tiistai 23. maaliskuuta 2010

Englannissa keskustellaan kovaa

Nasevia ja kriittisiä kommentteja Englannissa:

Lähettänyt klo

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Bah! Ikään kuin hyväksikäyttöä ei olisi ollut ennen Vaticanum II:sta.

23. maaliskuuta 2010 klo 9.42
Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä edellisen Anonyymin kanssa. On mautonta käyttää kirkkoamme nyt raatelevaa hyväksikäyttöskandaaliakin konsiilin halventamiseen. Sanon tämän traditionalistina. Tuo kirjoitus oli rimanalitus.

23. maaliskuuta 2010 klo 14.09
Anonyymi kirjoitti...

Koko kirkko paavin johdolla haluaa pyytää anteeksi ja tehdä parannusta järkyttävistä hyväksikäyttötapauksista. Tässä nyt kirjoittaja, sen sijaan että yhtyisi kirkon yhteiseen anteeksipyyntöön, löytää syyllisen niistä *toisista*, ei meistä. Tunnen häpeää tällaisesta kirjoittelusta.

23. maaliskuuta 2010 klo 21.47
Anonyymi kirjoitti...

Ihmeellistä! Onhan tuo kirjoitus yliampuva, mutta eikö olisi silti aiheellista myöntää, että siinä on myös paljon totta. Mopo karkasi 60-70-80-luvuilla käsistä, ja sen seurauksena kirkkolaiva on päässyt huonoon kuntoon. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Sen sijaan, että taipumattomasti puolustatte tuota aikaa, tunnustakaa virheenne ja korjatkaa se, mitä vielä voitte. Älkää jättäkö niitä lapsienne maksettaviksi.

23. maaliskuuta 2010 klo 22.45
Anonyymi kirjoitti...

Paavin paimenkirjeestä Irlannin katolilaisille:

In recent decades, however, the Church in your country has had to confront new and serious challenges to the faith arising from the rapid transformation and secularization of Irish society. Fast-paced social change has occurred, often adversely affecting people’s traditional adherence to Catholic teaching and values. All too often, the sacramental and devotional practices that sustain faith and enable it to grow, such as frequent confession, daily prayer and annual retreats, were neglected. Significant too was the tendency during this period, also on the part of priests and religious, to adopt ways of thinking and assessing secular realities without sufficient reference to the Gospel. The programme of renewal proposed by the Second Vatican Council was sometimes misinterpreted and indeed, in the light of the profound social changes that were taking place, it was far from easy to know how best to implement it. In particular, there was a well-intentioned but misguided tendency to avoid penal approaches to canonically irregular situations. It is in this overall context that we must try to understand the disturbing problem of child sexual abuse, which has contributed in no small measure to the weakening of faith and the loss of respect for the Church and her teachings.

Konsiilin halventamiseen ei syyllisty paavi. Konsiilia halvensivat ja halventavat ne, jotka hylkäsivät katolisen uskon konsiilin henkeen vedoten.

24. maaliskuuta 2010 klo 11.43
mariaimmaculata kirjoitti...

Oli sitä hyväksikäyttöö jo ennen konsiilia ja paljon. Ja jokapuolella. Valtionlaitoksissa, muissa uskonnollisten yhteisöjen laitoksissa... nyt vasta näistä puhutaan. Ja katoliseen kirkkoon sovelletaan taas kerran "double standardia" ; tuona aikana 50-80-luvuilla tapahtui pahaa muuallakin mutta katskut saavat kaiken syyn.

Jos kukaan muukaan silloin ei osannut toimia hyvin, miksi kirkon olisi pitänyt osata? Pedofiliaa/pederastiaa ei edes kunnolla tunnustettu/tunnistettu tuolloin missään eikä sitä missään osattu sen paremmin hoitaa. Nyt vaan taas yritetään saada kirkosta "paha".
Vaihteeksi. plääh.

25. maaliskuuta 2010 klo 10.31
Anonyymi kirjoitti...

Periaatteessa samaa mieltä Maria Immaculatan kanssa. Mutta kun nyt on puhe tuosta englantilaisesta blogitekstistä, joka varsin suoraan antaa ymmärtää, että nämä väärinkäytökset ovat konsiilin hedelmää. En ole mikään novus ordon tai konsiilin muidenkaan uutuuksien ylin ystävä, mutta ei konsiilia pidä kaikesta syyttää.

25. maaliskuuta 2010 klo 11.48
Mariana kirjoitti...

Oli siinä paljon totta myös!

25. maaliskuuta 2010 klo 20.37
Anonyymi kirjoitti...

Täydellinen esimerkki englantilaisesta huumorista, joka on sarkastisempaa kuin me suomalaiset ilmeisesti pystymme sulattamaan.

Vatikaanin 2 konsiilin suurin tragedia oli se, mihin aikaan yhteiskunnallista kuohuntaa se pidettiin, ei se, mitä se päätti, sillä konsiilin opetus voidaan kyllä hyvällä tahdolla ja teologialla harmonisoida kirkon tradition kanssa.

26. maaliskuuta 2010 klo 9.36

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)