jo iät ja ajat. Jos toivot, että julkaisu nopeutuu, ja englanninkielisetkin messut uskollisemmin seuraavat Roomalaisen messukirjan muotoiluja, niin liity julkaisun tukijoiden joukkoon. Ainakin tuntuu siltä, että on itsekin saanut jotakin tehdyksi:

http://www.ipetitions.com/petition/enoughwaiting/

Täällä on vähän tietoa messukirjan historiasta: http://www.usccb.org/romanmissal/

Piispa Schneider Tallinnassa

2009-12-11T12:04:00.008+02:00

[English at the bottom]

Piispa Athanasius Schneider ORC vieraili torstaina 10.12.2009 Tallinnassa osallistumassa kulttikirjansa Dominus est vironkielisen käännöksen julkaisutilaisuuteen. Kirjan julkaisi erinomaista työtä tekevä Elukultuuri Instituut (EKI; Elämän kulttuurin instituutti).

Julkistamistilaisuudessa esiteltiin myös kaksi muuta EKI:n julkaisemaa kirjaa: Tallinnan apostolinen administraattori, piispa Philippe Jourdan esitteli Dietrich von Hildebrandin avioliittoa käsittelevän kirjan, ja vielä esiteltiin teinien kasvatusta käsittelevä James B. Stevensonin kirjoittama ilmeisesti hyvin valaiseva kirja.

Esitellessään kirjaansa piispa Schneider korosti, että käsikommuunio otettiin täysin laittomasti käyttöön Hollannissa jo vuonna 1965, kun jotkut papit siellä halusivat tuoda katolista kirkkoa lähemmäs protestantteja. Tavan he omaksuivat kalvinisteilta. Perustelut olivat heikot, sillä ensimmäisten vuosisatojen käsikommuuniokäytöntö ei koskaan ollut lähelläkään sitä, miten nykyään toimitaan.

Kommuuniolle tultiin pestyin käsin, sakramentin edessä osoitettiin suurta kunnioitusta. Pyhä hostia asetettiin oikealla kämmenelle, josta kommuunio otettiin lopulta suoraan suuhun. Koskaan sitä ei "napsittu" sormilla. Heti tämän jälkeen sitä paitsi diakoni huolellisesti puhdisti uskovan kämmenen, jottei yksikään fragmentti olisi mennyt hukkaan. Naiset käyttivät kommuuniossa kätensä päällä vielä pientä korporaalia, jonka diakoni sitten puhdisti. — Ei puhettakaan välinpitämättömyydestä tai riitin nopeasta "suorittamisesta", sillä kysymyksessä on kaikkein intiimein mahdollinen kohtaaminen Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Piispa Schneider kertoi antaneensa kirjansa käsikirjoituksen paaville ennen mitään varmuutta siitä, haluaako hän kirjaa edes julkaista. Paavin kannustus ja arvostus Schneiderin patristista asiantuntemusta kohtaan, rohkaisi häntä julkaisuun.

Schneider kertoi myös pyytäneensä paavia palaamaan messuissa käytäntöön, jossa kaikki paavilta kommuunion saavat polvistuisivat ja ottaisivat kommuunion kielelle. Ei kestänyt montaa kuukautta, kun näin todella tapahtui, nyt jo toista vuotta sitten, eikä käytöntö ole horjunut sen koommin. Paaville piispan toive oli todennäköisesti vain vahvistus sille, mitä hän oli itsekin harkinnut, sillä hän kirjoitti Schneiderille pitävänsä tällaista kommuunion vastaanottamisen tapaa sopivampana — ja varmasti haluaa näyttää esimerkkiä koko kirkolle.

Lisää kuvia — more pictures.

ENGLISH: Bishop Athanasius Schneider ORC in Estonia

Bishop Athanasius Schneider visited Estonia December 10, 2009, for the publication of his book Dominus est in Estonian. After the presentation, Bishop Schneider celebrated a Missa Cantata in the Cathedral of Saints Peter and Paul.

In the book presentation the Bishop explained how the present form of hand communion has nothing to do with the practise of hand communion in the early centuries. The new way was adapted by some liberal priests in Holland directly from the Calvinists in 1965.

The Bishop ultimately decided to write a book defending the traditional way of receiving Holy Communion, and when the work was finished he gave a manuscript to the Holy Father. The Pope wrote back to the Bishop praising the work and his accuracy of knowledge of the patristics.

Bishop Schneider told he had also asked the Pope to stop distributing Communion in the hand in Papal Masses, and even if the Pope's answer was supportive it was not certain that it would happen. But since only a few months later, all communicants have been asked to receive Holy Communion from the Pope only kneeling and on the tongue. A true miracle, says Bishop Schneider.

Pictures:

Book presentation: Bishop Schneider and the apostolic administrator of Estonia, Bishop Philippe Jourdan.

Mass: Bishop Schneider celebrates a Missa Cantata in the Cathedral of Saints Peter and Paul in Tallinn, Estonia.

Raamatullista

2009-12-09T20:04:00.003+02:00

Isä Finigan raportoi blogissaan, että Newadvent-sivustolla on nyt tarjolla paralleeliesitys kreikan-, englannin- ja latinankielisestä Raamatusta. Uskoisin sen olevan apu monille palstamme lukijoillekin:

There is a recent development at the ever excellent New Advent website. The Bible is presented in parallel columns: Greek on the left, English in the middle and the Latin Vulgate on the right. Navigation is provided by a list of all the books at the top and a list of chapters of the current book underneath. The English version is the Douai Rheims with the comments by Bishop Challoner. I am filled with admiration for Kevin Knight and others who help with the site. Their dedication has provided yet another superb resource for those who wish to deepen their faith.

Rather than presume that everybody knows, I should add that New Advent also has the texts in English of many of the major works of the Fathers of the Church, the full texts of the 1909 Catholic Encyclopaedia, and the Summa Theologica in English, as well as many other articles of interest. The homepage is nowadays a blog roundup which offers a useful starting-point for good posts on other Catholic blogs.

Norcian benediktiinien liturgiaa verkossa

2009-11-30T22:17:00.003+02:00

Seuraavan linkin takana on audio-linkkejä Norcian benediktiinien liturgiaan. Jos oikein muistan, he viettävät nykyään sekä uutta että vanhaa. Kannattaa kuunnella. Kaunista gregorianiikkaa!

http://osbnorcia.org/?page_id=843

Huhu Turusta

2009-11-22T11:12:00.001+02:00

Kuulemma Turun kirkkoherra aikoo viettää vanhan messun perjantaina 27.11.2009 klo 18.00. Onnittelut!

