Esipaimen siunaa! XD

Lisää ekumaniaa: Minulta meinasi mennä vesperiä edeltävä iltapäiväatria väärään kurkkuun, kun pläräsin uusinta Ortodoksiviestiä, joka on Helsingin ort. seurakunnan lehti. Kirjoitin edellisessä jutussani kotimaisista plöröistä ortodoksipiispoista, mutta metropoliitta Ambrosius räjäyttää - taas kerran - pankin ekumeniaa käsittelevässä kolumnissaan kerrottuaan ensin Suomen evl. kirkon ja ort. kirkon välisten neuvottelujen tilasta: "Meidän suomalaiselle [ekumeeniselle] dialogillemme on erinomaiset lähtökohdat. Olemme kaksi kansallista kirkkoa, jotka ovat vaikuttaneet Suomessa jo 1000 vuotta." En tiennytkään että luterilainen kirkko on ollut maassamme jo 1000 vuotta! Nyt meni historiankirjat uusiksi... Pitäisikös nyt siis toimia näin: 1) Katolisen kirkon Suomessa tulee lopettaa kaikki yhteydet Helsingin ort. hiippakuntaan, koska esipaimen vaikuttaa olevan sitä mieltä että katolista kirkkoa ei about ole olemassakaan. 2) Meidän pitää mennä pyytämään Pyhän Henrikin legitiimiltä seuraajalta (:DDDD) Turusta motu propriota, niin voimme viettää vaikkapa Missale Aboensiksen mukaista messua esim. Johanneksen kirkossa tai Tuomiokirkossa. Ekumeenista, eikö totta?

Vanhan messun huomattava ekumeeninen merkitys

Halusin siteerata teille kaikille artikkelin, joka on peräisin zenit.orgista. Se todistaa, kuinka merkittävä motu proprio on ekumenian kannalta suhteessa ortodoksisiin kirkkoihin. Aleksei II on Konservatiivi isolla K:lla ja aivan toisesta maailmasta kuin Suomen laktoosittomat-gluteenittomat ort.piispat eikä mies liene liiemmin digannut liturgisista uudistuksista kirkossamme.

Alexy II Praises Letter on 1962 Missal

ROME, AUG. 29, 2007 (Zenit.org).- Benedict XVI's move to allow for wider celebration of the Roman Missal of 1962 has received a positive reaction from the Orthodox Patriarch Alexy II of Moscow."The recovery and valuing of the ancient liturgical tradition is a fact that we greet positively," Alexy II told the Italian daily Il Giornale.Benedict XVI's apostolic letter "Summorum Pontificum," published in July, explains new norms allowing for the use of the 1962 missal as an extraordinary form of the liturgical celebration."We hold very strongly to tradition," he continued. "Without the faithful guardianship of liturgical tradition, the Russian Orthodox Church would not have been able to resist the period of persecution."When asked about the relationship between Rome and Moscow, the patriarch said: "It seems to me that Benedict XVI has repeated many times that he desires to work in favor of dialogue and collaboration with the Orthodox Churches. And this is positive." Regarding a possible meeting between Alexy II and Benedict XVI, the patriarch said it must be well-prepared, and "be an encounter that truly helps to consolidate relations between our two Churches."

Loppuun vielä superkaunis kuva!

Pyhä Josemaría Escrivá lukee vanhaa messua v. 1972.

Koska kävit ensimmäisen kerran vanhassa messussa?

Kysely tuotti seuraavan tuloksen:

En vielä 46%
Vuoden sisällä 6%
5 vuoden sisällä 13%
Vuoden 70 jälkeen 33%
Ennen uuden messun aikaa 0%

Mitä tämä kertoo? Ensinnäkin sen, että blogiamme eivät lue vanhan polven katolilaiset - mikä ei ole yllätys, tämä media on "ikävinoutunut". Toisekseen sen, että melkein puolet blogin lukijoista ei ole vielä koskaan ollut vanhassa messussa.

Mietteitä: miten tämä tilanne vaikuttaa vanhan messun vakiintumiseen Suomessa?

talebaniako?

hei kaikki,

pistin kommenttiin (vissiin siihen edelliseen postiin) että miten suhtaudutte vanhaan tapaan peittää päänsä kirkossa? Ajattelin nyt kirjoittaa sen "auki", jolloin ei tarvitse plärätä kaikkia kommentteja siitä vimeistä edellisestä postista. Siis; kanoninen laki v.lta 1917 mainitsee vanhan tavan naisten päänsä peittämisestä olevan voimassa. Hattu, mantilla tms huivi kelpaavat, kyse ei ole mistään chador-tyyppisestä....(vaikka, näin nykyisin uskontojen välisen dialogin nimissä...hehheh)
Kanoninen laki 80-luvulta ei tapaa mainitse. Luin jostain aiheesta, aika pitkän (ja tylsähkönkin) tekstin, voin yrittää etsiä sitä jos haluatte.
Eli mitä mieltä olette: a) naisten on edelleen vanhassa messussa (varsinkin) hyvä peittää päänsä b) asialla ei ole väliä c) ei tarvitse/saa (tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nimissä....) peittää päätään.
Itse ajattelen, että mantilla on pään komistus ja ihan hyvin sellaisen (jos omistaisin!) voisin laittaa. Mutta toki valinnan vapaus. Ei kai tästä kukaan helevettiin joudu...

