polvistuminen - adoraatio - välttämätöntä

Alla pätkä loistavasta haastattelusta, jonka paavillinen seremoniamestari, monsignore Guido Marini on antanut puolalaiselle kirkolliselle lehdelle (lihavoinnit minun):

Wlodzimierz Redzioch: – What does the collaboration between Benedict XVI and his Master of Ceremonies look like? Does the Pope decide about everything?


Msgr. Guido Marini: – At first, I would like to stress that the celebrations the Holy Father presides over are to be the points of reference for the whole Church. The Pope is the highest priest, the one who offers the sacrifice of the Church, the one who shows the liturgical teaching through celebrations – the point of reference for all. Considering this explanation it is easier to understand what the style of collaboration between the Papal Master of Ceremonies and the Holy Father should be. One should act in the way to make the papal liturgies the expressions of his authentic liturgical orientation. Therefore, the Papal Master of Ceremonies must be a humble and faithful servant of the liturgy of the Church. I have understood my work in the Office of Papal Liturgical Celebrations in this way since the very beginning.


– Celebrations directed towards the cross, Holy Communion received directly by mouth and while keeling, longer moments of silence and meditation – these are the most visible liturgical changes introduced by Benedict XVI. Unfortunately, many people do not understand the theological and historical meanings of these changes and what is worse, they can see them as ‘return to the past.’ Can you briefly explain the meanings of these changes?


– To tell you the truth our office has received many testimonies of the faithful who have favourably received the changes introduced by the Pope because they see them as the authentic renewal of the liturgy. As for the significance of some changes I will say a few synthetic reflections. Celebrating towards the cross stresses the correct direction of liturgical prayer, i.e. towards God; during prayers the faithful are not to look at themselves but should direct their eyes towards the Saviour. Giving hosts to people kneeling aims to giving value to the aspect of adoration both as the fundamental element of celebration and the necessary attitude while facing the mystery of God’s real presence in the Eucharist. During the liturgical celebration prayer assumes various forms: words, songs, music, gestures and silence. Furthermore, moments of silence let us participate truly in the act of worship, and what’s more, from the inside evoke every other form of prayer.


Hyvä!

Piispa Kozonin esimerkki

Rorate Caeli kertoo, että:

Next Sunday (April 10th, Passion Sunday) H.E. Mgr. Czeslaw Kozon, Bishop of Copenhagen, will spend the sacrament of Confirmation and offer Pontifical Mass at the Throne at the St. Agnes Church in Amsterdam, the Netherlands. The ceremonies will start at 11 am local time (GMT +2) and will be celebrated according to what is called the Extraordinary Form in the Motu Proprio Summorum Pontificum of His Holiness Pope Benedict XVI.

Näin toimii piispa Pohjoismaista. Hienoa!

Aika puolustaa vanhaa messua

Allekirjoita kansainvälinen vetoomus Summorum Pontificumin aseman puolustamiseksi:

http://www.motuproprioappeal.com/

Kokoustunnelmia

Gregorius-yhdistyksen vuosikokous pidettiin tänään johtokunnanvaihtotunnelmissa. Noin kolmivuotisen kautensa päätti melkein koko johtokunta. Aika on tehnyt tehtävänsä, ja nyt eletään uudessa tilanteessa. Olennaiset tiedot löytyvät Gregorius-yhdistyksen sivuiltakin, mutta tässä vielä:

Gregorius-yhdistyksen vuosikokous on valinnut yhdistykselle uuden johtokunnan. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Diana Kaley ja muiksi jäseniksi Joonas Lindström, Markus Mäkelä, Marko Pitkäniemi ja Katri Tenhunen. Moderaattorina jatkaa isä Antoine Lévy OP. Kokouksessa käydyssä keskustelussa toivottiin traditionaalisen liturgian järjestämiseen liittyvien kysymysten ja epäselvyyksien selvittämistä ja todettiin, että pyritään jatkossa järjestämään katedraalissa säännöllisesti messuja ja muita tilaisuuksia, joita moderaattori tai joku muu pappi voisivat viettää.

Pari huomiota. Ensinnäkin näyttää siltä, että isä Antoine Lévy OP, yhdistyksen moderaattori, on innostunut ajatuksesta, että hänen viettämistään vanhoista messuista voitaisiin ilmoittaa ajoissa ja että niitä voisi viettää jollakin tavalla säännöllisesti myös katedraalissa. Toisekseen hän opiskelee vanhan dominikaaniriituksen viettämistä. Tämä kaikki on varsin ilahduttavaa! Vielä tosin ei tiedetä, milloin säännöllinen, aikaisempaa paremmin ilmoitettu ja ennakoitavissa oleva toiminta voisi alkaa.

Toinen huomio on se, että tässä hiippakunnassa tuntuu sinnikkäästi olevan vallalla käsitys, että vanhaa messua kohtaan ei ole juurikaan aitoa kiinnostusta, ja sen takia vanhan liturgian edistämistä ei pidetä tarpeellisena. Toivottavasti mukana ei ole vastustusta ja pelkoa, sillä niitä on paljon vaikeampi voittaa kuin tietämättömyyttä. Toivottavasti paimenet voisivat nähdä, että uskovilla voi olla myös liturgiseen spiritualiteettiin liittyviä tarpeita, jotka ovat aivan asiallisia mutta myös todellisia. Ja Suomessakin on vanhassa messussa toistuvasti käyviä uskovia useita kymmeniä. Ei se ole parin harvan "friikin" päähänpinttymä Suomessa eikä muuallakaan, niin kuin viestit eri puolilta maailmaa kertovat.