Vetoomus sakraalin taiteen puolesta

2009-11-17T18:40:00.002+02:00

Keskieurooppalaisin voimin aiotaan lähestyä pyhää isää vetoomuksella, jolla tuetaan aidosti sakraalia taidetta ja jossa pyydetään kirkkoa kiinnittämään siihen suurempaa huomiota. Vetoomuksen allekirjoittajien joukossa on suuria katolisia kulttuurinimiä.

Tässä linkki vetoomukseen.

Vetoomuksen allekirjoittaminen käy helposti lähettämällä 1) etu- ja sukunimi, 2) ammatti tai arvo sekä 3) kaupunki ja maa osoitteeseen: appelloalpapa@gmail.com.

Vanhan messun päivät

2009-10-31T10:39:00.003+02:00

Vanhoja messuja tarjolla siis sunnuntaista tiistaihin:

SU 1.11.

Klo 14.00: Laulettu messu Pyhän Henrikin katedraalissa. Sitten lyhyt kahvitus ja mahdollisuus yhteiseen päivälliseen.

MA 2.11.

Klo 11.00: Kaksi hiljaista vainajienpäivän messua Pyhän Henrikin katedraalissa

Klo 18.15: Laulettu requiem-messu Vantaan Pyhän Laurin kirkossa - mukana polyfoninen ja gregoriaaninen kuoro, alussa ja lopussa urkumusiikkia

TI 3.11.

Klo 18.00: Hiljainen messu Pyhän Henrikin katedraalissa

Rippitilaisuus puoli tuntia ennen sunnuntain messua ja tunti ennen tiistain messua.

Tallinna ja Trialogos

2009-10-29T19:36:00.003+02:00

Tallinnassa järjestetään parastaikaa Trialogos-festivaalia. Sen ohjelma löytyy täältä.

Kristillistä kulttuuria monipuolisesti valottava festivaali on ohjelmaltaan erinomainen. Sen lisäksi siihen sisältyy aamuinen laulettu laudes ja illalla messu. Keskiviikkona messun vietti Suomessakin käynyt "hermeneutikko" isä Finigan, vanhassa muodossa... Kannattaa lukea hänen kommenttejaan Tallinnasta, täällä ja täällä.

Marraskuun alun ohjelma

2009-10-24T18:58:00.001+03:00

Isä Durhamin vierailun ohjelma marraskuun alussa on täsmentynyt:

Sunnuntai 1.11. Kaikkien pyhien juhla (All Saints)

Pyhän Henrikin katedraali / Saint Henry’s Cathedral
13.30 mahdollisuus ripittäytymiseen (confession)
14.00 Missa cantata, jossa gregoriaaninen kuoro; messun jälkeen lyhyt kahvitus sekä halutessa ruokailu läheisessä ravintolassa (sung Mass with Gregorian choir; afterwards short coffee + dinner

Maanantai 2.11. Kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivä (vanhassa kalenterissa) (All Souls)

Pyhän Henrikin katedraali / Saint Henry’s Cathedral
11.00 kaksi sielunmessua sakramenttikappelissa (two requiem Masses in the Sacrament Chapel)

Pyhän Laurin kirkko, Vantaa (matkaohjeita Tikkurilasta, Helsingistä) / medieval Saint Lawrence Church
18.15 laulettu sielunmessu, jossa polyfoninen ja gregoriaaninen kuoro (sung requiem Mass with polyphonic and Gregorian choirs)

Tiistai 3.11.

Pyhän Henrikin katedraali / Saint Henry’s Cathedral
17.00 mahdollisuus ripittäytymiseen (confession)
18.00 hiljainen messu; illanvietto (low Mass, get-together afterwards)

Mosebachin perustelut

2009-10-23T20:21:00.003+03:00

5-6 vuotta sitten kirkollista maailmaa Saksassa ja laajemminkin Keski-Euroopassa kohahdutti mies nimeltä Martin Mosebach, joka uskalsi kirjassaan puolustaa vanhaa messua ja väittää, että uutta messua vaivaa jonkinlainen muodottomuus.

Kirjan nimi on Häresie der Formlosigkeit (tai täältä), ja se löytyy myös englanniksi, kun etsii.

Tässä on Mosebachin haastattelu. Mielenkiintoinen ainakin niille, jotka saksaa taitavat:

Eukaristinen ihme (?) ja piispa Wróbel

2009-10-21T12:21:00.003+03:00

Eihän tämä nyt ensisijassa liturginen asia ole, mutta...

Vanha piispamme on päässyt Gloria TV:n uutisiin, aiheena eukaristinen ihme, joka ehkä on tapahtunut Puolassa. Kannattaa katsoa:

Italiasta vielä

2009-10-21T09:33:00.002+03:00

Tuohon Italia-artikkeliin vielä saksankielinen linkki ja pääkommentti:

Zusammenfassend ist festzuhalten, dass nach den Ergebnissen des Meinungsforschungsinstituts „Doxa“ zwei Drittel der praktizierenden Katholiken in Italien wenigstens einmal im Monat eine „tridentinische“ Messe besuchen würden, wenn dies in ihrer Pfarrei möglich wäre. In Zahlen ausgedrückt: Neun Millionen Italiener möchten wenigsten einmal in der Woche eine „alte Messe“ feiern.

Ja käännös vielä varmuuden vuoksi, ettei unohdu:

Yhteenvetona voidaan todeta, että Doxa-mielipidetutkimusinstituutin tulosten perusteella kaksi kolmasosaa kirkossa käyvistä katolilaisista Italiassa kävisivät vähintään kerran kuussa "tridentiinisessä" messussa, jos se olisi mahdollista heidän seurakunnassaan. Lukuina ilmaistuna: yhdeksän miljoonaa italialaista haluaisi käydä vähintään kerran viikossa "vanhassa messussa".

Traditionaaliset anglikaanit saavat oman kirkollisen rakenteen

2009-10-20T19:27:00.003+03:00

Tänään on kerrottu suuria asioita. Vatikaanissa ja Lontoossa ilmoitettiin, että katoliseen kirkkoon luodaan uudenlainen kanoninen rakenne niitä anglikaaneja varten, jotka haluavat päästä täyteen yhteyteen katolisen kirkon kanssa. Ne anglikaanit, jotka eivät enää tunne mahtuvansa liberaalisemmaksi muuttuneeseen kirkkoonsa, voivat näin löytää uuden kodin katolisen kirkon huomasta niin, että he voivat edelleen harjoittaa uskoa oman perinteensä ja liturgiansa mukaisesti, kunhan vain ne ovat yhdenmukaiset katolisen uskon kanssa.

