Lukekaapa, mitä arkkipiispa Ranjith jälleen lausuu motu proprion noudattamisestä:
http://rorate-caeli.blogspot.com/2007/11/ranjith-speaks-episcopal-rebellion.html
Koko ajan olen yrittänyt sanoa, että parasta olisi käsitellä vanhaa messua kuin vanhana ystävänä, joka on muuttanut takaisin kotikortteliin: iloisena ja ilman suuria elkeitä. Jotkut iloitsevat ystävän paluusta; ja ne, jotka sitä vastustavat, joutuvat lopulta kuitenkin hyväksymään sen, että paluu on tosiasia.
Minkälaisen kuvan haluamme antaa ulospäin: senkö, että paavi sanoo "vapautettu", ja paimenet "vanki". Kumpaa siinä sitten noudatamme?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Jotain samanlaista ilmassa, kuin aikanaan Humana Vitaen kanssa? Toisin kuin asian kanssa oli Paavali VI aikana, olisiko Benedictus valmis katsomaan ketkä todella ovat uskollisia Pietarin istuimelle?
Paavihan on julkisesti muistuttanut ainakin kardinaalina ollessaan (mm. Langin "Turning towards the Lord" -teoksen esipuheessa), että V2:n Sancrosanctum Concilium ei todellakaan edellytä nykyisen laajuista kansankielen käyttöä tai selebraatiota versus populum. Siis onko niin, että halutessaan B16 voisi kumota aiemmat 1969, 1975 ja 2002 annetut IGRM:t ja asettaa niiden tilalle kokonaan uuden Instituution, jossa esim. versus populum osittain tai jopa kokonaan kiellettäisiin NO:n osalta?
Mikäli kyllä, pelkkä tällainen huhu saattaisi auttaa kriitikkoja ymmärtämään paremmin paavin motuun liittyviä intentioita?
- Exsurge D
Kyllä HV-vertaus on aika osuva. Nyt vain kirkko on 40 vuotta viisaampi ja sen lisäksi papa Ratzinger tietää varmasti täsmälleen, miten HV:n kävi ja miksi.
Toisaalta ei ole katolisen kirkon tapa eikä varmaankaan B16:n karisma olla kirkon jakaja. Hän ei anna periksi, muttei ole ankarakaan. Uskon, että sinnikkyys ja peräänantamattomuus ovat hänen keinojaan. Samaa joku kommentoi - olikohan Roratessa - että Ratzinger oli kirjoittanut, että liturgiassa kaiken pitää tapahtua rauhallisesti. Myös virheiden korjaamisen. Ymmärrän hyvin. Ne, jotka ovat seuranneet liturgisten ohjeiden kehittymistä Vatikaanissa esim. viimeisten n. 12 vuoden ajalta, tietävät, mitä tarkoitan. Suunta on selvä, ja siitä on helppo olla iloinen ja helpottunut!
Kyllä, paavi voi koska tahansa uudistaa ja muuttaa GIRM:n sisällön. Se on mahdollista, hänellä on se valta, mutta en suosittele suuressa määrin. Ei se ole oikea tie. Oikea tie on pitkä, ja se pitänee tehdä yksittäisten muutosten kautta. Kannustus ad orientem -viettoihin, yhä voimakkaampi tuki latinalle, polvikommuunio, kielikommuunio, kirkkomusiikki.
Kuinka paljon liturgisissa ohjeissa jo nyt on hyviä määräyksiä! Ja kuinka vähän niitä seurataan.
Liturgia jos mikä voisi hyvinkin olla se "kenttä", jossa voisimme yrittää (kerrankin) seurata kirjaimellisesti kirkon ohjeita. Miksei käytännössä näillä ohjeilla ole juuri mitään väliä?
Quietus,
Kirjoitit viisaasti, maltti on valttia.
- ED
Lähetä kommentti