- Nysse.
Miten niin?
- No, aina kun bussi tulee, tamperelaiset sanoo: Nysse tulee.
Terveisiä vain Pyhän ristin seurakunnan 50-vuotisjuhlista. Kirkko on hmmmmm kaunis rumuudessaan, ja myöntää täytyy, että kallis julkisivuremontti on tehnyt siitä oikein siistin, ulkoapäin. Juhlamessukin oli siisti, paitsi että jostakin kumman syystä Tampereella noustaan seisomaan ENNEN Per ipsumia.No, oli miten oli, on hienoa, että Tampereella on messua voitu viettää omassa seurakunnassa jo 50 vuoden ajan.
Mielenkiintoinen yksityiskohta oli kuitenkin se, että minulle kerrottiin, että tamperelaiset eivät osa laulaa III-Credoa. Olen tästä vähän hämilläni, koska a) juhlamessussa ainakin oli paljon vieraita Helsingistä ja Turusta, ja he ainakin osaavat, b) siellä oli paljon pappeja ja sisaria, ja hekin osaavat, ja c) tamperelaisissakin on paljon "tarpeeksi" vanhoja sekä ulkomaalaisia, joista monet osannevat ja muistanevat, miten "Creedoo in uunum Deeeum" menee.
No, Nikaian tunnustus tuli sitten puhuttuna suomeksi. Ei sekään oikeastaan mitään, sillä se on kaunis niinkin, mutta toisaalta voisi odottaa, että yhteinen 2000-vuotinen usko voitaisiin kyllä ilmaista juhlallisessa tilanteessa vaikka klassisella kielellä ja klassisella melodialla. Joka laulaa, rukoilee kahdesti.
Kirkko on monissa viimeaikaisissa dokumenteissa selvästi painottanut, että messun yhteiset osat pitäisi osata rukoilla ja laulaa latinaksi. Tässä olisi hyvä paikka ja hetki aloittaa.
Tekstit
10 kommenttia:
Jos postaus vaikuttaa negatiiviselta, se on virheellinen arvio. Esitän vain näkemääni ja kokemaani. On Tampereella paljon hyvääkin: esim. ihka oikea sakramenttikulkue, josta seurakunnan verkkosivuilla on kuviakin (niistä tuo kuvakin).
Kehitys on mahdollista, ja monet asiat menevät parempaan suuntaan. Kukapa olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että Corpus Christi -kulkueet palaavat hiippakuntamme elämään!
Asuin tällä vuosikymmenellä Tampereella vajaa 2 vuotta ja huomasin saman: credoa ei lauleta latinaksi. Se oli minulle tuskaa! Ei laulettu Sanctusta tai muutakaan. Toinen tuska!
Sanoin kirkkoherralle, että mielestäni tulisi käyttää latinaa, mutta ei hän siitä innostunut. Otti kai vähän itseensä? Kyllähän ihmiset oppivat laulamaan latinaksi, kun tarpeeksi monta kertaa kuulevat.
Toinen asia, joka joskus harmittaa on se, että varsinkin kesäisin, kun on turisteja messussa, ei oteta Pater nosteria vaan kansankielellä. Joskus muinoin Henkassa eräällä papilla oli sellainen tapa ja hyvältä tuntui.
Oliko Tampereella tabernaakkelin edessä tuoreet ja hyvät kukat?
Parempi olisi lausua kuin laulaa epäuskottavan vaisusti. Laulaminen tulisi jättää laulutaitoiselle kuorolle tai kanttorille.
Haluaisin palata näihin kirkkoremontteihin: Ihmettelen syvästi sitä, että hiippakuntamme nykyisessä taloudellisessa tilanteessaan syytää rahaa arkkitehtuurin rappiokausilla rakennettuihin kauhistuksiin. Jossain vaiheessa eteen tulee tilanne, ettei rahaa enää OLE. Tällöin tuleekin kunnon tänka-på. Kannattaisin itse lämpimästi paluuta ns. kappeliseurakuntiin useammankin kirkon osalta jo pelkästään rahan takia eli muutetaan jokin asunto tai talo kappeliksi. Toinen vaihtoehto olisi vuokrata/ostaa kaunis toisuskoinen kirkko. Mädät laatikot voisi myydä esim. luterilaisille tai muille hihhuleille. Uusien kirkkojen rakentamisessa ei ole mitään järkeä, koska se a) maksaa törkeästi, b) lopputulos on joka tapauksessa karsea, koska joku liberaali saa kuitenkin näppinsä peliin, oli se sitten arkkitehti tai joku 60-luvun maulla siunattu seurakunta-aktiivi.
Torquemadalle:
Hieno idea, kappelisrk:t! Heti näin sieluni silmillä ison lukaalin jostain Etu-Töölöstä, Kaivopuistosta tai vastaavasta. Opus Dei voisi rahoittaa sen ja siellä vietettäisiin VAIN vanhaa messua! Kirkkokahvit tunnelmaisessa keittössä ja maulla sisustetuilla huoneissa sitä nautittaisiin.
Alkaa maistumaan trollaukselta. Tai sitten on joillakin pipo ihan oikeasti vähän liian kireällä?
- Exsurge Domine
Anonyymi: Ei itse asiassa ollenkaan paha idea ;) Tätä lääkettä olisi voinut tarjota vaikka Marian seurakunnalle kun sen torni meinasi romahtaa... Joku staili töölöläinen lukaali voisi tarjota kunnon puitteet kirkollisille riennoille eikä olo olisi kuin nukketeatterissa tai lastenkirjassa kuten nykyisessä kirkossa.
Ja huomio! Marian kirkko oli aikoinaan todella puritanistisen kaunis (siis 50-luvulla), vaikka, jos oikein muistan, mons. Adolf Carling ei siitä liiemmin perustanutkaan. Sitten tuli uudet tuulet ja 80-luvulla kirkko sai nykyisen hurmaavan sisustuksensa. Suosittelen kaikille kirkkoarkkitehtuurin käsikirjaksi Finlandia Catholicaa. Siitä näkee todella radikaalisti mentaliteettien muutoksen.
Tuo kappelimeininki on iso virhe. Vanhaa messua tulee viettää kirkoissa sankoin joukoin. Messujen on oltava julkisia ja mitä enemmän kansaa osallistuu (vaikka vaan katselijoina), niin sitä parempi. Vanha messu ei saa jäädä jonkun alle kymmenen henkilön harrastukseksi, jota vietetään jossakin olohuoneen nurkassa.
Se on totta. Vanha messu on, niin uskon, se tulevaisuuden messu. Uusi messu ei kauaa kestä. Kun vanhasta häviää se "lefebvristinen" leima, viimeinenkin, niin eiköhän liturgian kauneus puhuttele, niitä, jotka ylipäänsä haluavat olla missään tekemisissä katolisen kirkon ja sen opetuksen kanssa.
Lähetä kommentti