Kukaan ei tiedä vielä, mitä tämä mahdollisuus käytännössä tarkoittaa, mutta huhutaan, että ainakin 20-30 anglikaanipiispaa olisi jo ilmaissut kiinnostuksensa tähän mahdollisuuteen. Ja traditionaaliseen anglikaaniseen yhteisöön kuuluu varovaisestikin arvioiden satoja tuhansia uskovia.

Anglikaanipapisto voi saada katolisen pappisvihkimyksen, ja tällainen anglikaaninen personaaliordinariaatti saa normaalisti esimiehekseen jonkin katoliseksi papiksi tai piispaksi vihityn entisen anglikaanisen kirkonmiehen. Myös naimisissa olevat anglikaanipastorit voivat saada pappisvihkimyksen.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ordinariaatin papit saavat viettää vanhaa anglikaanista liturgiaa, siis esimerkiksi melko lailla samanlaista messua kuin meidän roomalainen vanha messu, tosin kansankielellä. Eri puolille maailmaa kohonnee siis katolisia seurakuntia, joissa yksinkertaistaen vietetään "vanhaa messua englanniksi".

Kiittäkäämme Jumalaa paavimme Benedictuksen suuresta rohkeudesta ja pyytäkäämme kaikkia taivaan pyhiä rukoilemaan lakkaamatta Jumalaa pyhän isän ja kaikkien anglikaanisten veljiemme ja sisartemme puolesta!

Tässä muuten heidän messunsa loppuosa. Huomaa, että kommuunio on kahdessa muodossa: intiktiona, eli niin, että pappi "dippaa" pyhän hostian kalkissa ja antaa sen sitten uskovan kielelle.

Italiasta kuuluu kummia

2009-10-18T21:52:00.004+03:00

Kaksi asiaa on kerrottavana Italiasta:

1) Tänään sunnuntaina 18.10.2009 vietettiin Pietarinkirkossa ensimmäistä kertaa 40:ään vuoteen levitoitu pontifikaalinen vanhamuotoinen messu. Messun vietti Apostolisen signatuuran prefekti, arkkipiispa Raymond Burke. Paikalla oli myös piispa Athanasius Schneider sekä kymmeniä pappeja, sääntökuntalaisia ja seminaristeja sekä täyden palvontakappelin verran uskovia, joista kaikki eivät mahtuneet edes sisään. Kysymys oli Giovani e tradizione -konferenssin päätösmessusta, josta lisätietoa kuvineen saa vaikka täältä.

2) Arvostettu italialainen galluptutkimuksiin keskittynyt laitos on julkistanut mm. seuraavan tiedon:

... perché il 21% di tutti i cattolici (cifra che sale al 40% tra i cattolici che frequentano tutte le domeniche) hanno detto che, se la trovassero nella loro parrocchia, essi preferirebbero andare, tutte le settimane, alla Messa di S. Pio V.

Suomeksi sanottuna italialaisilta katolilaisilta kysyttiin heidän halukkuudestaan käydä vanhassa messussa. 21 prosenttia, siis viidennes kaikista (siis myös nimellisistä) katolilaisista oli sitä mieltä, että he kävisivät mieluummin vanhassa kuin uudessa messussa. Kirkossa joka sunnuntai käyvistä 40 prosenttia haluaisi käydä säännöllisesti mieluummin vanhassa kuin uudessa messussa, jos sellainen löytyisi omasta seurakunnasta.

Tutkimuksen arvion mukaan kaksi kolmasosaa italialaisista kävisi ainakin kerran kuussa vanhassa messussa, jos sellainen olisi tarjolla omassa seurakunnassa.

Nämä hurjat luvut puhukoot puolestaan.

Vanhoja messuja Studiumissa - ja muuallakin

2009-09-26T20:08:00.008+03:00

Studium Catholicumin verkkosivuja kannattaa seurata. Siellä kerrottiin muun muassa, että tänään ja sitten taas kahden viikon kuluttua on vanha messu lauantaina klo 18.00. Messun viettää isä Antoine Lévy OP, Gregorius-yhdistyksen moderaattori.

Linkki Studiumin verkkosivujen "hengelliseen toimintaan".

Muistutettakoon myös, että kirkkolain mukaan mikä tahansa katolinen messu, joka vietetään lauantai-illan tai sunnuntain aikana täyttää sunnuntaivelvollisuuden:

Can. 1247 On Sundays and other holy days of obligation, the faithful are obliged to participate in the Mass.
Moreover, they are to abstain from those works and aVairs which hinder the worship to be rendered to God, the joy proper to the Lord’s day, or the suitable relaxation of mind and body.
Can. 1248 §1. A person who assists at a Mass celebrated anywhere in a Catholic rite either on the feast day itself or in the evening of the preceding day satisfies the obligation of participating in the Mass.
§2. If participation in the eucharistic celebration becomes impossible because of the absence of a sacred minister or for another grave cause, it is strongly recommended that the faithful take part in a liturgy of the word if such a liturgy is celebrated in a parish church or other sacred place according to the prescripts of the diocesan bishop or that they devote themselves to prayer for a suitable time alone, as a family, or, as the occasion permits, in groups of families.

Olettehan huomanneet, että isä Durham vierailee Suomessa taas marraskuun alussa. Siitä lisää FSSP-Finlandin sivuilla.

Gregorius-yhdistys on myös uusinut kotisivunsa. Ne löytyvät nyt osoitteesta gregoriusyhdistys.wordpress.com.

Oremus pro Episcopo Nicodemo

2009-09-06T21:03:00.002+03:00

DEUS omnium fidelium pastor et rector, famulum tuum Nicodemum, quem pastorem Ecclesiae Finlandiae praeesse voluisti, propitius respice: da ei, quaesumus, verbo et exemplo, quibus praeest, proficere; ut ad vitam, una cum grege sibi credito, perveniat sempiternam. Per Christum Dominum nostrum. Amen.

Päivän rukous vanhan missalen votiivimessusta piispan vihkimisen vuosipäivänä.

