Isoissa kirkoissa pidetään huolta siitä, että sopimattomasti pukeutuneet ihmiset pysyvät poissa. Pietarinkirkon edessä oli tarkastuspiste, josta päästettiin vain säädyllisesti pukeutuneet ihmiset eteenpäin. Joissakin paikoissa myytiin tai vuokrattiin erinäköisiä kankaita olkapäiden tai reisien peitoksi. Tässä esimerkki kaikkien katolisten kirkkojen äitikirkon, Lateraanikirkon, ovelta:
Toinen seikka on se, että historiallisessa keskustassa, parisataa metriä Casa Santa Brigidalta, Campo de' fiorilta taikka Torre Argentinalta, on nyt oma "vanhan messun seurakunta": Santissima Trinità dei Pellegrini. Sen löytää esimerkiksi, kun kävelee Argentinalta kohti Campoa (tai päinvastoin) ja tulee sille pienelle aukiolle, jossa on pyhälle Barbaralle omistettu kappeli, ja kääntyy kohti Tevereä. Matkaa on viitisenkymmentä metriä. Joelta päin kirkko on suoraan Ponte Siston kohdalla, 100 metrin päässä rannasta.
Kirkko on nyt siis Pyhän Pietarin pappisveljeskunnan hallussa, Summorum Pontificum -kirjeen mukaisesti perustettuna personaaliseurakuntana. Sen kirkkoherra on isä Joseph Kramer FSSP. Messua vietetään joka päivä klo 18.30. Sunnuntaisin on lisäksi messut klo 9.00 ja klo 10.00 (yleensä levitoitu). Tuossa päämessussa laulaa pieni polyfoninen kuoro, joka koostuu loistavista ammattilaisista! Rikkonaisten urkujen tilalla soi sähköinstrumentti, mutta sitäkin osataan soittaa laadukkaasti. Isä Kramerin mielestä muusikoiden panos on niin tärkeä, että hän on valmis maksamaan siitä, vaikka se tekeekin suuren loven seurakunnan kassaan.
Tässä pari kuvaa viime sunnuntailta messuista (isä Kramer vietti missa cantatan, koska muut papit olivat lähteneet maailman nuortenpäiville Australiaan):
Tietysti nyt Paavalin juhlavuoden aikana Roomassa kävijän on tehtävä pyhiinvaellus San Paolo fuori le mura -basilikaan, jossa voi katuvan pyhiinvaeltajan hengessä hiljentyä apostolin haudalle ja ehdot täyttäen saada täydellisen aneen.
Mitä muuta? Niin, mikä on muuttunut. "Oma" seurakunta avoimesti keskellä kaupunkia. Se on suuri muutos. Alttarikortit Pantheonin alttarilla. Tridentiinen liturgia näkyy ja herättää kiinnostusta kaikkialla. Paavin liturginen vaikutus näkyy myös kirkkojen alttarien järjestyksessä. Tämä kaikki on vasta alkua. Ubi Petrus, ibi Ecclesia.
Matkalla tapasin myös arkkipiispa Ranjithin, joka oli hyvin kiinnostunut kuulemaan liturgian tilasta ja tasosta Suomessa...
Voimme katsoa luottavaisina tulevaisuuteen.
Tekstit
5 kommenttia:
Niinpä...huokaus. Eipä se lovi
niin suuri tarvitsisi olla, että
sataisiin ihan kelvollista polyfoniaa tännekin. Kiinnostuneita laulajia varmasti löytyy, ehkei ihan ammattitasoista mutta hyvää amatööritasoa. Mitä tulee gregorianiikkaan, ei se ammattilaisuus mikään laadun tae ole. Täytyypä käydä seuraavaksi Roomassa.
Kiitos Quietus hyvistä uutisista. Tulevaisuus näyttää valoisalta Roomassa ja toivoakseni myös täällä Suomessa.
Seuraavaa tridentiinistä messua Suomessa odotan jo kovasti.
Tuli kaihoisa mieli, Roomaan pitäisi päästä. Tahtoisin apostoli Paavalin haudalle... väsymätön Paavali.
Ja ne Rooman kirkot!
Ehkä voisimme yhdistyksenä järjestää matkan Roomaan esimerkiksi vuonna 2009? Miten voisimme koota enemmän voimiamme ja saada enemmän toimintaa tukemaan yhdistyksen pyrkimyksiä? Tarkoitan juuri luentoja, oman kuoron kokoamista, rahaston pystyttämistä pappien vierailuja varten jne. Roomassa käynti voisi olla aika kannustava ainakin.. :)
Hieno idea Minna...
Mä olen ainakin valmis reissuun.
Porukalla olisikin mukavampi lähteä.
Ehdotan italiantaitoista matkanjohtajaa. Itse voisin toimia oppaana taidekohteissa.
Siellä voisi organisoida asioita kelvollisen viinin siivittämänä.
Lähetä kommentti