precibus, P

Messukirjoista

Viitaten edelliseen tekstiin annan muutaman vinkin hyvistä messukirjoista. Vanhaan messuun osallistuva tarvitsee pitkässä juoksussa vähintäänkin messun ordinariumin eli messun kaavan ja mieluummin messukirjan, jossa ovat rukoukset ja lukukappaleet latinaksi ja kansankielellä jos latina ei taitu täydellisesti. Tässä muutama vinkki nettiostoksiin:



http://www.baroniuspress.com/



Ajankohtaisin (paavin motu proprio mukana!!) latina-englanti-messukirja vm. 1962. Valmistuu vasta tulevina kuukausina.



http://www.amazon.com/1962-Daily-Roman-Missal-Illustrated/dp/1892331292/ref=pd_bbs_sr_1/103-5027729-1195053?ie=UTF8&s=books&qid=1188156722&sr=8-1



Varmasti korkeatasoinen erossa olevien veljiemme julkaisema, silti täysin pätevä messukirja Amazonista. Toimitusaika melko pitkä (kuukausi?).



http://www.introibo.net/buechershop.htm



Schottin latina-saksa-version vuoden -62 messukirjasta. Itse tilasin tämän ja toimitus oli suht' nopea. Kirja maksetaan toimituksen jälkeen pankkisiirtona tilille Saksaan.

Latina-ranska-versiota ei ole tietääkseni tällä hetkellä saatavana. Kertokaa jos tiedätte muuta.

Vanhaan messuun osallistumisesta

Ihmiset, jotka eivät ole koskaan olleet vanhassa messussa ja ovat kiinnostuneita siitä, eivät ehkä tiedosta, kuinka actiivista participaatiota (aktiivista osallistumista) vanha messu itse asiassa vaatii novus ordoon verrattuna. OK, voit tietenkin saada messusta jotain irti, jos vain katselet mitä tapahtuu tai rukoilet ruusukkoa tms. koko messun ajan. Mutta messun hengellisiin aarteisiin pääsee kiinni täydellisesti vasta sitten, kun rukoilee itse papin mukana (ks. esim. Pius X:n ja pyhän Josémaria Escrivan, Opus Dein perustajan kommentit asiasta). Novus Ordossa eli nykymeiningissä riittää, jos kuuntelet satunnaisesti sitä, mitä pappi nyt siellä kivipöydän (tai Artek-puualttarin) ääressä sattuu jorisemaan, muun ajan voi käyttää esim. sunnuntaiostoslistan pohdintaan tai kersojen komentamiseen tai tekstiviestin lähettämiseen avopuolisolle. Vanhan messun vaatimukset ovat loppujen lopuksi aika radikaalit: kansa voi ja kansan pitää rukoilla samoja rukouksia kuin pappikin, ristinmerkistä muuttumiseen ja loppusiunaukseen asti. Voiko aktiivisempaa osallistumista olla kuin muuttumissanojen toistaminen hiljaa mielessä papin perässä: hoc est enim Corpus meum, hic est enim Calix sanguinis mei?!!

Usus antiquor siellä täällä

Uutiset eri puolilta maailmaa kertovat tosiasiasta, joka meillä Suomessa ei - luonnollisestikaan - saane paljon huomiota. Silmäätekevät kirkonmiehet siellä täällä viettävät vanhaa messua suuresti juhlien paavin motu propriota.

Australiassa Melbournen arkkipiispa Denis Hart aikoo viettää (tai vietti jo?) juhlallisen pontifikaalimessun jo nyt elokuun lopussa kiitoksena Summorum Pontificumista.

Itävallassa nuntius (luit oikein: NUNTIUS) viettää kiitosmessun Marian nimen päivänä syyskuun 12. Wienissä. Siitä kertoo Kath.netin uutinen.

Amerikassa monet piispat ovat myös olleet innoissaan (tietysti myös toisinpäin :( ). Yksi loistoesimerkki on tietysti piispa Matano, joka vietti komean vanhan messun jokin aika sitten. Paikalla ei ollut 30 vaan lähes 1000 siis tuhat uskovaa!!!

Piispa sanoikin: "If this is what it takes to fill our Churches, so be it!"

Uskomaton jesuiitta!

Fr. Z oli löytänyt melkoisen artikkelin Ignatius Insightseista. Siinä jesuiittaisä James Schall SJ kertoo näkemyksiään motu propriosta ja kansankielisten messujen hyvistä ja huonoista puolista sekä monista muista mielenkiintoisista asioista. Suosittelen lukemista! Joko Fr. Z:n kommenttien kera tai ilman.

Kardinaali Hoyosin haastattelu

30Giornin uusimmassa numerossa 6-7/2007 on kiintoisa Ecclesia Dei -kardinaali Castrillón Hoyosin haastattelu, jossa häneltä kysytään, että eikös uusi messu poistanut vanhan messun virallisesti käytöstä. CH vastaa, ettei tällaista koskaan tapahtunut, ts. vanhaa messua ei koskaan poistettu muodollisesti käytöstä. "Siitä huolimatta on olemassa henkilöitä, jotka pitävät itseään Vatikaanin II konsiilin todellisina tuntijoina, mutta tekevät siitä valitettavasti restriktiivisiä, uskovien vapautta vähän kunnioittavia tulkintoja ja haluavat tämän konsiilin näyttävän ankarammalta kuin Trenton." Voisiko asiaa paremmin sanoa? Pastoraalinen on muuttunut dogmaattista ankarammaksi.

Vielä on pyöräilykautta jäljellä,

kunhan ei sataisi kovin usein.

Ensimmäisen vanhan messun viikonlopun liturginen kalenteri

Fratres,

tässä teille tulevan riemuviikonlopun liturginen kalenteri. Kuten huomaatte, valinnanvapautta on vaikka millä mitalla jo ennen Vatikaani kakkosta ;). Pyhän Placiduksen elämäkerta löytyy täältä: http://www.magnificat.ca/cal/engl/10-05.htm . Ehdottaisin tosin perjantaille Pyhän Sydämen messua, jos nyt silloin messua vietetään, koska voisimme tuolloin rukoilla erityisesti hiippakuntamme ja papistomme puolesta. Pyhä Bruno on loistava henkilö lauantaille, hänhän on Kirkkomme tiukimman sääntökunnan kunnianarvoisa perustaja. Kartusiaanien hieno kotisivu on täällä: http://www.chartreux.org/ . Kuten tietänette, Alko myy ko. munkkien nimikkoyrttilikööriä. Nykyään se tehtäneen tosin muualla. Sunnuntai on ekumenian juhlaa, koska veljemme luterilaiset viettävät samaa 19. sunnuntaita helluntaista kuin mekin, ei mitään kirkkovuoden X:ännettä sunnuntaita. Tuolloin kommemoroidaan Ruusukon Kuningatarta.

Perjantai, 5.10.2007
Messu joko viikonpäivältä (IV luokka), pyhän Placiduksen ja seuralaisten kommemoraatio.
TAI: Jeesuksen pyhän sydämen votiivimessu, Gloria, edellä mainittu kommemoraatio.

Lauantai, 6.10.2007
Pyhä Bruno (III luokka)
TAI: Neitsyt Marian tahrattoman sydämen votiivimessu, Gloria, tällöin pyhän Brunon kommemoraatio.

Sunnuntai, 7.10.2007
19. helluntain jälkeinen sunnuntai (II luokka), lokakuun 1. sunnuntai. Autuaan Neitsyt Marian, ruusukon kuningattaren kommemoraatio, ei muita komm. Gloria, Credo, Pyhän Kolminaisuuden prefaatio.

Jäseneksi

Gregorius-yhdistyksen johtokunnan kokouksessa päätettiin tänään aloittaa uusien jäsenten hankinta. Jäseneksi voi päästä lähettämällä hakemus sähköpostilla osoitteeseen summorum@gmail.com tai ottamalla yhteyttä johtokunnan jäseniin.



Tällä hetkellä yhdistyksellä ei ole jäsenmaksua, joten tilaisuuksien järjestämisessä toivomme konkreettista osallistumista ja rahallista tukea.

vanhan messun musiikit

Laudetur IHS!

Pohdiskelin tässä lokakuun messun musiikkeja. Mitä mieltä, vietetäänkö messu sakramenttikappelissa? Itse ajattelen, että se voisi olla hyvä vaihtoehto. Tämä toisaalta poissulkisi urkujen käytön. Nou hätä, gregotianiikkaa voisimme aina yrittää! Jos paikalla on riittävästi lauluintoisia ja -taitoisia, voitaisiin messun osat (Kyrie, gloria jos on, sanctus etc.) laulaa. Missa de Angeliksen kaikki osaa, mutta joskus voisi yrittää jotain muutakin.
Nyt lähden konserttiin kuuntelemaan kuudennen kerroksen orketesterin Beethoven-konserttia, toivottavasti se on hyvä!

Precibus, P

Kysely kaikille täällä kävijöille

Koska ensi kerran kävit vanhassa messussa?

Vastaa kyselyyn sivupalkissa.

Jos kokemus on mielenkiintoinen, niin kerro siitä ihmeessä kommenteissa.

Tutustu myös WDTPRS:n kommentteihin.

NYT SE TOTEUTUU 5.-7.10.

Hyvät vanhan messun ystävät!

Tänään sain niin miellyttävän vastauksen FSSP:n Saksan distriktin johtajalta, isä Axel Maussenilta, että jouduin saman tien hyväksymään hänen ehdotuksensa.

Näin ollen isä Maussen pitää huolta siitä, että meille tulee pappi 5.-7.10.

Näin ollen VANHAN MESSUN VIIKONLOPPU toteutuu alkuperäisessä aikataulussa. Unohtakaa se myöhempi. Englantilaispapille voimme ilmoittaa samalla, että hän on tervetullut luoksemme myöhemmin, ehkä marras-joulukuussa.