Kuvan lähde: HS

Kommuunio kahdessa muodossa

2009-08-31T10:11:00.003+03:00

Kun siitä edellisessä bloggauksessa keskusteltiin, niin tässä on Roomalaisen messukirjan yleisestä johdannosta se kohta, jossa kerrotaan ne tilanteet, jolloin kommuunion jakaminen kahdessa muodossa on mahdollista:

242. Hiippakunnan piispan luvalla ja saatuaan tarpeellista opetusta ehtoollisen voivat nauttia myös viinin muodossa seuraavat:

1. aikuiset messussa, joka seuraa heidän kastettaan; aikuisina vahvistuksen saaneet vahvistusmessussaan; kastetut, jotka otetaan kirkon täydelliseen yhteyteen,

2. morsiuspari morsiusmessussa,

3. diakonit omassa vihkimismessussaan,

4. abbedissa messussa, jossa hänet siunataan virkaansa; neitsyet vihkimismessussaan; sääntökuntalaiset, heidän vanhempansa, sukulaisensa, tuttavansa ja muut sääntökunnan jäsenet messussa, jossa sääntökuntalaiset antavat ensimmäiset lupauksensa, uudistavat lupauksensa tai antavat ikuiset lupaukset,

5. virkaan asetettavat virkaanasettamismessussaan; lähetystyön maallikkoavustajat messussa, jossa he julkisesti saavat tehtävänsä, samoin muutkin, joille messun aikana uskotaan jokin kirkollinen tehtävä,

6. sairas ja kaikki läsnäolevat, kun jaetaan kommuuniota matkaeväänä sairaan kotona pidetyn messun aikana,

7. diakoni ja kaikki avustajat, jotka messussa hoitavat jotakin tehtävää,

8. konselebraatiomessussa
a. kaikki ne, joilla on siinä liturginen tehtävä, sekä kaikki pappiskokelaat, jotka ovat läsnä,
b. myös omassa kirkossaan tai kappelissaan sääntökuntien ja muiden yhteisöjen lupauksen antaneet sekä kaikki, jotka vakituisesti asuvat tällaisten yhteisöjen taloissa,

9. papit, jotka osallistuvat suuriin liturgisiin menoihin eivätkä itse voi viettää messua tai konselebraatiota,

10. kaikki hengellisiin harjoituksiin osallistuvat heille pidetyssä messussa sekä kaikki jotakin pastoraalista aihetta käsittelevän kokouksen osanottajat messussa, jota he yhdessä viettävät,

11. kohdissa 2 ja 4 mainitut riemujuhlamessussaan,

12. kastettujen aikuisten kummit, vanhemmat, aviopuolisot ja katekeetat kastemessussa,

13. vastavihityn papin vanhemmat, sukulaiset ja hyväntekijät hänen ensimmäisessä messussaan,

14. yhteisöjen jäsenet konventti- tai kommuniteettimessussa sen mukaan, mitä sanotaan yleisen johdannon kohdassa 76.

Lisäksi piispainkokoukset voivat päättää, minkä kriteerin mukaisesti ja millä ehdoilla ordinariukset voivat sallia kommuunion jakamisen molemmissa muodoissa myös muissa jonkin yhteisön tai ryhmän hengellisen elämän kannalta erityisen tärkeissä tapauksissa.

Näissä puitteissa ordinariukset voivat määritellä ne tapaukset, jolloin sallitaan kommuunio molemmissa muodoissa, sillä tavalla, ettei ole harkitsemattomuuden vaaraa, vaan että tapaukset määritellään tarkoin ja mahdollisista väärinkäytöksistä varoitetaan. Lupaa ei pitäisi myöntää, jos ehtoolliselle tulijoita on paljon. Sen ryhmän, jolle lupa annetaan, täytyy lisäksi olla tarkkaan rajattu, järjestynyt ja luonteeltaan yhtenäinen. (Lihavointi minun.)

Ei uuden uutta?

2009-08-25T23:55:00.003+03:00

Tänään Vatikaanin kerrotaan ilmoittaneen, etteivät ne huhut pidä paikkaansa, että oltaisiin "institutionaalisesti" suunnittelemassa jotakin liturgisten kirjojen uudistamista.

Ei tarvitsekaan, ei edes uuden messun osalta. Riittää, että olemassaolevia rubriikkeja noudatetaan, riittää, että Vatikaanin II kirkolliskokouksen tahtoa noudatetaan ja uusimman messukirjan painoksen ohjeita sekä muita viimeaikaisia liturgisia dokumentteja kunnioitetaan.

Mitä ne ovat? Ainakin nämä:

1) Latina on edelleen Rooman kirkon liturgian pääkieli. Käytettäköön siis latinaa nykyistä enemmän.
- Koska muuten kuulit Pater nosterin viimeksi messussa?

2) Messua voi edelleen viettää kohti Jumalaa, eli kohti ns. liturgista itää, eli niin, että pappi seisoo samaan suuntaan kääntyneenä kuin kansa. Kukaan ei ole käskenyt kääntää alttareita.
- Koska viimeksi olit vapautettu seuraamasta papin ilmeitä ja kansaa tarkkailevia silmiä, kun yritit syventyä ja valmistautua kommuuniolle?

3) Gregorianiikka ja polyfonia sekä urkujen soitto ovat edelleen roomalaisen riituksen ominta musiikkia.
- Koska viimeksi kuulit messussa vilpittömästi kaunista liturgista musiikkia?

4) Siellä, missä on ollut tapana polvistua koko eukaristisen rukouksen ajan, tämä tapa on hyvä säilyttää.
- Koska viimeksi olet nähnyt messussa ihmisiä, joita edes tapojen (ruumiinasentojen) tasolla leimaa syvä kunnioitus eukaristiaa kohtaan?

5) Yleismaailmallisen katolisen kirkon NORMAALI TAPA kommuunion vastaanottamisessa on ottaa se vastaan kielelle, siis ns. kielikommuunio. Käsikommuunio on edelleen poikkeus säännöstä ja muuksi sitä ei ole koskaan tarkoitettukaan.
- Koska viimeksi olet kuullut kannustettavan käyttäytymään normaalisti kommuuniota vastaanotettaessa; opetetaanko niin sinun seurakunnassasi?

6) Kommuunio kahdessa muodossa annetaan idän kirkoissa aina, koska Kristuksen ruumis ja veri on sekoitettu toisiinsa. Lännen kirkossa ruumis ja veri annetaan (jos ylipäänsä annetaan kahdessa muodossa) erikseen. Molemmissa muodoissa jaettuna kommuunion aterialuonne tulee paremmin näkyviin, mutta kirkko korostaa, että sakramenttina pelkkä pyhän hostian vastaanottaminen on yhtä täydellinen kuin molemmissa muodoissa vastaanottaminen. Kristus on kokonaisena sekä leivän että viinin muodossa.
- Koska sinulle on viimeksi kerrottu kirkon liturgisista ohjeista, että latinalaisessa riituksessa vain tietyissä poikkeustapauksissa kommuunio pitäisi jakaa kahdessa muodossa?

