Mitä mieltä olette, jos Suomeen nimitetään piispaksi piispa Everard de Jong tai vastaava henkilö, joka vastustaa vanhaa messua. Loppuuko meiltä siinä tapauksessa vanhojen messujen vietto Suomessa?
Ei pelkoa. Piispa Józef viimeiseen asti uskoi, ettei motu propriota tule. Tuli. Sitten hän kirjoitti tiukan dekreetin, jonka sääntöjä alusta asti on tulkittu hyvin joustavasti.
Olen kuullut piispa de Jongista vain pari asiaa: 1) hän on Reykjavikin ja Roermondin emerituspiispa Gijsenin oppilas; ja 2) hän on uskollinen paaville.
Edellinen antaa viitteen siihen, että hän on saanut hyvän koulutuksen. Jälkimmäinen viittaa siihen, että hän ei voi kieltää sitä, minkä kirkko sallii.
Muistettakoon, että paavin päätöksellä on lain voima, eivätkä kenenkään yksittäisen piispan dekreetit voi estää pappeja (!) toteuttamasta kirkon lakia. Eli vapaus päättää vanhan messun vietosta on oikeasti papeilla.
Ainoa, mistä pitäisi pitää huolta on, että pappi osaa viettää vanhan messun ja vielä jotenkin edes ymmärtää, mitä hän siinä tekee ja lukee. Messukirjankin pitäisi olla oikea, ei uudempi kuin 1962 (eikä paljon vanhempi), eikä ainakaan minkään muun riituksen kirja...
Kiitos selvityksestä quietus. En ole koskaan ymmärtänyt vanhan messun vastustusta hiippakunnassamme, eihän siihen ole pakko osallistua eikä siihen osallistuminen ole keneltäkään pois.
Tulevaisuus näyttää siis valoisalta tulipa piispaksi kuka tahansa.
3 kommenttia:
Mitä mieltä olette, jos Suomeen nimitetään piispaksi piispa Everard de Jong tai vastaava henkilö, joka vastustaa vanhaa messua. Loppuuko meiltä siinä tapauksessa vanhojen messujen vietto Suomessa?
Se olisi mielestäni väärin.
Ei pelkoa. Piispa Józef viimeiseen asti uskoi, ettei motu propriota tule. Tuli. Sitten hän kirjoitti tiukan dekreetin, jonka sääntöjä alusta asti on tulkittu hyvin joustavasti.
Olen kuullut piispa de Jongista vain pari asiaa: 1) hän on Reykjavikin ja Roermondin emerituspiispa Gijsenin oppilas; ja 2) hän on uskollinen paaville.
Edellinen antaa viitteen siihen, että hän on saanut hyvän koulutuksen. Jälkimmäinen viittaa siihen, että hän ei voi kieltää sitä, minkä kirkko sallii.
Muistettakoon, että paavin päätöksellä on lain voima, eivätkä kenenkään yksittäisen piispan dekreetit voi estää pappeja (!) toteuttamasta kirkon lakia. Eli vapaus päättää vanhan messun vietosta on oikeasti papeilla.
Ainoa, mistä pitäisi pitää huolta on, että pappi osaa viettää vanhan messun ja vielä jotenkin edes ymmärtää, mitä hän siinä tekee ja lukee. Messukirjankin pitäisi olla oikea, ei uudempi kuin 1962 (eikä paljon vanhempi), eikä ainakaan minkään muun riituksen kirja...
Kiitos selvityksestä quietus. En ole koskaan ymmärtänyt vanhan messun vastustusta hiippakunnassamme, eihän siihen ole pakko osallistua eikä siihen osallistuminen ole keneltäkään pois.
Tulevaisuus näyttää siis valoisalta tulipa piispaksi kuka tahansa.
Lähetä kommentti