Lukukappaleiden kieli

Kehitys kehittyy ja niin myös liturgia. Why not, kunhan eivät muuta vanhaa messua uudeksi... Motu propriossa eräs minua hieman mietityttänyt kohta on seuraava: "6. Autuaan Johannes XXIII:n messukirjan mukaan vietetyissä messuissa, joissa kansa on läsnä, lukukappaleet voidaan lukea myös kansankielellä käyttäen niitä painoksia, jotka Apostolinen istuin on hyväksynyt." Olennainen sana on tuo MYÖS. Myös tarkoittaa, että asioita on ainakin kaksi. Tässä tapauksessa se tarkoittanee, että lukukappaleet luetaan latinaksi ja kansankielellä, ei pelkästään kansankielellä. Tähän on useampia tapoja, tyylikkäintä olisi nähdäkseni jättää kansankieliset versiot lukematta, kun kansa nykyään osaa lukea ja jakaa vain kaikille lukukappaleiden suomennokset monisteena. Mielestäni kansan älykkyystasoa aliarvioiva on tapa, jota juuri todistin itse Pariisissa: Pappi lukee lukukappaleet hiljaa latinaksi ja messupalvelija samaan aikaan kansankielellä. Jos on pakko lukea kahteen kertaan, niin sitten vaikka ennen saarnaa evankeliumin jälkeen. Pelkään tuon ylläolevan lainauksen monitulkintaisuuden johtavan siihen, ettei Jumalan sanan ravintoa enää tarjota seurakunnassa latinan kielellä lainkaan, vaan pastorit lukevat pelkästään kansankielellä. Ai niin, aika sievää olisi muuten myös, jos pappi muistaisi ottaa sen manipulumin pois puhuessaan kansankielellä, kuten ennen muinoin piti tehdä. Messu pantiin ikäänkuin huilaamaan siksi hetkeksi.