En voinut sanoa isä Maussenille "ei", koska hänen vastauksensa oli niin ystävällinen. Luulen myös, että meillä kaikilla on jo pupu pöksyissä päästä järjestämään ensimmäistä kohtaamista -- mitä pikemmin, sen parempi.

Sopiva päivä tänään tälle juhlailmoitukselle: vanhassa kalenterissa kääntyy huomiseksi lehti Autuaan Neitsyt Marian tahrattoman sydämen juhlaan:

Adeamus cum fiducia ad thronum gratiae, ut misericordiam consequamur, et gratiam inveniamus in auxilio opportuno. Let us come with confidence to the throne of grace, that we may obtain mercy, and may find grace in seasonable aid.

Vaikeita kysymyksiä

Suomi Carlingin Jälkeen -partyjen myötä kaksi vaikeaa eksistentiaalista kysymystä, joihin saapi kommentoida vapaasti jos keksii jotain järkevää sanottavaa:

1) Miksi vanha messu on niin paha ja syntinen asia? Miksi neokatekumenaaliliturgiasta ei ole mitään vaaraa kenellekään mutta vanhaan messuun pitäisi kiinnittää joittenkin pappien mielestä samanlaisia varoitustarroja kuin tupakka-askeihin tai kohta viinapulloihin?

2) Miksi jokin sääntökunta ylpeilee sillä, ettei tuo esille spiritualiteettiaan vaan on onnistunut esittämään hiippakuntapappien yhteisöä?

Raha

Niin, veljeni Toledo, kysyit vanhan messun viikonlopun kustannuksista.

Ne lankeavat tietysti meille tai, motu proprion hengessä, korkeintaan seurakunnalle. Siksi meidän kaikkien aktiivien on oltava valmiita pistämään vierailuun joitakin kymmeniä euroja, luulen.

Juuri tässäkin mielessä on hyvä, jos vain nyt tämä uusi aika sopii myös seurakunnalle niin, että vieraamme voisi yöpyä siellä.

Uskon kuitenkin, että jos matkakulut saadaan rajoitettua 300-400 euroon, vaikea arvioida täsmällisemmin, niin pienelläkin kiinnostuksen lisäämisellä saamme tapahtumiin osallistujien määrän nousemaan sellaiseksi, ettei lasku per capita ole suurempi kuin 10-20 euroa. Ja, kuka tietää, vaikka seurakunta haluaisi auttaa myös matkakuluissa?

Olet oikeassa: tärkeätä on, että omatkin pappimme osallistuisivat tapahtumiin/messuihin ja tutustuisivat vanhan messun viettäjiin: he ovat NORMAALEJA KATOLISIA PAPPEJA.

Tämä isä Finiganin tulo on kuitenkin vielä meille ikään kuin alku. Yritän ja toivon edelleenkin, että mahdollisesti Saksan FSSP:n kanssa voisimme luoda jotakin kestävämpää, ehkäpä myös omien pappiemme koulutusmielessä.

vanhaa messua ja maailmanrauhaa!

Laudetur Iesus Christus!

Terkut perinteikkäistä luterilais-häistä Tampereelta (Nääsvillestä, nääs)! Liturgiaakin oli, ehtoollista ja kaikkee. Urkumusa oli tietysti A-tasoa... (kun kollegani, itsekin diplominsa tehnyt, meni naimisiin)! Näin se käytännön ekumenia (ei) toimii...
Mutta asiaan;
Mielestäni se englantilainen vaihtoehto ei ole huono. Fr.Finigan vaikuttaa todella pätevältä, käykää tsekkaamassa se "the hermeneutic of continuity"-blogi (linkki edellisessä postissa).
FSSP on aina hyvä vaihtoehto myös, mutta jos heille ei sovi nyt lokakuussa, mielestäni olisi ihan järkevää vaihtaa viikonloppua, jos se sopii kaikille? Mulle tuo lokakuun loppu voi olla onkelma, mutta sittenpä teillä olisi yksi onkelma vähemmän..(=minut!)

Tulevaisuutta ja säännöllisyyttä ajatellen FSSP lienee varteenotettava vaihtoehto.

Nyt, ennenkuin runosuoneni purskahtaa täysin hallitsemattomaksi, lopetan ja toivotan (karismaattista!!!) Jumalan siunausta!!

P alias Mariaimmaculata (ora pro nobis, immaculata Virgo!)

Vanhan messun viikonloppu

Pohdinnan kohteeksi ja tiedoksi:

Olen tähän mennessä saanut vain yhden järkevän ja suoran vastauksen ulkomaisilta papeilta. Se on tullut englantilaiselta isä Finiganilta (katso blogi). Hän ei pysty tulemaan lokakuun alussa, mutta tulisi mielellään lokakuun 20.-21. päivän kieppeillä.

Lähinnä olen jäänyt odottamaan vastausta Saksan FSSP:ltä, ja yritän soittaa sinne vielä sunnuntaina, mutta alustavasti kysyn teidän näkemystänne. Onko kauheaa, jos viikonloppu siirtyy mutta saisimmekin sitten "kuuluisan" hahmon? (Pidän englantilaisista papeista paljon: heillä on yleensä laaja "kulttuuri", ja he ovat saaneet elää kahden usuksen keskellä jo melkein alusta alkaen, siksi heillä on kokemusta ja näkemystä ja sitä paitsi luultavasti paljon käytännön järkeä.)

