Vanhan messun päivät

Vanhoja messuja tarjolla siis sunnuntaista tiistaihin:

SU 1.11.

Klo 14.00: Laulettu messu Pyhän Henrikin katedraalissa. Sitten lyhyt kahvitus ja mahdollisuus yhteiseen päivälliseen.

MA 2.11.

Klo 11.00: Kaksi hiljaista vainajienpäivän messua Pyhän Henrikin katedraalissa

Klo 18.15: Laulettu requiem-messu Vantaan Pyhän Laurin kirkossa - mukana polyfoninen ja gregoriaaninen kuoro, alussa ja lopussa urkumusiikkia

TI 3.11.

Klo 18.00: Hiljainen messu Pyhän Henrikin katedraalissa

Rippitilaisuus puoli tuntia ennen sunnuntain messua ja tunti ennen tiistain messua.

Tallinna ja Trialogos

Tallinnassa järjestetään parastaikaa Trialogos-festivaalia. Sen ohjelma löytyy täältä.



Kristillistä kulttuuria monipuolisesti valottava festivaali on ohjelmaltaan erinomainen. Sen lisäksi siihen sisältyy aamuinen laulettu laudes ja illalla messu. Keskiviikkona messun vietti Suomessakin käynyt "hermeneutikko" isä Finigan, vanhassa muodossa... Kannattaa lukea hänen kommenttejaan Tallinnasta, täällä ja täällä.

Marraskuun alun ohjelma

Isä Durhamin vierailun ohjelma marraskuun alussa on täsmentynyt:

Sunnuntai 1.11. Kaikkien pyhien juhla (All Saints)

Pyhän Henrikin katedraali / Saint Henry’s Cathedral
13.30 mahdollisuus ripittäytymiseen (confession)
14.00 Missa cantata, jossa gregoriaaninen kuoro; messun jälkeen lyhyt kahvitus sekä halutessa ruokailu läheisessä ravintolassa (sung Mass with Gregorian choir; afterwards short coffee + dinner

Maanantai 2.11. Kaikkien poisnukkuneiden uskovien muistopäivä (vanhassa kalenterissa) (All Souls)

Pyhän Henrikin katedraali / Saint Henry’s Cathedral
11.00 kaksi sielunmessua sakramenttikappelissa (two requiem Masses in the Sacrament Chapel)

Pyhän Laurin kirkko, Vantaa (matkaohjeita Tikkurilasta, Helsingistä) / medieval Saint Lawrence Church
18.15 laulettu sielunmessu, jossa polyfoninen ja gregoriaaninen kuoro (sung requiem Mass with polyphonic and Gregorian choirs)

Tiistai 3.11.

Pyhän Henrikin katedraali / Saint Henry’s Cathedral
17.00 mahdollisuus ripittäytymiseen (confession)
18.00 hiljainen messu; illanvietto (low Mass, get-together afterwards)

Mosebachin perustelut

5-6 vuotta sitten kirkollista maailmaa Saksassa ja laajemminkin Keski-Euroopassa kohahdutti mies nimeltä Martin Mosebach, joka uskalsi kirjassaan puolustaa vanhaa messua ja väittää, että uutta messua vaivaa jonkinlainen muodottomuus.

Kirjan nimi on Häresie der Formlosigkeit (tai täältä), ja se löytyy myös englanniksi, kun etsii.

Tässä on Mosebachin haastattelu. Mielenkiintoinen ainakin niille, jotka saksaa taitavat:

Eukaristinen ihme (?) ja piispa Wróbel

Eihän tämä nyt ensisijassa liturginen asia ole, mutta...

Vanha piispamme on päässyt Gloria TV:n uutisiin, aiheena eukaristinen ihme, joka ehkä on tapahtunut Puolassa. Kannattaa katsoa:

Italiasta vielä

Tuohon Italia-artikkeliin vielä saksankielinen linkki ja pääkommentti:

Zusammenfassend ist festzuhalten, dass nach den Ergebnissen des Meinungsforschungsinstituts „Doxa“ zwei Drittel der praktizierenden Katholiken in Italien wenigstens einmal im Monat eine „tridentinische“ Messe besuchen würden, wenn dies in ihrer Pfarrei möglich wäre. In Zahlen ausgedrückt: Neun Millionen Italiener möchten wenigsten einmal in der Woche eine „alte Messe“ feiern.

Ja käännös vielä varmuuden vuoksi, ettei unohdu:

Yhteenvetona voidaan todeta, että Doxa-mielipidetutkimusinstituutin tulosten perusteella kaksi kolmasosaa kirkossa käyvistä katolilaisista Italiassa kävisivät vähintään kerran kuussa "tridentiinisessä" messussa, jos se olisi mahdollista heidän seurakunnassaan. Lukuina ilmaistuna: yhdeksän miljoonaa italialaista haluaisi käydä vähintään kerran viikossa "vanhassa messussa".

