Paavin oheiskirje motu proprion yhteydessä puuttuu yhteen mielenkiintoiseen ilmiöön. Se nimittäin kertoo, että:
"... the two Forms of the usage of the Roman Rite can be mutually enriching: new Saints and some of the new Prefaces can and should be inserted in the old Missal. The "Ecclesia Dei" Commission, in contact with various bodies devoted to the usus antiquior, will study the practical possibilities in this regard."
Vuoden 1962 messukirja ei siis jää joksikin historialliseksi muistoksi, vaan se on nyt otettu käyttöön myös sitä tarkoitusta varten, että sitäkin voidaan kehittää ja päivittää.
Tuntuuko jostakin, että Benedictus saattaa nähdä tulevaisuudessa tilanteen, jossa molempia usuksia on kehitetty niin, että niistä voidaan muovata yksi orgaanisesti kehittynyt messu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti