Ilahduin kovin, kun huomasin, että monet seurakuntalaiset (messussa oli varmaankin 35-50 ihmistä) polvistuivat ennen kommuunion vastaanottamista tai vähintäänkin kumarsivat syvään. Ja vielä enemmän merkille pantavaa oli se, ettei kalkkia jaettu ollenkaan. Kuinka turvallista ja selkeää.
Me katolilaiset uskomme, että Kristus on todellisesti ja täydellisesti läsnä kummassakin eukaristisessa muodossa, niin leivän kuin viininkin muodossa. Pelkän hostian tai kalkin nauttiminen on täydellinen kommuunio. Vaikka kirkko sanookin, että eukaristian aterialuonne tulee paremmin esiin, kun kommuunio jaetaan kahdessa muodossa, niin se myös sanoo, että kahdessa muodossa jakamisen tulisi tapahtua vain tietyissä erityisissä tilanteissa, ei yleisesti. (Messukirjan johdanto on tässä asiassa selkeä - lue tästä.)
Mielestäni Suomessakin voisi olla hyvä siirtyä käytäntöön, jolloin eukaristian jakamisesta kahdessa muodossa tulisi enemmän poikkeus kuin sääntö. Tai, jos kaksimuotoisuus on pakko säilyttää, niin tapahtukoon se sitten edes niin, että pappi kastaa pyhän hostian kalkissa ja antaa kommuunion kielelle. Tämä yhdistäisi meitä samalla mahdollisimman paljon bysantin "lusikoimis-käytäntöön" ja poistaisi profanaation vaaran käytännössä kokonaan.
Miksi kirjoitan tästä? Siksi, että maailmalla tapahtuu kaikkea järkyttävää, ja siksi, että eukaristisen Kristuksen kunnioittaminen on varmasti vaikeaa, ellemme kaikin mahdollisin tavoin yritä osoittaa tämän pyhän sakramentin arvoa, myös ulkoisin merkein. Jos lähestymme alttaria kuin jotakin hampurilaisravintolan tiskiä, jokin on pielessä.
I would like to ask forgiveness-in my own name and in the name of all of you, venerable and dear brothers in the episcopate-for everything which, for whatever reason, through whatever human weakness, impatience or negligence, and also through the at times partial, one-sided and erroneous application of the directives of the Second Vatican Council, may have caused scandal and disturbance concerning the interpretation of the doctrine and the veneration due to this great sacrament. And I pray the Lord Jesus that in the future we may avoid in our manner of dealing with this sacred mystery anything which could weaken or disorient in any way the sense of reverence and love that exists in our faithful people. (JP2, Dominicae caenae, 12)
Tekstit