Traditionaaliset anglikaanit saavat oman kirkollisen rakenteen

Tänään on kerrottu suuria asioita. Vatikaanissa ja Lontoossa ilmoitettiin, että katoliseen kirkkoon luodaan uudenlainen kanoninen rakenne niitä anglikaaneja varten, jotka haluavat päästä täyteen yhteyteen katolisen kirkon kanssa. Ne anglikaanit, jotka eivät enää tunne mahtuvansa liberaalisemmaksi muuttuneeseen kirkkoonsa, voivat näin löytää uuden kodin katolisen kirkon huomasta niin, että he voivat edelleen harjoittaa uskoa oman perinteensä ja liturgiansa mukaisesti, kunhan vain ne ovat yhdenmukaiset katolisen uskon kanssa.

Kukaan ei tiedä vielä, mitä tämä mahdollisuus käytännössä tarkoittaa, mutta huhutaan, että ainakin 20-30 anglikaanipiispaa olisi jo ilmaissut kiinnostuksensa tähän mahdollisuuteen. Ja traditionaaliseen anglikaaniseen yhteisöön kuuluu varovaisestikin arvioiden satoja tuhansia uskovia.

Anglikaanipapisto voi saada katolisen pappisvihkimyksen, ja tällainen anglikaaninen personaaliordinariaatti saa normaalisti esimiehekseen jonkin katoliseksi papiksi tai piispaksi vihityn entisen anglikaanisen kirkonmiehen. Myös naimisissa olevat anglikaanipastorit voivat saada pappisvihkimyksen.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ordinariaatin papit saavat viettää vanhaa anglikaanista liturgiaa, siis esimerkiksi melko lailla samanlaista messua kuin meidän roomalainen vanha messu, tosin kansankielellä. Eri puolille maailmaa kohonnee siis katolisia seurakuntia, joissa yksinkertaistaen vietetään "vanhaa messua englanniksi".

Kiittäkäämme Jumalaa paavimme Benedictuksen suuresta rohkeudesta ja pyytäkäämme kaikkia taivaan pyhiä rukoilemaan lakkaamatta Jumalaa pyhän isän ja kaikkien anglikaanisten veljiemme ja sisartemme puolesta!

• Tässä muuten heidän messunsa loppuosa. Huomaa, että kommuunio on kahdessa muodossa: intiktiona, eli niin, että pappi "dippaa" pyhän hostian kalkissa ja antaa sen sitten uskovan kielelle.

Italiasta kuuluu kummia

Kaksi asiaa on kerrottavana Italiasta:

1) Tänään sunnuntaina 18.10.2009 vietettiin Pietarinkirkossa ensimmäistä kertaa 40:ään vuoteen levitoitu pontifikaalinen vanhamuotoinen messu. Messun vietti Apostolisen signatuuran prefekti, arkkipiispa Raymond Burke. Paikalla oli myös piispa Athanasius Schneider sekä kymmeniä pappeja, sääntökuntalaisia ja seminaristeja sekä täyden palvontakappelin verran uskovia, joista kaikki eivät mahtuneet edes sisään. Kysymys oli Giovani e tradizione -konferenssin päätösmessusta, josta lisätietoa kuvineen saa vaikka täältä.

2) Arvostettu italialainen galluptutkimuksiin keskittynyt laitos on julkistanut mm. seuraavan tiedon:

... perché il 21% di tutti i cattolici (cifra che sale al 40% tra i cattolici che frequentano tutte le domeniche) hanno detto che, se la trovassero nella loro parrocchia, essi preferirebbero andare, tutte le settimane, alla Messa di S. Pio V.

Suomeksi sanottuna italialaisilta katolilaisilta kysyttiin heidän halukkuudestaan käydä vanhassa messussa. 21 prosenttia, siis viidennes kaikista (siis myös nimellisistä) katolilaisista oli sitä mieltä, että he kävisivät mieluummin vanhassa kuin uudessa messussa. Kirkossa joka sunnuntai käyvistä 40 prosenttia haluaisi käydä säännöllisesti mieluummin vanhassa kuin uudessa messussa, jos sellainen löytyisi omasta seurakunnasta.

Tutkimuksen arvion mukaan kaksi kolmasosaa italialaisista kävisi ainakin kerran kuussa vanhassa messussa, jos sellainen olisi tarjolla omassa seurakunnassa.

Nämä hurjat luvut puhukoot puolestaan.