Kuinka kaunista!

Rakkaat ystävämme, Immaculata-frasiskaanit ovat julkaisseet seuraavan videon, kannattaa katsoa:

Piispa Schneiderin Osservatore-artikkeli

Tässä linkki sivulle, jonka lopussa on linkki piispa Schneiderin kirjoitukseen polvistumisesta ja kielikommuuniosta, artikkeliin siis, joka julkaistiin, aivan, L'Osservatore Romanossa:

http://thenewliturgicalmovement.blogspot.com/2008/04/athanasius-contra-mundum.html

Sivistykäämme!

Asuntoasiaa

Tässä lyhyt kysymys:

Jos joku pappi sattuisi olemaan kiinnostunut viettämään pari kuukautta Suomessa, mistä löytäisimme hänelle asuinsijan - Helsingistä tai läheltä?

Ehdotuksia otetaan vastaan.

Kääntymyksen tarve

Amerikassa on huudettu ... huihui!

Kaikki seuraamamme blogit ovat olleet tyrmistyneitä eilisen Washingtonin messun musiikista. Lisätietoja sieltä...

Tästä sain päähäni ajatuksen, jonka ajattelin jakaa kanssanne:

Kääntymyksen tarve

Jeesus Kristus kutsui kaikkia katumukseen ja kääntymykseen. Neitsyt Maria kutsuu ilmestyksissään kaikkia katumukseen ja kääntymykseen. Kirkko kutsuu kaikkia katumukseen ja kääntymykseen. Tämä on yksi uskondynamiikkamme perustekijöistä. Ja vuosisatojen, vuosituhannen, ajan myös kirkon liturgia on kutsunut meitä kääntymään Jumalan puoleen, kun eukaristian vietto alkaa: Conversi ad Dominum!

Mutta mitä tekee kirkko liturgiassaan nyt? Liturgia, jonka pitäisi olla esimakua taivaallisesta, näyttää meille täysin toiseen suuntaan vievän liikkeen: ei kansaa kutsuta kääntymään, vaan liturgian kaikki keskeinen, pyhäksi koettu, on käännetty. En tarkoita nyt pelkästään alttaria, en pyhää kieltä, en liturgian muotoa, vaan musiikkia. Liturgia on tuotu "meidän keskellemme", tehty meidän kaltaiseksemme; enää meidän ei tarvitse suuntautua ylös, kohti Jumalaa, enää meidän tarvitse pyristellä, oppia, edistyä, vaan voimme pysähtyä nykyiseen olotilaamme. Enää liturgia ei kutsu meitä (katumukseen ja) kääntymykseen.

Aikaisemmin liturgia kirkon uskon ilmauksena toimi samaan suuntaan kuin kirkko muutenkin, se pyrki kohottamaan meidän sielumme kohti Jumalaa, samaan suuntaan kuin uskomme muutenkin. Nyt kuitenkin uskon ja liturgian suunnat ovat kääntyneet toisiaan vastaan. Lex orandi suuntautuu ylhäältä alas, lex credendi alhaalta ylös. Tämä on hyvin hankala ristiriita.

(Toinen puoli asiaa on se, että missä lex credendi on kääntynyt päälaelleen (ns. kulttuurikatolilaisuus = sovitetaan uskoa ihmisten mielipiteisiin), olisi turhaa kuvitella, että lex orandi kääntyisi taas toiseen suuntaan.)

Lex credendin ja lex orandin välillä on vallittava dynaamisen samansuuntaisuuden. Liturgia ei tietysti ole itsetarkoitus, mutta sen tuhoaminen tuhoaa lopulta myös uskon. Ja silloin sen seuraukset ovat tuhoisia.

Voi olla, että kirjoitin väsyneitä mietteitä. Kirjoitin kuitenkin. Saa kommentoida.

