Se sunnuntain messu

Täällä on pappimme saanut koulutuksensa:


Ja tässä sitten linkkejä, joiden avulla voi valmistautua sunnuntain vanhamuotoiseen messuun (7.10. klo 14.00 Pyhän Henrikin katedraalissa:

Messu Orbis factor
http://www.gregorian-chant.info/ordinaria/missa_xi_orbis_factor/missa_xi_orbis_factor.html

Päivän tekstit (19. helluntain jälkeinen sunnuntai):
http://www.ecclesiacatholica.com/missale%20romanum/proprium%20de%20tempore/pdt%20dom%20XIX%20post%20pent.htm
tai
Latina-englanti: http://uvoc.org/19th_Sun_After_Pent/19th_Sun_After_Pent.html
(tämänkaltainen moniste jaettaneen sitten kirkossakin).

Paljon korvaamatonta apua löytyy englantilaiselta sivulta:
http://www.latin-mass-society.org/resources.htm

Tästä se alkaa

Jos joku teistä ei vielä lue isä Zuhlsdorfin blogia "What does the prayer really say?" (katso linkit), niin syytä olisi. Siellä käsitellään montaa tärkeää asiaa motu proprioon ja muuhun liturgiseen liittyen.

Uusin uutinen oli ainakin minulle suuren ilon ja toivon aihe:

One of the very interesting things I have learned is that the Pontifical North American College, the seminary where most of the men from the USA live and receive their spiritual formation, is going to be … wait for it…

training seminarians to celebrate also using the 1962 Missale Romanum.

We will need to see what exactly is going to be done in this regard, of course. But if this actually happens it is a matter of real joy.

Tämä tarkoittaa sitä, että vähitellen (ja haloo: nyt on kulunut vain pari viikkoa siitä, kun vanhan messun vapautuminen toteutui!) seminaarit ottavat vuoden 1962 messukirjan osaksi opetustaan (en kyllä ole koskaan oikein kuullut/nähnyt, että seminaareissa uuttakaan messua erityisesti opetettaisiin -- ikävä kyllä).

Akateemisella tiedolla ei ole uskonnossa paljonkaan merkitystä, ellei se tue sitä, mikä kirkon elämälle on yksi sen perustavista osista, eli liturgian tietoista ja arvollista viettämistä. NAC eli Pohjoisamerikkalainen kollegio Roomassa on päättänyt tehdä ainoan oikean ratkaisun. Jos kerran roomalaisessa riituksessa on kaksi käytäntöä ja jokaisella papilla on vapaus niitä kumpaakin käyttää, niin silloin on selvää, että tulevat papit saavat koulutuksen kummankin käytännön viettämiseen. Hienoa!

Samanlaisia uutisia voisi toivoa monista muistakin seminaareista! Ja kuka tietää, vaikka omat seminaristimme Roomasta pappeina Suomeen palatessaan osaisivat hekin viettää vanhaa messua? Mikä siunaus se olisi!

Pater Eichhorn Kölnistä

No niin, johan selvisi. Ensimmäinen vieraileva pappimme on isä Daniel Eichhorn FSSP Kölnistä. Olen ottanut häneen yhteyttä, ja kunhan saamme vastauksen häneltä, tiedämme täsmällisesti, mitä missä ja milloin. Vieressä komea kuva.

Se, mikä ainakin pitäisi olla selvää, on seuraava:

• Messu lauantaina 6.10. Henrikissä klo 12.30. Sen jälkeen kirkkokahvit ja keskustelu.
• Messu sunnuntaina 7.10. Henrikissä klo 14.00.

Perjantaina, jos aikatauluun sopii, on messupalvelijoiden koulutus. Musiikkiasioista kuulemme varmaankin parin päivän päästä lisää, kunhan Toledo ja isä Eichhorn ovat keskustelleet. Lauantai-iltana innokkaat varmaankin vievät isän "ulkoilemaan".

RAHAA tarvitaan isän matkaa varten. Olkaa hyvät ja auttakaa. Parasta on tuoda ropoja mukanaan noihin tilaisuuksiin ja antaa vaikka puheenjohtaja Heiramolle.

Rukoilkaamme kaikki, että tämä ensimmäinen vierailu onnistuisi kaikin puolin hyvin!