Vanhaan liturgiaan liittyy, hyvin vietettynä, suuri mysteerin ja pyhyyden kokemus, jota edesauttavat tuohon liturgiaan liittyvien eleiden kieli, musiikki, hiljaisuus ja rukouksen suunta. En voi olla mainitsematta, että toki lähes nämä kaikki kohdat voidaan toteuttaa myös uudemmassa liturgiassa, mutta käytännössä niin ei sittenkään tehdä. Mutta kumpi on lopulta yksinkertaisempi ja loogisempi ratkaisu: sallia vanhan messun olemassaolo – ja tarjota liturgisesta traditiosta kiinnostuneille toiveiden täyttymys – vai yrittää muuttaa uuden messun viettotapoja traditionaalisemmaksi – ehkä joidenkin pettymykseksi?

Mitä milläkin ratkaisulla saavutettaisiin? Minkälaista kirkkoa sillä rakennettaisiin? Minkä viestin mikäkin lopulta antaisi? Siinä kysymyksiä, joihin mielestäni kannattaa vastata vasta sitten, kun on lukenut huolellisesti paavi Benedictuksen kirjeen piispoille Summorum Pontificum -asiakirjan johdosta.

Kardinaali Burken haastattelu

Kommuunio kielelle

Jouluyön messussa paavi jo totutusti jakoi kommuunion polvistuneille uskoville suoraan kielelle. Mutta ensi kertaa vuosikymmeniin kommuunio jaettiin kaikille uskoville vain kielelle. Käsikommuunio ei ollut mahdollista, ja kommuuniota jakavien pappien vieressä kulkevat turvamiehet osoittivat kaikille uskoville, kommuunion vastaanottamisen tavan.

Fr. Z:lla lisätietoja täällä: http://wdtprs.com/blog/2010/12/papal-midnight-mass-with-no-communion-in-the-hand/

Voi, kunpa tämä käytäntö leviäisi -- nopeasti!

Tämä tieto oli yksi parhaista joululahjoista!

Tällaisesta saa nauttia Rooman "vanhan messun" personaaliseurakunnassa vainajienpäivän jälkeisinä iltoina. Iloitkoot sielut kiirastulessa!



Ehkäpä tällainen vanha käytäntö voitaisiin elävöittää myös Suomessa?

Hiljaiseloa?

Ajattelin kirjoittaa muutaman rivin rikkoakseni melko pitkään jatkunutta hiljaisuutta. Uusia pappisvisiittejä ei ole ilmeisesti tiedossa, joten novus ordon voimin mennään eteenpäin. Musiikkirintamalla on tapahtunut hieman piristystä ja uusia laulajia on ilmaantunut riveihin. Iloitsen erityisesti muutaman naislaulajan kiinnostusta piristämään katedraalin liturgian musiikkia vokaalipolyfonian tiimoilta. Näin ollen voimme jatkossa kuulla esimerkiksi renessanssipolyfonian helmiä. Tästä saimmekin nauttia katedraalin 150-v juhlissa, jolloin kuulimme otteita Josquin Desprezin missa malheur me bat:ista. Joka tapauksessa gregoriaaninen laulu tulee säilymään liturgian perusmusiikkina, jota sitten "maustetaan" vokaalipolyfonialla suuremmissa juhlissa ja mikä ettei useamminkin. Ensi sunnuntain radioidussa päämessussa kuulemme muutaman osan kaksiäänisestä messusta, jonka on säveltänyt monille tuttu kanttori Marko Näätänen.

Eläköön Opus Dei!

Chilessä on Opus Deihin kuuluva piispa viettänyt vanhan messun. Tämä lienee ensimmäinen kerta, että varovaisuudestaan tunnettu prelatuuri näin avoimesti osoittaa hyväksyvänsä vanhan messun ja jopa viettävänsä sitä. Lisätietoja ja kuvia: http://fortes-fide.blogspot.com/2010/09/opus-dei-bischof-feiert-messe-mit-62er.html

Kolme tärkeintä asiaa?

Listaanpa kolme tärkeintä toivettani liturgian kehittämisessä:

1) Kommuunion vastaanottaminen polvistuneena kielelle. Näin osoitamme Jumalalle suurinta kunnioitusta ja nöyryyttä. Miksi meidän pitäisi antaa hänelle itsestämme vähemmän?

2) Messun vietto versus Deum eli ad Orientem. Papin toiminnan kohteena on ensisijaisesti Jumala. Me odotamme Kristuksen toista tulemista idästä, miksemme siis me kaikki, pappi mukaan luettuna, olisi kääntyneinä samaan suuntaan?

3)Latinalaisen riituksen ominainen kieli on latina ja sille sopivin musiikki on gregoriaaninen kirkkolaulu ja urkujensoitto. Miksi tämä kirkon toteamus ei toteudu, miksei sitä kunnioiteta? Muunlaiset kokeilut eivät vakuuta, ne lähinnä itkettävät, tylsistyttävät tai suorastaan naurattavat.

Minkälainen on sinun listasi?