7) Kun kommuunio jaetaan kahdessa muodossa, joudutaan yleensä turvautumaan maallikkojen apuun kommuunion, ainakin kalkin jakamisessa. Vanha tapa on, että vain vihkimyksen sakramentin saanut henkilö jakaa kommuuniota, koska hänen kätensä on vihitty sitä tehtävää varten.
- Koska viimeksi olit messussa, jossa tätä hyvin ymmärrettävää ja eukaristian sakramenttia kunnioittavaa tapaa kunnioitetaan?

Kaiken kaikkiaan kannustan meitä kaikkia syventymään kirkon liturgian ymmärtämisessä ja sen näkemisessä, kuinka suuri ja pyhä sakramentti eukaristia oikein on. Lohdutukseksi voin sanoa, ettei eukaristiaa oikeastaan edes voi ymmärtää, koska se on pohjimmiltaan salaisuus. Siksi on turha kuvitella, että messuakaan voisi täydellisesti ymmärtää, muuta kuin ehkä sen kautta, että tajuaa, kuinka valtavasta ja hyvästä salaisuudesta siinä on kysymys.

Uusi messu 2.0

2009-08-25T00:21:00.003+03:00

Tässä hauska kuva:

Uudet tuulet

2009-08-24T22:54:00.003+03:00

Hengenmies katsomassa kauas loistavaan tulevaisuuteen

Uusia tuulia uuteen messuun?

2009-08-22T16:43:00.006+03:00

Liturgian ja siten myös kirkon kevät on jälleen koittamassa. Seuraavassa se, mitä Rorate reportoi italialaisen vatikanistin artikkelista:

ROME The document was delivered to the hands of Benedict XVI in the morning of last April 4 by Spanish Cardinal Antonio Cañizares Llovera, Prefect of the Congregation for Divine Worship. It is the result of a reserved vote, which took place on March 12, in the course of a "plenary" session of the dicastery responsible for the liturgy, and it represents the first concrete step towards that "reform of the reform" often desired by Pope Ratzinger. The Cardinals and Bishops members of the Congregation voted almost unanimously in favor of a greater sacrality of the rite, of the recovery of the sense of eucharistic worship, of the recovery of the Latin language in the celebration, and of the remaking of the introductory parts of the Missal in order to put a stop to abuses, wild experimentations, and inappropriate creativity. They have also declared themselves favorable to reaffirm that the usual way of receiving Communion according to the norms is not on the hand, but in the mouth. There is, it is true, and indult which, on request of the [local] episcopates, allows for the distribution of the host [sic] also on the palm of the hand, but this must remain an extraordinary fact. The "Liturgy Minister" of Pope Ratzinger, Cañizares, is also having studies made on the possibility to recover the orientation towards the Orient of the celebrant, at least at the moment of the eucharistic consecration, as it happened in practice before the reform, when both the faithful and the priest faced towards the Cross and the priest therefore turned his back to the assembly.

Those who know Cardinal Cañizares, nicknamed "the small Ratzinger" before his removal to Rome, know that he is disposed to move forward decisively with the project, beginning in fact from what was established by the Second Vatican Council in the liturgical constitution Sacrosanctum Concilium, which was, in reality, exceeded by the post-Conciliar reform which came into forceat the end of the Sixties. The porporato, interviewed by monthly 30Days in recent months, had declared regarding this: "At times change was for the mere sake of changing from a past perceived as negative and outdated. Sometimes the reform was regarded as a break and not as an organic development of Tradition."

For this reason, the "propositiones" voted by the Cardinals and Bishops at the March plenary foresee a return to the sense of sacredness and to adoration, but also a recovery of the celebrations in Latin in the dioceses, at least in the main solemnities, as well as the publication of bilingual Missals - a request made at his time by Paul VI - with the Latin text first.

The proposals of the Congregation, which Cañizares delivered to the Pope, obtaining his approval, are perfectly in line with the idea often expressed by Joseph Ratzinger when he was still a Cardinal, as it is made clear his unpublished words on the liturgy, revealed in advanced by Il Giornale yesterday, and which will be published in the book Davanti al Protagonista (Cantagalli [publisher]), presented beforehand at a congress at Rimini. With a significant nota bene: for the accomplishment of the "reform of the reform", many years will be necessary. The Pope is convinced that hasty steps, as well as to simply drop directives from above, serve no good, with the risk that they may later remain a dead letter. The style of Ratzinger is that of comparison and, above all, of example. As the fact that, for more than a year, whoever approaches the Pope for Communion, have had to kneel down on the kneeler especially placed by the cerimonieri.

Ad orientem - Tulsan piispa "kääntyi" kohti Jumalaa

2009-08-18T22:31:00.003+03:00

Amerikkalaisen Tulsan hiippakunnan piispa Edward Slattery on päättänyt siirtyä viettämään messua jälleen "ad orientem", siis kansan puolelta kohti ns. liturgista itää. NLM:n siteeraamassa hän antaa hyviä syitä tälle "paluulle" vanhaan katoliseen liturgiseen käytäntöön, jota mikään kirkolliskokous, ei siis Vatikaanin toinenkaan, eikä yksikään messunvieton ohje ole ehdottanut lopetettavaksi.

Tässä linkki: http://www.newliturgicalmovement.org/2009/08/bishop-slattery-on-ad-orientem-and-its.html

Mitkä olivat piispan syyt? Hän mainitsi kolme negatiivista seurausta, jotka johtuvat kansaa päin vietetystä messusta:

1) Ensinnäkin muutos oli suuri repeämä kirkon vanhaan traditioon nähden.
2) Toisekseen se voisi virheellisesti antaa käsityksen, että pappi ja kansa kävisivät messussa jonkinlaista keskustelua Jumalasta sen sijaan, että palvoisivat Jumalaa.
3) Kolmanneksi muutoksen seurauksena messua viettävän papin persoonallisuus saa suhteettoman suuren painoarvon, koska hän joutuu tavallaan "liturgiselle näyttämölle".