Sancte Gregorii (I), sancte Pie (V), orate pro nobis! Sancta Maria, Mater boni consilii, ora pro nobis! Sancte Henrice, ora pro nobis!

Uusi aika II

Meillä menee aika hyvin verrattuna Casertan hiippakuntaan Etelä-Italiassa. Siellä paikallinen piispa on kieltänyt vanhan messun vieton kokonaan hiippakunnassaan. Tieto tulee Vatikaanin radiolta KNA:n kautta. Tämä messun muoto ei piispan mukaan ole sovelias väline aidon jumalasuhteen luomiseen. Latinankielinen mumina ei auta ketään, virkkoi piispa. Ei mies sentään väittänyt olevansa paaville uskollinen...

Yhdessä olemme vahvoja!

Uusi aika!

Juuri näin ewtn:ltä Pater Bisigin viettämän messun Mother Angelican "kotikappelissa". Hienoa, ja varsinkin saarnassa oli paljon asiaa.

Uusi aika on alkanut, vasta alkanut!

Eikä huonommaksi jäänyt Eurooppakaan, katsokaa vaikka näitä kuvia, joissa apostolinen nuntius Itävallassa, arkkipiispa Farhat, viettää komean vanhan messun. Huhhei!

http://closedcafeteria.blogspot.com/2007/09/extraordinary-mass-at-franciscan-church.html

Ai niin: kuulin myös, että mm. Göteborgissa oli jo perjantaina illalla vanha messu, jonka vietti mons. Cavallin...

Marinin jälkeen

Nyt näyttää siltä, että Piero Marini - vihdoin - olisi lähdössä. Tilalle tulee toinen Marini, Guido, mistäpä muualta kuin ... Genovasta.

Tässä NLM:n saama käännös italialaisesta kirjoituksesta, jossa on myös mielenkiintoinen huhu (lihavoituna):

After Marini? Marini.

If it will truly happen, the selection of his heir could not be more unanticipated. For more than two years people have spoken of the change of the Master of Pontifical Liturgical Celebrations, Archbishop Piero Marini, who for 20 years has flanked John Paul II and now Benedict XVI in ceremonies. A surprise for a new candidate for succession: that of another Marini, Guido, 46 years old, chancellor of the Archdiocese of Genoa and master of ceremonies for Archbishop Angelo Bagnasco. The younger Marini has been secretary for Cardinals Canestri, Tettamanzi and Bertone. Marini, a seminary professor of Canon Law known for being attentive to the correct celebration of the Mass, could be pulled away from Bagnasco and the curia of Genoa so as to direct the Office for the Liturgical Celebrations of the Supreme Pontiff. It is a crucial post as it is noted that Benedict XVI is attentive to this aspect. It will be a delicate role in light of the Motu Proprio “Summorum Pontificum”, which liberalizes the ancient preconciliar missal. Precisely in these days there are voices more insistent on the possibility that the Pope himself, in future weeks after September 14th, the Feast of the Exaltation of the Holy Cross, could celebrate a Pontifical Mass with the ancient rite in St. Peter’s.

The actual master of ceremonies, Piero Marini, should be nominated President of the Pontifical Committee for International Eucharistic Congresses, replacing Cardinal Jozef Tomko in the position. Marini, notwithstanding his dignity of archbishop received from the hands of John Paul II, has declined an invitation to assume guidance of an Italian diocese. He prefers a role even if less conspicuous, in the Vatican Curia, where he arrived as secretary for Archbishop Annibale Bugnini, a main architect of liturgical reform. Marini has seen to the introduction of a few changes to papal liturgies and “invented” the grand liturgies for the funeral rites of Pontiffs, the conclave and the beginning of the ministry of the new pope. He has adapted Papal Masses to the demands of television production, to time, music and colour.

Paavi vietti messua Haydnin säestyksellä!

