Pappeja ja messuja?

Uutiset karttuvat, ja toisaalta tiedot ovat vielä hakusessa.

Niinpä emme voi edelleenkään olla varmoja isä Durhamin tulosta Suomeen joulukuun alussa. Hänellä on kiinnostus, mutta mahdollisuudet ja päivät ovat vielä auki.

Samalla meillä on toiveita, että vähitellen joissakin seurakunnissa saattaisi olla säännöllisempääkin vanhan messun viettämistä, sillä ymmärtääkseni ainakin kaksi vanhempaa pappia on ilmoittanut valmiudestaan. Tosin on epäselvää, kuinka usein, millaisina päivinä ja millaisessa muodossa kaikki voisi toteutua. Tähän tarvitaan tietysti oikeasti niitä seurakuntalaisia, jotka vanhaa muotoa toivovat.

Lisäksi todellakin meillä on ainakin kaksi (!) vanhan messun oppimisesta kiinnostunutta pappia. Oppiminen vaatii aikaa, ja parhaiten se etenee, jos opettajana olisi joku, joka vieton jo osaa (tuoreessa muistissa) -- tätäkin varten ulkomaisten pappien vierailu on tarpeen.

Niille, jotka kovasti tarvitsevat tietoa (Toledo!) messujen ajankohdista ja sisällöistä, en voi muuta sanoa, kuin että odottakaa.

Nille, jotka messuja odottavat, sanon: rukoilkaa ja ottakaa omaksenne tämä Raamatun lause: "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan" (Matt. 7:7) . Eli älkää jääkö hiljaisiksi vaan toimikaa - ystävällisesti ja yhteistyön hengessä.

Kolme toimintalinjaa

Olen jo pitemmän aikaa arvuutellut, että toimintamme kehittyisi jotenkin ja saisi jonkinlaisen muodon. Olen näkevinäni kolme linjaa vanhan messun asian tulevaisuudessa:

1. Ensimmäinen on seurakuntien vastuulla: Kirkkoherrojen olisi tärkeää vastata myönteisesti näihin pyyntöihin. Ajattelisin, että yhteistyössä osaavien suomalaisten pappien kanssa tietynlainen säännöllinen aikataulu vanhalle messulle suurimmissa seurakunnissa olisi paikallaan ja jopa mahdollista järjestää. Kerran kuussa, kerran neljännesvuodessa tms. Tämä on siis periaatteessa seurakuntien vastuulla, mutta luulen, että messupalvelus ja musiikki tarvitsevat ainakin aluksi Gregorius-yhdistyksen tukea, jota varmasti haluamme antaa, vai mitä?
2. Toinen on Gregorius-yhdistyksen ominta alaa: juhlallisten messujen järjestäminen ja varsinkin niiden musiikista huolehtiminen sekä liturgisen tradition tunnetuksi tekeminen aina silloin tällöin. Ainakin vielä jonkin aikaa tähän skeemaan sopii mainiosti ja välttämättömästikin papin tuleminen ulkomailta. Heillä on käytännön tuntemus ja kokemus sekä vieläpä jotakin uutta hengellistä annettavaa.
   
3. Kolmas linja on kaikkein syvällisin: se on sen asian edistäminen, että FSSP (tai jokin muu kongregaatio tms.) tulisi Suomeen pysyvämmin eli siis lähettäisi pari pappia asumaan ja toimimaan Suomessa. Tämäkään ei liene täysin poissuljettua, saamieni tietojen mukaan, jos vain pappeja löytyisi (mikä tietysti näinä vanhan messun kulta-aikoina olisi suoranainen ihme) ja heille jotakin hyödyllistä pastoraalista työtä hiippakunnan muun papiston tukena voitaisiin osoittaa. Tämä vanhan messun yhteisö voisi samalla nimittäin kantaa todella vastuuta myös monista niistä uskovista, jotka kaipaavat täysimittaista hengellistä ohjausta traditionaalisessa katolisessa hengessä ja jotka haluavat tarjota lapsilleen perinteisen katolisen kasvatuksen ja hengellisen tuen. Ja sellaisia on. Ihan totta.
   

Nämä kolme linjaa eivät sulje toisiaan pois. Päinvastoin. Siksi pitäkäämme silmämme ja korvamme auki ja suumme ja sydämemme valmiudessa, jotta parhaalla mahdollisella tavalla voisimme edistää kirkon ikiaikaisen liturgian uudelleen vakiintumista maassamme.