Minun pitäisi vastata Finiganille pikaisesti, koska hän joutuu järjestämään itselleen sijaiset seurakuntaansa.

EWTN

Jos joku ei vielä tiedä, niin Ameriikassa toimii sellainen media kuin EWTN, Eternal Word Television Network. Osoite www.ewtn.com. Sen perusti 26 vuotta sitten äiti Angelica, siis ihan oikea sisar. Tänä päivänä Mother Angelica on jo vanha, mutta hänen perustamansa media on suuri ja vaikutusvaltainen.

Pari viikkoa sitten EWTN:llä oli keskusteluohjelma, jossa Mother Angelican vikaari vastasi myös kysymykseen siitä, miten motu proprio vaikuttaa EWTN:ään. Vastaus mykisti: Äiti on aina kertonut, kuinka pyhä kokemus vanha messu on. Me aiomme varmasti viettää vanhaa messua silloin tällöin!

Ja näin myös kävi: eilen levisi uutinen, että FSSP:n Amerikan seminaarin papit viettävät EWTN:n kappelissa levitoidun vanhan messun 14.9. klo 8 paikallista aikaa. Aika moinen juttu. 7 tuntia eteenpäin Suomessa.

EWTN:n kotipaikan hiippakuntaan on juuri myös nimitetty uusi piispa. Jotkut epäilevät, että tällä myös on tekemistä tämän ilouutisen kanssa. Vanhan piispan kanssa ilmeisesti ad orientem -viettokin oli ollut televisiossa mahdotonta.

Lukukappaleiden kieli

Kehitys kehittyy ja niin myös liturgia. Why not, kunhan eivät muuta vanhaa messua uudeksi... Motu propriossa eräs minua hieman mietityttänyt kohta on seuraava: "6. Autuaan Johannes XXIII:n messukirjan mukaan vietetyissä messuissa, joissa kansa on läsnä, lukukappaleet voidaan lukea myös kansankielellä käyttäen niitä painoksia, jotka Apostolinen istuin on hyväksynyt." Olennainen sana on tuo MYÖS. Myös tarkoittaa, että asioita on ainakin kaksi. Tässä tapauksessa se tarkoittanee, että lukukappaleet luetaan latinaksi ja kansankielellä, ei pelkästään kansankielellä. Tähän on useampia tapoja, tyylikkäintä olisi nähdäkseni jättää kansankieliset versiot lukematta, kun kansa nykyään osaa lukea ja jakaa vain kaikille lukukappaleiden suomennokset monisteena. Mielestäni kansan älykkyystasoa aliarvioiva on tapa, jota juuri todistin itse Pariisissa: Pappi lukee lukukappaleet hiljaa latinaksi ja messupalvelija samaan aikaan kansankielellä. Jos on pakko lukea kahteen kertaan, niin sitten vaikka ennen saarnaa evankeliumin jälkeen. Pelkään tuon ylläolevan lainauksen monitulkintaisuuden johtavan siihen, ettei Jumalan sanan ravintoa enää tarjota seurakunnassa latinan kielellä lainkaan, vaan pastorit lukevat pelkästään kansankielellä. Ai niin, aika sievää olisi muuten myös, jos pappi muistaisi ottaa sen manipulumin pois puhuessaan kansankielellä, kuten ennen muinoin piti tehdä. Messu pantiin ikäänkuin huilaamaan siksi hetkeksi.

Kahden usuksen (käytännön) rinnakkaiselo

Paavin oheiskirje motu proprion yhteydessä puuttuu yhteen mielenkiintoiseen ilmiöön. Se nimittäin kertoo, että:

"... the two Forms of the usage of the Roman Rite can be mutually enriching: new Saints and some of the new Prefaces can and should be inserted in the old Missal. The "Ecclesia Dei" Commission, in contact with various bodies devoted to the usus antiquior, will study the practical possibilities in this regard."

Vuoden 1962 messukirja ei siis jää joksikin historialliseksi muistoksi, vaan se on nyt otettu käyttöön myös sitä tarkoitusta varten, että sitäkin voidaan kehittää ja päivittää.

Tuntuuko jostakin, että Benedictus saattaa nähdä tulevaisuudessa tilanteen, jossa molempia usuksia on kehitetty niin, että niistä voidaan muovata yksi orgaanisesti kehittynyt messu?

Assumptio BMV

Tänään on todellinen juhlapäivä, sillä juhlimmehan oikeasti tätä:


Pyhän Maximilianin konsekraatiorukous sopinee tämän blogin henkeen:

O Immaculate, Queen of heaven and earth, Refuge of sinners and our most loving Mother, to whom God willed to entrust the entire order of mercy, I an unworthy sinner cast myself at your feet, humbly begging you to be so good as to accept me wholly and completely as your possession and property, and to do with me, with my whole life, death and eternity, whatever pleases you. If it pleases you, use my whole self without reserve to accomplish what has been said of you: "She will crush your head," (Gen. 3:15), and also: "You alone have destroyed all heresies in the whole world" so that I may become a useful instrument in your immaculate and most merciful hands for promoting and increasing your glory to the maximum in so many strayed and indifferent souls, and thus extend as much as possible the blessed Kingdom of the Most Sacred Heart of Jesus. For wherever you enter, you obtain the grace of conversion and sanctification, since it is through your hands that all graces comes to us from the Most Sweet Heart of Jesus. Allow me to praise you, O most holy Virgin. Give me strength against your enemies.