Taas suosittelen teille WDTPRS-blogia, siellä on kun vähän jaksaa kelata alaspäin, Sandro Magisterin kirjoittama juttu Pyhän Isämme viettämästä messusta Wienissä, viime sunnuntaina.
Messussa kuoro ja orkesteri lauloivat/soittivat Joseph Haydnin "Mariazeller" (? olikohan se nimi noin...)-messun vuodelta 1782. Jes! Gregorianiikkaakin oli esillä, kuulemma runsaasti.
Näin sitä pitää. Jäämme odottelemaan vastaavaa pläjäystä Henrikkiimme. A.k. tarjoudun olemaan mukana. Heti saisin muusikoita ja Mozartia meillä olisi valmiinakin helposti mutta muusikonkin täytyy maksaa vuokria ja ruokia jne. joten jos ei ole rahaa, eipä taida olla soittajiakaan -ainakaan ei-katolilaisia! Me katskut toki soitamme Pyhällä Hengellä... ;-)
Gregoriaanista laulantaa sentään rakkaassa katedraalissamme kuullaan, ja varmaan muuallakin Suomenmaassa (?). Toivottavasti Lokakuun alussakin, kun vieraileva FSSP-pappi saapuu.

Olisiko jo aika?

Olen pantannut tätä jonkun aikaa, mutta ehkä on jo SEN kysymyksen aika:

Perjantaina vapautuu vanha messu ja kaiken se sitten muuttaa, vai muuttaako? Mitä oikeastaan uskot, että tulevaisuus tuo tullessaan?

Vaihtoehtoja on muutamia:

1) 1962-messua uudistetaan niin, että uusi messu lopulta sulautuu sen muotoon jääden sen kansankieliseksi variantiksi.
2) Vanhaa messua uudistetaan ja uutta messua uudistetaan, eivätkä ne yhdisty.
3) Vanha messu ei koskaan saa sellaista suosiota, että sen elinvoima kestäisi maailman myllerryksissä; siis se loppujen lopuksi sittenkin häviää pois.

Vastaa sivupalkin kyselyyn ja kommentoi, jos haluat tämän postauksen kommenteissa.

Tampereella ei osata Credoa

Mikä on "bussi" Tampereen murteella?
- Nysse.

Miten niin?
- No, aina kun bussi tulee, tamperelaiset sanoo: Nysse tulee.

Terveisiä vain Pyhän ristin seurakunnan 50-vuotisjuhlista. Kirkko on hmmmmm kaunis rumuudessaan, ja myöntää täytyy, että kallis julkisivuremontti on tehnyt siitä oikein siistin, ulkoapäin. Juhlamessukin oli siisti, paitsi että jostakin kumman syystä Tampereella noustaan seisomaan ENNEN Per ipsumia.

No, oli miten oli, on hienoa, että Tampereella on messua voitu viettää omassa seurakunnassa jo 50 vuoden ajan.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli kuitenkin se, että minulle kerrottiin, että tamperelaiset eivät osa laulaa III-Credoa. Olen tästä vähän hämilläni, koska a) juhlamessussa ainakin oli paljon vieraita Helsingistä ja Turusta, ja he ainakin osaavat, b) siellä oli paljon pappeja ja sisaria, ja hekin osaavat, ja c) tamperelaisissakin on paljon "tarpeeksi" vanhoja sekä ulkomaalaisia, joista monet osannevat ja muistanevat, miten "Creedoo in uunum Deeeum" menee.

No, Nikaian tunnustus tuli sitten puhuttuna suomeksi. Ei sekään oikeastaan mitään, sillä se on kaunis niinkin, mutta toisaalta voisi odottaa, että yhteinen 2000-vuotinen usko voitaisiin kyllä ilmaista juhlallisessa tilanteessa vaikka klassisella kielellä ja klassisella melodialla. Joka laulaa, rukoilee kahdesti.

Kirkko on monissa viimeaikaisissa dokumenteissa selvästi painottanut, että messun yhteiset osat pitäisi osata rukoilla ja laulaa latinaksi. Tässä olisi hyvä paikka ja hetki aloittaa.

Ecce!