Lopulta piispa Slattery sanoo siirtymisensä perinteiseen käytäntöön olevan paavi Benedictuksen jo kardinaalina esittämän toiveen toteuttamista: näin on mahdollista "palata aidompaan katoliseen jumalanpalvelukseen". Piispa Slattery korostaa vielä, ettei kyse ole selän kääntämisestä kansalle vaan nimenomaan siitä, että messun viettämisessä "ad orientem" selebrantin ja kansan ruumiinsuunta on yhteinen. Se on selvä merkki papin ja uskovien yhteisestä vaelluksesta Jumalan luo.

Hyvä esimerkki!

Ai niin, hyvän näköinen on ja asiallista sisältöä sisältää tuo Tulsan hiippakunnan lehti -- linkki tässä (pdf).

Lähdetään Hattulaan

2009-08-11T10:44:00.002+03:00

Pyhän Ristin kantaminen Hattulan Pyhän Ristin kirkon ympäri on ollut perinne jo pitkään Suomen katolilaisten keskuudessa. Tänä vuonna pyhiinvaellus Hattulaan järjestetään lauantaina 12. syyskuuta vasta piispaksi vihityn Teemu Sipon johdolla.

Voisi olla hyvä, jos ottaisimme tällaisen klassisen tradition mukaan omaan hartauselämäämme ja ohjelmaamme. Lähdetään siis mukaan!

Ilmoittautuminen Katoliseen tiedotuskeskukseen 09-6129470 tai kaarina.koho@catholic.fi.

Hinta 20 euroa.

Messu Henrikissä klo 9.00. Hartaus Hattulassa klo 12.00. Takaisin Helsingissä ollaan n. klo 16.

Pietarinkirkon musiikilla on tulevaisuutta

2009-08-11T00:12:00.001+03:00

NLM:ssä kerrottiin Pietarinkirkon musiikin uudesta suunnasta kerrassaan riemastuttavalla tavalla. Tässä linkki:

http://www.newliturgicalmovement.org/2009/08/music-at-st-peters-transformation.html

Pappien vuosi

2009-08-10T14:00:00.003+03:00

Saksan piispainkonferenssin pappien vuoden teemasivustolla on oikein mukavia kuvia iloisista jumalanpalveluksista. Kyse on erityisestä lomasielunhoidosta, jonka pitää luonnollisestikin ottaa huomioon lomalaisten moninaiset liturgiset tarpeet ja tottumukset sekä papiston tilanteeseen sopiva pukeutuminen. Odotettavissa lienee kutsumusten tulva ellei hyökyaalto pappisseminaareihin, kun teemavuotta näin luovissa merkeissä vietetään!

http://www.dbk-priesterjahr.de/index.php?article_id=14

Kiitos isä Luke

2009-08-07T23:57:00.003+03:00

Vielä ennen lauantaiaamun aikaista lentoa takaisin Kreikkaan isä Luke ehti viettää tänään perjantaina myöhäisen iltamessun Henrikissä ja vaihtaa yhteystietoja nuorten messuvieraitten kanssa. Sitten hän pääsi vielä lyhyelle iltaspaghetille helsinkiläiskotiin, josta hän välittömästi "bongasi" lapsuutensa lempi-instrumentin.

Isä Durhamin vierailun kuvasaldoa

2009-08-07T00:04:00.004+03:00

Kuvia ja videota isä Durhamin viimekertaisesta Suomen vierailusta löytyy FSSP Finlandin sivuilta:

http://fsspfinland.wordpress.com/2009/08/06/pictures-from-last-visit/

Kunpa vierailut muuttuisivat aina vain tiheämmiksi!

Messu perjantaina 7.8.

2009-08-06T22:06:00.004+03:00

Iloittuaan tämän päivän runsaslukuisesta ja nuoresta osanottajajoukosta, fransiskaani-isä Luke päätti viettää huomennakin perjantaina 7.8. vanhan messun Pyhän Henrikin katedraalissa n. klo 19.45. Tervetuloa! Messun jälkeen lienee jälleen mahdollisuus jututtaa isä Lukea.

Fr. Luke OFM from Rhodes, Greece, is visiting Finland. Today, he said a beautiful Mass in the extraordinary form of the Roman Rite in Saint Henry's Cathedral. Tomorrow, Friday, we are able again to enjoy the beauty of the Mass of all times at 7.45 p.m. in the Cathedral. Welcome.

According to what Fr Luke has told us, the Fransiscan friars in the City of Rhodes say the old Mass regularly: once a month in their church San Francesco. Other Sundays, the Mass is said in the newer rite, nevertheless in Latin.

Fr. Luke was invited to Finland by the Lutheran church because of his ecumenical efforts in Rhodes: he was kind enough to help build a Lutheran/Ecumenical chapel next to the Catholic church so that the Lutherans would not need to use the Catholic Sanctuary.

Vanha messu torstaina 6.8.

2009-08-05T20:44:00.002+03:00

Rodoksen lomasaaren fransiskaaniyhteisöstä vierailee parastaikaa Suomessa isä Luke OFM, sivistynyt englantilainen herrasmies. Hän viettää torstaina 6.8. hiljaisen vanhan messun Pyhän Henrikin katedraalin sakramenttikappelissa klo 16.30. Tervetuloa kaikki!

Piispa Kozonin vanha messu

2009-08-04T21:40:00.005+03:00

Kööpenhaminan piispa Czeslaw Kozon vietti sunnuntaina 2. elokuuta vanhan messun Jeesuksen pyhän sydämen kirkossa Kööpenhaminassa. Tässä katkelmia messusta:

Kiitos piispa Kozonille ja onnittelut tanskalaisille ystävillemme!

Ecclesia Dei elää edelleen

2009-08-01T21:41:00.002+03:00

Monissa keskusteluissa on oltu jossakin määrin huolissaan siitä, miten Ecclesia Dei -komission uusi asema osana uskonopin kongregaatiota -- tämä muutos erillisestä komissiosta osaksi kongregaatiota tapahtui muutama viikko sitten -- muuttaisi komission vaikutusvaltaa. Jäihän kardinaali Castrillon eläkkeelle, samoin komission pitkäaikainen kakkosmies, mons. Perl.

Uskonopin kongregaation osana komission varsinaisena puheenjohtajana toimii kongregaation prefekti, kardinaali Levada, mutta käytännössä työn tekee komission sihteeriksi nimitetty monsignore Pozzo. Nyt ensimmäinen näyte komission uudesta roolista on saatu, kun mons. Pozzon vastaus brasilialaiselle kysyjälle on tullut julki. Vastaus, kommentein varustettuna, on luettavissa WDTPRS:ssä täällä. Lyhyesti kuitenkin voidaan todeta, että vastauksista ilmenee ajatus, että paavin motu propriota kannattaa lukea varsin suorasanaisesti, eikä siinä pidä nähdä mitään piilomerkityksiä. Siinä toistetaan esimerkiksi se, ettei messun viettämiseen todellakaan tarvita piispan lupaa.

