Tällaisesta saa nauttia Rooman "vanhan messun" personaaliseurakunnassa vainajienpäivän jälkeisinä iltoina. Iloitkoot sielut kiirastulessa!



Ehkäpä tällainen vanha käytäntö voitaisiin elävöittää myös Suomessa?

Hiljaiseloa?

Ajattelin kirjoittaa muutaman rivin rikkoakseni melko pitkään jatkunutta hiljaisuutta. Uusia pappisvisiittejä ei ole ilmeisesti tiedossa, joten novus ordon voimin mennään eteenpäin. Musiikkirintamalla on tapahtunut hieman piristystä ja uusia laulajia on ilmaantunut riveihin. Iloitsen erityisesti muutaman naislaulajan kiinnostusta piristämään katedraalin liturgian musiikkia vokaalipolyfonian tiimoilta. Näin ollen voimme jatkossa kuulla esimerkiksi renessanssipolyfonian helmiä. Tästä saimmekin nauttia katedraalin 150-v juhlissa, jolloin kuulimme otteita Josquin Desprezin missa malheur me bat:ista. Joka tapauksessa gregoriaaninen laulu tulee säilymään liturgian perusmusiikkina, jota sitten "maustetaan" vokaalipolyfonialla suuremmissa juhlissa ja mikä ettei useamminkin. Ensi sunnuntain radioidussa päämessussa kuulemme muutaman osan kaksiäänisestä messusta, jonka on säveltänyt monille tuttu kanttori Marko Näätänen.