Vau mikä hyvä piispa onkaan WDTPRS-blogissa esitelty! Oliko se nyt Raleighissa...missä sekin sitten ikinä sijaitseekaan...mutta käykääpä katsomassa! Linkki löytynee tästä meidänkin blogin sivustasta. Myös ihania kuvia Kristus kuninkaan yhteisön messuista/messusta! jeh. Vampyyrit (alias FSSP:t) ovat kyllä ihania, kun ovat niin kaikintavoin nöyriä ja pyhiä mutta kyllä täytyy myöntää että moinen pomp and circumstance -meininki liturgiassa on myös välillä oikein viihdyttävää!
Jytinää luvassa myös huomisiltana Olaus Petrin kirkossa, lauantai-illan "musikandaktissa" klo 18. Tervetuloa, artisti maksaa....

precibus, P

Rukousaihe

Hyvät ystävät, pyydän, että osallistutte yhden tärkeän ja hyvän aiheen puolesta rukoilemiseen 20.10. asti.

Tässä sopiva rukous:

MEMORARE, O piissima Virgo Maria, non esse auditum a saeculo, quemquam ad tua currentem praesidia, tua implorantem auxilia, tua petentem suffragia, esse derelictum. Ego tali animatus confidentia, ad te, Virgo Virginum, Mater, curro, ad te venio, coram te gemens peccator assisto. Noli, Mater Verbi, verba mea despicere; sed audi propitia et exaudi. Amen.

Kiitos.

Miten hankin aneita?

Vaikka kirkossamme kuulee melko harvoin puhuttavan aneista, tuosta ekumeenisesta kauhistuksesta, on kyseessä oppi, joka on selkeä osa Kirkon opetusta. Prewrobeliaanisena aikana en muista sanaa ane kuulleeni tai lukeneeni juuri koskaan. Nykyään ane ei ole enää kielletty sana, mutta harvoinpa papisto sitä siltikään saarnoissa tai rippituoleissa esille tuopi. Sääli sinänsä, sen verran hyödyllisestä asiasta on kysymys. Aihe "ajankohtaistuu" aina näin syksyn myötä, kun lähestymme vainajien päivää ja Kristus Kuninkaan juhlaa: mietiskelyn kohteena ovat erityisesti viimeiset asiat: kuolema, tuomio, taivas ja helvetti.

Wikipediasta löytyy näin asiallista tietoa aneista:

Ane eli lievitys on katolisen uskon mukaan "syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, jonka oikein asennoitunut kristitty saa määrätyillä ehdoilla kirkon avulla, joka lunastuksen palvelijattarena on valtuutettu hoitamaan ja jakamaan Kristuksen ja pyhien hyvitystöiden aarretta"
"Yleensä aneiden saaminen edellyttää tiettyjen ennalta määrättyjen ehtojen täyttymistä (ks. kohdat 3 ja 4) ja tiettyjen ennalta määrättyjen tekojen suorittamista. Täydellisen tai osittaisen aneen saamiseksi on välttämätöntä, että uskova on armon tilassa vähintäänkin silloin, kun aneeseen liittyvä teko suoritetaan."
"Täydellinen ane voidaan saada vain kerran päivässä. Sen saamiseksi uskovan täytyy olla armon tilassa, minkä lisäksi edellytetään, että
- hän on sisäisesti täydellisesti irrottautunut synnistä, jopa lievästä synnistä, - hän on sakramentaalisesti tunnustanut syntinsä, - hän on ottanut vastaan pyhän eukaristian (mieluiten osallistumalla messuun, mutta pelkkä pyhän kommuunion saaminen riittää aneeseen), ja - hän on rukoillut paavin tarkoitusten puolesta."
"Aneita voi aina käyttää itsensä hyväksi tai kuolleiden ihmisten sielujen hyväksi. Niitä ei kuitenkaan voi käyttää toisten maan päällä elävien ihmisten hyväksi." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ane)

Tässä luettelo siitä, mistä asioista aneita helposti saa. Osittaisaneiden hankinta ei ainakaan vaadi paljon töitä! Muitakin mahdollisuuksia on, mutta tässä meidän olosuhteissamme helposti toteutettavia vaihtoehtoja. Osa mahdollisuuksista on rukouksia, jotka löytyvät hakemalla netistä (esim. mahtava sivusto http://www.preces-latinae.org/index.htm). Jos suomenkielistä kirkon hyväksymää versiota rukouksesta ei ole, kannattaa aneen saamisen varmistamiseksi lukea rukous latinaksi. Lista on tehty uudistetun Enchiridion indulgentiarumin pohjalta, joten se on täysin postkonsiliaarinen ja tyydyttää tässä mielessä paatuneimmankin modernistin tarpeet ;).