Lisäksi vastauksessa palautettiin mieliin kirkon kanta seminaarien latinanopetukseen. Kirkkolain mukaan (kaanon 249, lihavointi minun):

Can. 249 The program of priestly formation is to provide that students not only are carefully taught their native language but also understand Latin well and have a suitable understanding of those foreign languages which seem necessary or useful for their formation or for the exercise of pastoral ministry.

Vanha messu tiistaina

2009-07-27T21:42:00.000+03:00

Isä Durham viettää vanhan messun tiistaina 28.7.2009 klo 16 Pyhän Henrikin katedraalin sakramenttikappelissa.

Fr. Durham will say Mass on Tuesday (July 28th, 2009) at 4pm in the Sacrament Chapel of Saint Henry's Cathedral.

Tervetuloa, welcome!

Messu maanantaina

2009-07-26T19:49:00.002+03:00

Isä Durham viettää vanhan messun maanantaina klo 16 äiti Teresan sisarilla osoitteessa Vironkatu 6 A 12, puh. 040-9601211.

Fr. Durham is saying Mass on Monday at 4pm at the MC-sisters in Vironkatu 6 A 12, tel. 040-9601211.

Tervetuloa, welcome!

Kööpenhaminan piispa viettää vanhan messun

2009-07-25T22:29:00.001+03:00

Tanskasta kuuluu seuraava viesti:

His Excellency Bishop Czeslaw Kozon of Copenhagen has graciously accepted to celebrate Sung Mass in the Church of the Sacred Heart, Copenhagen, on the 2nd of August 2009. This is one of the regularly scheduled twice-monthly TLM's held in Copenhagen. (Rorate Caeli)

Messu Helsingissä sunnuntaina

2009-07-24T21:46:00.000+03:00

Isä Durham viettää sunnuntaina messun Pyhän Henrikin katedraalissa klo 13.30. Tervetuloa!

Fr. Durham is going to celebrate Holy Mass on Sunday at Saint Henry's Cathedral at 1.30 pm. Welcome!

Paavin lähipiiri kommuunion vastaanottamisesta

2009-07-22T22:54:00.002+03:00

Paavin lähipiiriin on noussut muuan monsignore Nicola Bux. Hänet liitettiin viime vuonna muun muassa paavillisten liturgioiden valmistelutoimikuntaan. Mitä mieltä hän on kommuunion vastaanottamisen tavoista? Kannattaa lukea (Rorate Caeli -blogista):

Monday, July 20th, 2009
From Pontifex Roma

How should one administer communion in a dignified manner? We asked the theologian and esteemed liturgist Monsignor Nicola Bux. It may be a random case but the modernism and the slovenliness of certain post-conciliar interpretations have lead to such a debasement of this Sacrament , that there are all kind of ways in which people approach it…

Don Bux, which is the most correct way to communicate?

“I would say there are two ways. There is the position where one stands up, taking the Host in the mouth, or else on one’s knees. I do not see any third way.”

There is the standing-up position.

“OK, I have nothing against it. The important thing is that the faithful are intimately conscious of what they are about to receive, that is that they do not approach the communion with a lightheartedness that shows immaturity and being at a complete distance from God.”

Communion standing up, but what is the best way to do it?

“Well, look here, even the receiving of the communion standing up may be full of devotion, of compunction…... and a sense of the Sacred is good to have. It would be very good and convenient, no doubt about it, to let a formal sign of reverence precede communion (even if it is received standing up), which means the head is covered for the women, sign of the cross or a slight bow in a sign of one’s love.”

But for what reason do people often approach the communion as if it is a kind of buffet?

“I like this expression and in part it is correct. Many persons rise mechanically (from their seats - CAP) and they do not know and are not even able to imagine what they are about to receive. They think that participation in Mass something that automatically includes communion and that they have to go up and receive it, although the fact is that only those who are really in the grace of God should do so”.

In his latest Masses pope Benedict XVI has administered communion only to those who were kneeling.

"Yes, he was very right to do so. I believe that kneeling when receiving the communion helps one to gather oneself together and to understand the mystery in a more reverential way. To kneel in front of the Body of Christ is an act of gratuitous love and humility before God, and this sense of the sacred is seldom understood. In our days it is mostly adrift and lost or almost muted. “

All in all, communion on one’s knees helps the spirit?

“Yes, certainly so, it favors devotion and spirituality. I believe that the position on one’s knees when receiving the communion is the one which by far responds the most to the Sacred.”

And receiving in one’s hand?

“I am sorry to say, but there is no text of the Tradition which supports it. Not even if everybody takes it and eats it in this way. There is no text concerning this, and if we wish we could say that the Apostles were priests and thus had the right to take it by the hand. The Oriental Church does not permit it.”

In a church in Rome, the so called Caravita, usually very crowded, particularly by the Catholic Mexican community, a Jesuit priest (the Jesuits consent to dancing with women and even to drinking beer in public), personally administers the Host to his faithful in such a way that they dip it in the Chalice, is it not true?

“Yes, this is a most serious and intolerable abuse, which you do well to report to me and which the Bishop must be made aware of, this must come to his knowledge. In paragraphs 88 and 94 (of Redemptionis Sacramentum – CAP) it is firmly said that it is not permitted for the faithful to take the Host themselves, or to pass the Chalice from one person to the other. I think that such a communion is not valid (non sia valida). I will analyze the problem, but we have here to do with an inadmissible abuse which we must repress the sooner the better.”

Bruno Volpe

Isä Durham mukana pyhiinvaelluksella

2009-07-17T15:08:00.002+03:00

Isä Durham on saapunut vierailulle Suomeen. Hän osallistuu autuaan Hemmingin pyhiinvaellukselle ja viettää messun pyhiinvaeltajille joka päivä matkan varrella. Pyhiinvaelluksen ohjelma on täällä. Lisätietoja järjestäjiltä.

Mahdollisista muista tapahtumista tiedotetaan erikseen.

Fr. Durham is visiting Finland right now. He is going to participate in the Blessed Hemming pilgrimage from Helsinki to Turku taking place from 18th to 25th of July, and will say Mass each day during the pilgrimage. Pilgrimage programme. Information on other possible events will be given separately.