Taidan muuttaa Peruun ;)

Liman arkkipiispa, kardinaali Cipriani Thorne on vastannut joihinkin Petrus-uutistoimiston kysymyksiin. Vastaukset ovat kauniit ja selkeät. Kannattaa käydä lukemassa:

http://www.papanews.it/dettaglio_interviste.asp?IdNews=6985#a


Englanniksi kaikkein mielenkiintoisin kohta (kiitos Rorate): We turn then to the manner of administering Communion... [Cipriani Thorne:] "Even in this case, the 'laxity' of many priests has ridiculed the value of the Eucharist in the eyes of Catholics. I personally believe that the best way to administer Communion is on the tongue, so much so that in my Diocese I have forbidden [vietato] particles in the hands. In the Masses with a great afflux [of faithful], we have found in the past lost particles on the floor of the church."

Ensikommuunio katedraalissa

Tänään oli Henrikin seurakuntaneuvoston kokous, jossa käsiteltiin myös kevään ensikommuunioita. Ne vietetään 4. ja 11.5. klo 11.00, siis päämessun yhteydessä.

Kokouksessa kysyttiin kommuunion vastaanottotavoista, koska aikaisemmin on vaadittu, että kaikki lapset ottaisivat ensikommuunionsa kädelle ja myös kalkin.

Niin kuin voitte kuvitella, kaikki eivät ole ihan iloisia tuollaisesta politiikasta;)

No, vaikuttaa siltä, että seurakuntaneuvosto asettui sellaiselle kannalle, että myös ensikommuuniomessussa lapset saavat valita, ottavatko kommuunion vastaan kädelle vai kielelle, eikä kalkkikaan ole enää pakollinen. HIENOA!

Pakko on kuitenkin todeta, että vaikka nyt mentiin hyvään suuntaan, on tilanne edelleen erikoinen. Kirkon normaaleja, ikiaikaisia ja suuresti arvostettuja käytäntöjä pitää vaatia erikseen. Joka tapauksessa: Kiitos, Jeesus, aamen!

PS. Onko paavin messulla erityistä arvovaltaa myös liturgisen kehityksen kannalta?

Näin sanoo nykyinen paavimme Benedictus XVI:

The Pope's liturgy, the liturgy in St Peter's, must be an example of liturgy for the world. You know that today, with television and radio, a vast number of people in every part of the world follow this liturgy. From here, they learn or do not learn what the liturgy is, how the liturgy should be celebrated. (Koko puhe täällä.)

Mitäs siihen sanotte? :)

Vanhaa messua heinäkuussa!

Varatkaapas jo aikaa heinäkuun 22. päivä eteenpäin noin viikon verran. Suomeen saapuu tuolloin erittäin todennäköisesti Monsignore Joakim Olendzki, joka toimii kirkkoherrana Newarkin hiippakunnassa USA:ssa (jossain New Yorkin lähellä...?), Pine Island -nimisessä paikassa jos en ihan väärin muista. Kyseinen Monseigneur lienee eräs Yhdysvaltain traditionalistisimpia pappeja eikä hän pidä uudistuksista eikä vapaamielisyydestä. Msgr Olendzki suostunee viettämään meille vanhaa messua vaikka joka päivä, jos vain jaksaa....

Aivan uskomattoman osuva video

No, myönnän, tämä on paraliturginen aihe: voiko abortin puolesta äänestävä ottaa vastaan pyhän kommuunion. Mutta vastaaja on liturgiakongregaation prefekti, kardinaali Francis Arinze. ;)

Zenit haastattelee piispa Rifania

Zenit, joka on Kristuksen legionäärien ylläpitämä uutistoimisto, on haastatellut piispa Rifania, joka puolestaan johtaa sitä kuuluisaa vanhamuotoista liturgiaa viettävää henkilökohtaista apostolista administratuuria Brasiliassa.

Tässä linkki haastatteluun.

Ja tässä linkki administratuurin kotisivulle.

Fontgombaultin hieno esittely