Täydellinen ane:

1) Päivittäiset mahdollisuudet:
- ½ tuntia sakramentinpalvontaa
- ruusukko ryhmässä luettuna
- ½ tuntia Raamatun lukua
- ristintie ryhmässä (kirkossa)

2) Vuosittaiset mahdollisuudet:
- En ego o bone et dulcissime Iesu –rukous paastonajan perjantaisin ristiinnaulitun kuvan edessä
- Kiirastorstaina Tantum ergon resitaatio sakramentin edessä (deposition jälkeen)
- Pitkänäperjantaina osallistuminen ristin adoraatioon
- Kastelupausten uudistaminen pääsiäisyön vigiliassa
- Corpus Christi –kulkueeseen osallistuminen
- Paavin tai piispan siunaaman devotionaalin käyttö 29.6.
- 1.-8.11. käynti hautausmaalla ja rukous (mielessä) kuolleiden puolesta
- Kirkossakäynti vainajienpäivänä + Pater noster + Credo

Osittainen ane:

- Sakramentin luona käynti
- Adoro te devote
- O sacrum convivium
- Tantum ergo
- henkinen kommuunio
- kiitosanto messun jälkeen (esim. Anima Christi tai En ego)
- omantunnontutkistelu
- Confiteor tai katumuspsalmi
- mietiskely (oratio mentalis)
- ruusukko yksin tai osittain
- Magnificat
- Angelus/Regina caeli
- Kirkon hyväksymä mariaaninen rukous (esim. Sub tuum praesidium)
- Angele Dei
- Ad te beate Ioseph
- pyhimyksen päivän rukouksen lukeminen
- Kirkon hyväksymän litanian lukeminen
- Oremus pro Pontifice
- ruokarukoukset Benedic Domine ja Agimus tibi gratias
- käynti hautausmaalla ja rukous (mielessä) kuolleiden puolesta
- Requiem aeternam
- laudes/vesper kuolleiden puolesta
- Raamatun luku
- ristinmerkki
- uskontunnustus (nikealainen tai apostolinen)

Polvistuminen Jumalan edessä - entä ortodokseilla?

Täällä tuskin vierailee paljon liturgisen polvistumisen vastustajia. Polvistuminen on asianmukainen ja sopiva ja ikiaikainen ilmaus palvonnalle, jota ihminen osoittaa Jumalan edessä. Siksi me katolilaiset polvistumme messussa eukaristisen rukouksen alussa valmistautuen konsekraation hetkeen; Herra pysyy läsnäolevana alttarilla tietysti kommuunion loppuun saakka.

Kun me tulemme kirkkoon, me polvistumme, koska Herra on läsnä tabernaakkelissa. Kun poistumme, teemme samoin.

Me tunnustamme Jumalan todellisen läsnäolon palvomalla häntä; me osoitamme sen ruumiillisella eleellä: polvistumalla.

Kaikki hyvin.

Entä ortodokseilla? Heilläkin pyhä sakramentti on tallella alttarissa - eikö vain? Me tunnustamme heidän sakramenttinsa pätevyyden, mutta miten toimimme, kun käymme ortodoksikirkossa? Polvistummeko, niin kuin oma traditiomme edellyttää, vai tyydymmekö syvään kumarrukseen?

Analogisesti: ristinmerkkiä tehdessä kätemme käy vasemmalta olalta oikealle, ortodokseilla päinvastoin. Kun menemme ortodoksikirkkoon, kummin päin teemme?

Dies est laetitiae!

Hyvää p. Gregorius Suuren Novus Ordo -muistopäivää kaikille! Ei vanhakaan kalenteri tosin tänään tylsä ole, koska sieltä löytyy suuri modernismin vastainen paavi, pyhä Pius X. Alla pyhän Gregorius Suuren lyhyt elämäkerta latinaksi. Huomatkaa kuvassa kaunis tiara, jonka pyhä isämme on laittanut sivuun kirjoitustyönsä ajaksi. Sancte Gregori, ora pro omnibus qui Missam Tridentinam amant!