Motu proprio Summorum Pontificum

Paavi Benedictus XVI:n
omasta aloitteestaan antama
apostolinen kirje

Summorum Pontificum

vuoden 1970 uudistusta edeltäneen
roomalaisen liturgian käytöstä

Tähän aikaan saakka ovat paavit aina kantaneet huolta siitä, että Kristuksen kirkko osoittaisi arvokasta palvontaa jumalallista Majesteettia kohtaan ”hänen nimensä kiitokseksi ja kunniaksi” sekä ”koko pyhän kirkkonsa hyödyksi”.

Ikimuistoisista ajoista alkaen, niin kuin tulevaisuudessakin, on säilytettävä periaate, ”jonka mukaan jokaisen paikalliskirkon on oltava yhdenmukainen yleismaailmallisen kirkon kanssa ei vain siinä, mikä koskee oppia ja sakramentaalisia merkkejä, vaan myös niiden apostolisesta traditiosta saatujen yleismaailmallisten käytäntöjen suhteen, joita ei tule ylläpitää vain siksi, että vältyttäisiin virheiltä, vaan myös siksi, että uskon kokonaisuus välittyisi eteenpäin, sillä kirkon rukouksen sääntö (lex orandi) vastaa kirkon uskon sääntöä (lex credendi)”[1].

Niiden paavien joukosta, jotka osoittivat tällaista tarpeellista huolenpitoa, erityisesti nousee esiin pyhän Gregorius Suuren nimi. Hän käytti kaikki keinot varmistaakseen, että Euroopan uudet kansat saisivat sekä katolisen uskon että kultin ja kulttuurin aarteet, joita roomalaiset olivat omaksuneet edeltävinä vuosisatoina. Hän määräsi, että Roomassa vietettävän pyhän liturgian, sekä messu-uhrin että hetkipalveluksen, muoto määriteltäisiin ja säilytettäisiin. Hän näki paljon vaivaa varmistaakseen, että pyhän Benedictuksen sääntöä seuraavien munkkien ja nunnien leviäminen toteutuisi, sillä yhdessä evankeliumin julistamisen kanssa he osoittaisivat elämällään sääntönsä viisaan huolenpidon: “älköön mitään asetettako Jumalan työn edelle” (luku 43). Näin roomalaisen tavan mukaan vietetty pyhä liturgia ei rikastuttanut vain monien kansojen uskoa ja hurskautta vaan myös heidän kulttuuriaan. Tiedetään nimittäin, että kirkon latinalainen liturgia eri muotoineen on kannustanut hyvin monia pyhiä hengellisessä elämässä, vahvistanut lukuisia kansoja uskonnon hyveessä ja tehnyt heidän hurskaudestaan hedelmällisen.

Jotta pyhä liturgia voisi todellakin täyttää tämän tehtävän yhä tehokkaammin, monet muutkin paavit ovat vuosisatojen kuluessa osoittaneet huomattavaa huolenpitoa. Heidän joukostaan nousee esiin pyhä Pius V, joka Trenton kirkolliskokouksen kehotuksesta uudisti kirkon koko jumalanpalvelus­elämän, huolehti liturgisten kirjojen julkaisemisesta parannetussa ja (kirkolliskokouksen) isien asettamien normien mukaan uudistetussa muodossa ja antoi ne sitten latinalaisen kirkon käyttöön suurella pastoraalisella perehtyneisyydellä.

Roomalaisen riituksen liturgisten kirjojen joukosta nousee selvästi esiin Roomalainen messukirja. Se kehittyi Rooman kaupungissa ja sai seuraavien vuosisatojen aikana vähitellen sen muodon, joka on hyvin yhdenmukainen lähimpien sukupolvien aikana käytössä olleen messukirjan kanssa.

”Sovittaessaan ja määrätessään riittejä ja liturgisia kirjoja uusia aikoja varten paavit noudattivat samaa tavoitetta. Ja sitten tämän vuosisatamme alussa he aloittivat laajemman uudistustyön.”[2] Itse asiassa edeltäjämme Clemens VIII, Urbanus VIII, pyhä Pius X,[3] Benedictus XV, Pius XII ja autuas Johannes XXIII toimivat myös samoin.