Lähde: http://fsspfinland.wordpress.com/2009/07/17/isa-durham-suomessa/

Pyhän Henrikin seuraaja ja vanha messu

2009-06-28T22:27:00.005+03:00

Tu es Petrus

Helsingin hiippakunnan tulevan piispan, isä Teemu Sipon S.C.I. ajatuksia tridentiinisen messun tiimoilta voi lukea hänen Kotimaa-lehden blogistaan. Isä Teemu punnitsee järkevällä ja kypsällä tavalla sekä ordinäärin että extraordinäärin forman piirteitä. Kuten isä Teemun tuntevat tietävät, hän pitää kauniista ja asiallisesta liturgiasta. Kuinka ollakaan, hän päättää kirjoituksensa seuraavasti: "Kuitenkin tunnen joskus viettäväni hartaammin messua, kun näen edessäni vain alttarilla seisovan ristiinnaulitun kuvan."

(Kuva: http://katolinen.net)

Puola

2009-06-24T23:30:00.002+03:00

Vaihteeksi kirkolliselta rintamalta kuuluu hyviäkin uutisia: Posenin eli Poznanin apulaispiispa on viettänyt varsin upeannäköistä vanhaa messua ("Arsin kirkkoherran ja isä Pion messua") ja ylistänyt vanhaa riitusta, mm. sen merkitystä pappien pyhittymisen kannalta. Poikkeuksellista muuten niin edelliselle paaville uskollisessa Puolassa. Tässä hieno blogi puolantaitoisille: http://nowyruchliturgiczny.blogspot.com/

Pappien vuosi

2009-06-23T15:14:00.002+03:00

Tässä linkki pappien vuoden teemasivustoon:

Hyvää Kristuksen Ruumiin juhlaa!

2009-06-13T19:51:00.003+03:00

Kirkossa kehitys kehittyy, mitä ei mikään estä, ei edes Rooma. Samaan aikaan kun Itävallan piispat ovat kokoontuneet Vatikaaniin kriisikokoukseen, on Linzin hiippakunnassa tylsä monstranssikulkue modernisoitu hauskalla tavalla eli ko. hiippakunta jatkaa Vatikaanin toisen konsiilin aloittamaa kehitystä. Konsekraatiossa käytetty leipäkin oli vaihdettu sanoisinko neokatekumenaalisempaan. Meille tämä leipä on tuttua lähimmästä marketista saatavana Lapin rieskana. Käsi symboloi varmaan Jumalan tervehdystä meille kaikille? Näin riemukasta menoa meillä ei ole vielä nähty, mutta papin kasukan polyesteripitoisuus yltänee kuitenkin samalle tasolle Helsingin hiippakunnan kasukoiden kanssa. Silittämättä siisti!
(Kuvan lähde: http://www.kathtube.com/photo.php?id=10678)

Käsikommuunio KIELLETTY!

2009-06-11T19:22:00.002+03:00

Bolognan arkkipiispa, kardinaali Caffarra on kieltänyt käsikommuunion kolmessa kirkossa väärinkäytöksen vuoksi. Hostioita on kähvelletty mm. matkamuistoiksi.

Juttu kokonaisuudessaan on kreuz.netissä.

Kulttuuria

2009-06-06T00:40:00.002+03:00

[Playlist]

Tässä vuonna 1973 valmistuneessa filmissä Martin Sheen esittää pappia, joka on tullut palauttamaan ruotuun irlantilaisia munkkeja. Nämä ovat palanneet takaisin latinalaiseen messuun, kun meno kaikkien kirkkojen yhteisessä kirkkoglomeraatissa ei kiinnosta...

Elokuvasta löytää tietoja myös täältä.

Amazonilla löytyy joku dvd:kin.

jotta Pius XII julistettaisiin autuaaksi

2009-06-05T01:03:00.002+03:00

June 4, 2009

Dear Friend of Pope Pius XII:

I am appealing to you for help in promoting the beatification of Pope Pius XII. Several months ago, Pius XII was proclaimed venerable by a committee of cardinals and bishops. The next step will take place as soon as a miracle has been received and approved by His Holiness, Pope Benedict XVI. It is imperative that you, the faithful who are interested in the beatification of Pius XII, pray and notify the Vatican as soon as any miracle is recorded.

Two months after Pius XII’s death on October 9, 1958, the following prayer was circulated among the faithful:

"O Jesus, eternal High Priest, who didst deign to raise Thy faithful servant, Pius XII, to the supreme dignity of Thy Vicar on earth and to grant him the grace to be a fearless defender of the faith, a valiant champion of justice and peace, zealous in proclaiming the glory of Thy Most Holy Mother, a shining example of charity and all virtues, deign now to grant us, in view of his merits, the graces we ask of Thee; so that, made certain of his efficacious intercession with Thee, we may one day see him raised to the honors of our altars, Amen."
Imprimatur Petrus Canisius,
Vic. Gen. Civit. Vatic.
Die 8 Dicembris 1958.

The Catholic Church saved 860,000 Jews from the Holocaust thanks to Pope Pius XII. He was not “silent.” As Papal Nuncio to Germany (1917-1929), then Vatican Secretary of State (1930-1939) and as Pope (1939-1958), Pius XII spoke out against the evils of his age: racism, ethnic and religious hatreds, nationalism, militarism, war crimes and atrocities against non-combatants.

Sir Francis Osborne, a non-Catholic British diplomat in the Vatican from 1936 to 1947, had this to say (The Times of London, May 20, 1963): “…Pius XII was the most warmly, humane, kindly, generous, sympathetic (and, incidentally, saintly) character that it has been my privilege to meet. Without the slightest doubt, he would have been ready and glad to give his life to redeem humanity from its consequences. And this quite irrespective of nationality or Faith.”

… I know. I met him in St. Peter’s Basilica in July, 1957.

Pope Pius XII will be remembered for his heroic leadership, his peace-making efforts and his commitment as the defender and protector of the victims of war and hatred which drenched Europe in blood during World War II. He was a moral beacon to mankind. His voice was heard around the world. It was the “Voice” of a tireless world leader whose contribution to humanity during the Holocaust is incontrovertible.

It is time for Catholics to refute the careless innuendoes and unfounded accusations that have been leveled against Pope Pius XII whose aspirations toward truth and goodness and whose extraordinary World War II achievements combine to make him one of the great men of our times.

Affectionately,
Sr. Margherita Marchione, Ph.D.

(Lähde: Orbis Catholicus)