Sanctus Gregorius Magnus papa, doctor ecclesiae, fuit sexagesimus quartus pontifex Sanctae Romanae Ecclesiae, et primus illius nominis. Natus circa annum 540, papatum assumpsit anno 590, et ecclesiam rexit 14 annis, usque ad mortem die 12 Martii 604. Bene meruit nominationem "Magnum," cum plurima notabilia fecit non tantum pro ecclesia suae aetatis, sed etiam pro mundo usque ad hodiernum tempus. Iuventutum vixit in tempore magni perturbationis, sed in familia praeclarae sanctitatis. (Mater ac duae amitae sunt sanctae in calendarium inscriptae.) De familia patricia et optime educatus, munera assumpsit in vita civile, iam praefectus Romae anno 573 ; proximo tamen anno, Sanctus Gregorius elegit omnia relinquere, et vitam monasticam assumere. Dedit patimoniam suam in Sicilia ad monasterios, et convertit domum in monte Coeliano in monasterium, ubi habitum sumpsit, et tribus annis silenter vixit. Gregorius tamen non erat destinatus ad vitam absconditam, et anno 578, protestante eo, papa eum diaconum ordinavit. Missus est in Byzantium, legatus papae Pelagii II, ubi fidem in resurrectione defendit contra Eutychium, patriarcham Constantinopolis, qui plenam corporalitatem corporis resurrecti negavit.
Anno 586, Romam reversus, monasterium Sancti Andraeae nove intrabat, et finivit librum Moralium in Iob, quod inter varia opus magistri scripsit. Anglicis paganis vistis, voluit Angliam ire ad eos convertendos, et permissionem a papa accepit, sed populus Romanus itenerarium non permisit. Anno 590, post varia pestilentia Romae, mortuus est papa, et Gregorius unanimiter est electus in Romanum episcopatum. Ille strenue protestebat, sed confirmato a imperatore, baiulatus in Basilicam Sancti Petri, est consacratus Romanus Pontifex.
Non possumus omnia quae fecit in papatu praebere, sed inter magnas infirmitates, vitam simplicem vivens, pauperos adiuvens, in quattuordecim tantum annos plurima fecit pro vita ecclesiae et urbis. Reformavit liturgiam, tantum ut missale saepe dicitur "Gregorianus," cum Canto Gregoriano, quae liturgiam ornat. Liturgiam stationalem amplius solemniavit, cum nota praedicatione. Reformavit vitam eclesiasticam, et gubernavit ecclesiam per totum orbem terrarum diffusam, epistolas et nuntios mittens in extremas orbis regiones. Misit Augustinum Cantuariensem Angliam, ubi Romanitatem ab eo solidebatur. Mortuus est 12 Martii 604, et est sepultus in basilicam Vaticanam.

Vanhan ja uuden keskinäisestä vaikutuksesta

Ystävämme isä Finigan kirjoittaa blogissaan auki joitakin ajatuksia vanhan ja uuden muodon mahdollisista ja toivottavista vaikutuksista toisiinsa. Mielenkiintoista luettavaa! Alla katkelma:

This would all be a matter of terminology were it not for the purpose of the Holy Father: he sees the two forms of the rite as "mutually enriching." Most people seem to understand this in terms of enriching the older form with some of the prefaces of the newer form, and the celebration of some of the new saints; and enriching the newer form with the sense of the sacred that is found in proper celebrations of the older form.

I wonder whether we might also look for other more particular ways in which the older form could enrich the celebration of the Missal of Paul VI. The Holy Father himself, writing in "The Spirit of the Liturgy" suggested that the recitation of the canon in silence would be a good option to have available. He also suggested the possibility of using both the priestly prayers before Holy Communion. Pope John Paul quoted the scriptural prayer that the priest used to say before receiving from the chalice. There are several devotional prayers said secreto (the aufer a nobis, the oramus te and the placeat tibi for example) which the priest could say without in any way disrupting the flow of the newer rite. I have also heard that Cardinal Estevez was in favour of introducing the older offertory prayers as an option in the 2000 edition of the new Roman Missal.

I hope that in due course, considerable latitude will be explicitly allowed for priests to introduce elements of the usus antiquior into celebrations according to the ordinary form. Many priests have done so for a while now, perhaps wondering a little in conscience occasionally. Removing such scruples would be very much in accord with the project of Summorum Pontificum and would allow the ordinary form of the rite to undergo a slow and organic correction.