Vielä lähempinä aikoina Vatikaanin II kirkolliskokous esitti kuitenkin toivomuksen, että jumalallista kulttia uudistettaisiin ja sovitettaisiin oman aikamme tarpeita varten sitä kunnioittaen ja sen arvokkuutta vaalien. Tämän toiveen toteuttamiseksi edeltäjämme paavi Paavali VI hyväksyi vuonna 1970 latinalaista kirkkoa varten uudistettuja ja osin muutettuja liturgisia kirjoja. Niitä oli käännetty kaikkialla maailmassa useille yleisesti käytetyille kielille, ja piispat, papit ja maallikot ottivat ne myönteisesti vastaan. Johannes Paavali II hyväksyi Missale Romanumin kolmannen virallisen laitoksen. Rooman paavit ovat tällä tavoin pitäneet huolta siitä, että ”tämä ikään kuin liturginen rakennelma ... osoittautuisi jälleen kerran arvokkuudesta ja sopusoinnusta kirkkaaksi”[4].

Joillakin alueilla on kuitenkin huomattava määrä uskovia, jotka ovat kiinnittyneet aikaisempiin liturgisiin muotoihin. Niin syvästi ne olivat leimanneet ja leimasivat edelleen heidän kultuuriaan ja henkeään, että paavi Johannes Paavali II halusi osoittaa näitä uskovia maallikoita kohtaan pastoraalista huolenpitoa. Hän antoi vuonna 1984 erityisellä liturgiakongregaation myöntämällä ”Quattuor abhinc annos” -poikkeusluvalla mahdollisuuden käyttää Johannes XXIII:n vuonna 1962 julkaisemaa Missale Romanumia. Uudelleen vuonna 1988 Johannes Paavali II omasta aloitteestaan kirjoittamassaan apostolisessa kirjeessä ”Ecclesia Dei” kehotti piispoja käyttämään tätä mahdollisuutta avarasti ja anteliaasti kaikkien sitä pyytävien uskovien hyödyksi.

Jo edeltäjämme Johannes Paavali II oli harkinnut pitkään näiden uskovien hellittämättömiä pyyntöjä. Maaliskuun 23. päivänä vuonna 2006 pidettiin kardinaalikonsistori, jonka isät lausuivat meille näkemyksensä. Lopulta, kun kaikki oli perusteellisesti pohdittu, Pyhän Hengen sekä Jumalan apuun turvaten, me SÄÄDÄMME seuraavaa:

1. Paavali VI:n julkaisema Missale Romanum on katolisen kirkon latinalaisen riituksen ”rukouksen säännön (lex orandi)” tavallinen ilmaisumuoto. Toisaalta pyhän Pius V:n julkaisemaa ja autuaan Johannes XXIII:­n toimituttamaa Missale Romanumia on pidettävä kirkon saman ”rukouksen lain (lex orandi)” erityisenä ilmaisumuotona. Sen kunnioitettavan ja vanhan käytön takia sille kuuluu osoittaa asianmukaista arvostusta. Nämä kaksi kirkon ”rukouksen säännön (lex orandi)” ilmaisumuotoa eivät mitenkään johda ”uskon säännön (lex credendi)” jakautumiseen. Ne ovat itse asiassa ainoan roomalaisen riituksen kaksi käytäntöä.

Siksi on sallittua viettää messu-uhria käyttäen autuaan Johannes XXIII:n vuonna 1962 julkaisemaa Missale Romanumin virallista painosta, jota ei koskaan ole otettu pois käytöstä, kirkon liturgian erityisenä muotona. Aikaisemmissa asiakirjoissa “Quattor abhinc annos” ja “Ecclesia Dei” tämän messukirjan käytöstä annetut ehdot muutetaan täten seuraavanlaisiksi:

2. Messuissa, joita vietetään ilman kansaa, jokainen latinalaisen riituksen pappi, yhtä hyvin hiippakunta- kuin sääntökuntapappikin, voi käyttää autuaan paavi Johannes XXIII:n vuonna 1962 julkaisemaa Missale Romanumia tai sitä Missale Romanumia, jonka paavi Paavali VI julkaisi vuonna 1970. He voivat tehdä näin minä tahansa päivänä paitsi pääsiäisen kolmen pyhän päivän aikana. Tällaiseen viettoon, kumpaa tahansa messukirjaa käyttäen, he eivät tarvitse mitään lupaa Apostoliselta istuimelta tai omalta ordinariukseltaan.

3. Mikäli Jumalalle vihityn elämän instituuttien tai apostolisen elämän yhteisöt, olivatpa ne paavillisen tai hiippakunnallisen oikeuden mukaisia, toivovat, että niiden omissa kappeleissa vietetään konventuaalimessua tai yhteisöllistä messua vuonna 1962 julkaistun Missale Romanumin mukaan, näin on luvallista tehdä. Jos yksittäinen yhteisö tai koko instituutti tai koko yhteisö haluaa, että tällaisia viettoja on usein, laajasti tai pysyvästi, on asiasta päätettävä ylempien esimiesten tasolla, niin kuin laki ja erityiset säädökset ja säännöt määräävät.

4. Mikäli Kristukseen uskovat sitä itse pyytävät, he voivat, lain säädöksiä seuraten, päästä osallistumaan kohdan 2. mukaisen messun viettoon.

5.1. Seurakunnissa, joissa on jatkuvasti läsnä aikaisempaan liturgiseen traditioon kiinnittynyt ryhmä, on kirkkoherran kernaasti otettava vastaan heidän toiveensa, että messua vietettäisiin vuonna 1962 julkaistun Missale Romanumin mukaisesti. Pitäköön hän huolta siitä, että näiden uskovien hyvä on sopusoinnussa seurakunnan tavanomaisen sielunhoidon kanssa ja kaanonin 392 perusteella piispan alaisuudessa niin, että vältettäisiin epäsopua ja edistettäisiin koko kirkon ykseyttä.

5.2. Autuaan Johannes XXIII:n messukirjan mukaan messua voidaan viettää arkipäivinä. Kuitenkin sunnuntaisin ja juhlina tällaisia viettoja voi myös olla yksi.

5.3. Antakoon kirkkoherra luvan uskoville tai papeille, jotka sitä pyytävät, tämän erityisen muodon viettämiseen myös erityisissä tilanteissa kuten häissä, hautajaisissa tai muissa tilaisuuksissa, esimerkiksi pyhiinvaelluksilla.

5.4. Pappien, jotka käyttävät autuaan Johannes XXIII:n messukirjaa, täytyy olla pystyviä siihen eikä heillä saa olla lain asettamaa estettä.

5.5. Kirkoissa, jotka eivät ole seurakuntien tai sääntökuntien hallinnassa, on esimiehen tehtävä antaa yllä mainittu lupa.

6. Autuaan Johannes XXIII:n messukirjan mukaan vietetyissä messuissa, joissa kansa on läsnä, lukukappaleet voidaan lukea myös kansankielellä käyttäen niitä painoksia, jotka Apostolinen istuin on hyväksynyt.

7. Milloin kohdassa 5.1. mainittu uskovien maallikkojen ryhmä ei ole saanut pyytämäänsä kirkkoherralta, saakoon hiippakunnan piispa tästä tiedon. Piispaa pyydetään painokkaasti suostumaan heidän pyyntöönsä. Mikäli hän ei voi järjestää tällaista viettoa, ilmoitetaan asiasta Paavilliselle Ecclesia Dei -toimikunnalle.

8. Piispa, joka haluaa toimia tällaisten Kristukseen uskovien maallikkojen pyyntöjen mukaisesti mutta eri syistä ei siihen pysty, voi uskoa asian Paavilliselle Ecclesia Dei -toimikunnalle, joka neuvoo ja auttaa häntä.

9.1. Samoin kirkkoherra voi asiaa huolellisesti harkittuaan myöntää oikeuden käyttää vanhempaa Toimitusten kirjaa (Rituale) kasteen, avioliiton, ripin ja sairaiden voitelun sakramenttien viettämiseksi sielujen hyvän sitä vaatiessa.

9.2. Samoin ordinariukset saavat oikeuden viettää vahvistuksen sakramenttia vanhempaa Pontificale Romanumia käyttäen sielujen hyvän sitä vaatiessa.

9.3. Pappisvihkimyksen saaneiden papiston jäsenten on laillista käyttää autuaan Johannes XXIII:n vuonna 1962 julkaisemaa Breviarium Romanumia.

10. Mikäli hän pitää sitä suotuisana, on tietyn alueen ordinariuksen laillista perustaa kaanonin 518 mukaisesti personaaliseurakunta vanhemman roomalaisen riituksen viettoja varten tai nimittää joko esimies tai kappalainen lain vaatimuksia noudattaen.

11. Paavillinen Ecclesia Dei -toimikunta, jonka Johannes Paavali II perusti vuonna 1988,[5] jatkaa tehtäviensä hoitamista. Tämä toimikunta saa jatkossa sellaisen muodon, sellaiset tehtävät ja toimintanormit, jotka Rooman paavi sille haluaa antaa.

12. Sama toimikunta, niiden valtuuksien lisäksi, jotka sillä jo nyt on, käyttää Pyhän istuimen valtaa seuratessaan näiden säädösten noudattamista ja toteutumista.

Kaiken sen, mitä olemme tässä omasta aloitteestamme annetussa apostolisessa kirjeessä säätänyt, me määräämme pidettäväksi pysyvänä ja pätevänä sekä tämän vuoden syyskuun 14. päivästä, pyhän ristin ylentämisen juhlasta, alkaen noudatettavaksi kaikesta tämän kanssa ristiriidassa olevasta huolimatta.

Annettu Roomassa Pyhän Pietarin istuimella heinäkuun seitsemäntenä päivänä Herran vuonna 2007, pontifikaattimme kolmantena vuotena.

Paavi Benedictus XVI

--- --- ---

1 Institutio generalis Missalis Romani, Editio tertia, 2002, 397

2 Ioannes Paulus Pp. II, Litt. ap. Vicesimus quintus annus (4 Decembris 1988), 3: AAS 81 (1989), 899.

3 Ibid.

4 Pius Pp. X, Litt. Ap. Motu proprio datae Abhinc duos annos (23 Octobris 1913): AAS 5 (1913), 449-450; cfr Ioannes Paulus II, Litt. ap. Vicesimus quintus annus (4 Decembris 1988), 3: AAS 81 (1989), 899.

5 Cfr Ioannes Paulus Pp. II, Litt. ap. Motu proprio datae Ecclesia Dei (2 iulii 1988), 6: AAS 80 (1988), 1498.

KATT 2007

koe

koekoekoe