Turussa keskiviikkona 3.2.

Turussa ilmeisesti kirkkoherra viettää vanhan messun jälleen ensi keskiviikkona 3.2. klo 18.00. Kannattaa käydä tukemassa. Raporttia odottelemme ja kuvia!

V eukaristinen rukous

Tässäpä hilpeä eukaristinen rukous messun elävöittämiseksi. Paavi kuuluu käyttäneen tätä taannoisella Brasilian matkallaan. Rukouksella on yllättäen jokin salaperäinen yhteys Piero "Bugninin oppipoika" Mariniin. Minua ihastuttivat rukouksessa ennen kaikkea helppo kieli mutta myös kansan riemukkaat huudahdukset eri väleissä, esim. We walk on Jesus' road!!! Huomatkaa muuten että tässä eukaristisessa rukouksessa mainitulla viinillä on sama vaikutus kuin suomalaisella Koskenkorvalla juhannustansseissa: "this Wine that saves us and gives courage".

- - -

Priest: Lord, you who always wanted to be very close to us, living with us in Christ, speaking with us through him, send your Holy Spirit so that these our offerings be changed into the Body (+) and Blood of our Lord Jesus Christ

Congregation: Send your Holy Spirit!

Priest: In the night in which he would be delivered, dining with his apostles, Jesus, having the bread in his hand, looked to heaven ["céu", same word in Portuguese for both heaven and sky] and gave thanks, broke the bread, and gave it to his disciples, saying: TAKE THIS ALL OF YOU, AND EAT: THIS IS MY BODY, THAT WILL BE DELIVERED FOR YOU. Similarly, at the end of the supper, he took the chalice in his hands, gave thanks again and delivered it to his disciples, saying: TAKE THIS ALL OF YOU, AND DRINK: THIS IS THE CHALICE OF MY BLOOD, THE BLOOD OF THE NEW AND EVERLASTING COVENANT, THAT SHALL BE SHED FOR YOU AND FOR ALL, FOR THE REMISSION OF SINS. DO THIS IN MEMORY OF ME.

Priest: All this is the mystery of faith! [instead of "Mysterium Fidei", "Behold the Mystery of the Faith", a translation that is common to all other Eucharistic Prayers in Portuguese].

Congregation: Every time that one eats from this Bread, every time one drinks from this Wine, one recollects the passion of Jesus Christ, and one awaits his return.

Priest. We recall in this moment, o Father, the passion of Jesus, our Lord, his Resurrection and ascension; we wish to offer you this Bread that feeds and gives life, this Wine that saves us and gives courage.

Congregation: Receive, o Lord, our offering!

Priest: And when we receive the Bread and Wine, his offered Body and Blood, may the Spirit unite us in one only body, so that we may be one only people in his love.

Congregation: May the Spirit unite us in one body!

Priest: Protect your Church that walks in the roads of the world towards heaven, each day renewing the hope of arriving next to you, in your peace.

Congregation: We walk on Jesus's road!

Priest: Grant the Holy Father, Pope N., that he be very firm in the Faith, in charity, and to N., who is bishop of this Church, and to his auxiliary bishops, plenty of light to lead his flock.

Congregation: We walk on Jesus' road!

Priest: We expect to enter life everlasting with the Virgin, Mother of God and of the Church, and with the apostles and all the saints that in live knew to love Christ and his (the word used could also mean "their") brothers.

Congregation: We expect to enter the eternal life!

Priest: All those that you called to the other life in your friendship, and to those marked with the sign of Faith, receive them, opening your arms. That they may live very happy forever in the kingdom that for all you have prepared.

Congregation: To all give the light that never ceases!

Priest: And to us, who are now assembled and are a holy and sinful people, give strength to build together your kingdom that is also ours.

Priest: Through Christ, with Christ, in Christ, to you, God Father Almighty, in the unity of the Holy Spirit, be every honour and every glory, now and forever.

Congregation: Amen.

Miksi liturgian ryhtiliikettä tarvitaan?

Yksi videopätkä kertoo enemmän kuin 1000 sanaa korotettuna toiseen potenssiin. Saamme Suomessa olla onnekkaita, ettei meillä ole pappeja, jotka haluavat tuhota kirkkojemme harrasta tunnelmaa typeryyksillä, mauttomuuksilla ja skandaalilta haiskahtavilta pikku pyhäinhäväistyksiltä. Jotta niin ei pääsekään käymään, on parempi tuntea se "toinen todellisuus".

Tässä saksalaista laatua:



Ja tässä vielä klassinen esimerkki ranskalaisen nuorisopyhiinvaelluksen päätösmessusta. Emme me maallikot halua, että papit ovat pellejä vaan pyhiä!

"Mass" at Plobsheim, France, Pentecost 2009 from on Vimeo.

Lopuksi sitaatti pyhältä isältä:

Many people who clearly accepted the binding character of the Second Vatican Council, and were faithful to the Pope and the Bishops, nonetheless also desired to recover the form of the sacred liturgy that was dear to them. This occurred above all because in many places celebrations were not faithful to the prescriptions of the new Missal, but the latter actually was understood as authorizing or even requiring creativity, which frequently led to deformations of the liturgy which were hard to bear. I am speaking from experience, since I too lived through that period with all its hopes and its confusion. And I have seen how arbitrary deformations of the liturgy caused deep pain to individuals totally rooted in the faith of the Church. (Letter of the Holy Father, Pope Benedict XVI to the Bishops of the whole world to present the “Motu Proprio” on the use of the Roman Liturgy prior to the reform of 1970)

Kaunis alttari

Saksassa Münchenin kaupungin pappisseminaarissa on vihitty käyttöön uusi kansanalttari. Pappisseminaarin vanha alttari on niin pramea ja vanhanaikainen, että se ei enää käynyt modernin messun viettoon. Uusi alttari on yksinkertaisuudessaan kaunis ja puhdaslinjainen ja muistuttaa meitä siitä, ettei lähibaarin kaljapöydillä ja kirkon alttarilla ole oikeastaan eroa. Kyse on kuitenkin samanlaisesta sisarellisesta kohtaamisesta ateriayhteydessä muiden ihmisten kanssa.

Vanhaa messua Rooman paavillisissa yliopistoissa

Rorate Coeli kertoo, että Rooman Paavillisessa Santa Croce -yliopistossa, joka on Opus Dein ylläpitämä, on alettu viettää säännöllisesti kolme vanhaa messua viikossa. Hyvä alku! Tuossa yliopistossa ovat opiskelleet monet pohjoismaisetkin seminaristit, myös Suomesta.

Jo aikaisemmin on voitu iloita siitä, että dominikaanien Paavillinen Angelicum-yliopisto on järjestänyt vanhan dominikaaniriituksen mukaisen messun kerran viikossa.

Tulevat pappissukupolvet ovat hyvässä hoidossa tuolla ikuisessa kaupungissa!

Juhlallinen piispanmessu Tanskassa

Kymmenentenä tammikuuta Kööpenhaminan piispa Czeslaw Kozon vietti juhlallisen pontifikaalimessun Pyhän Ansgarin katedraalissa. Tässä videokooste:

Rukous kunnioitettavan Pius XII:n kanonisaation edistämiseksi

Oi Jeesus, iankaikkinen Ylipappi,

sinä pidit uskollista palvelijaasi Pius XII:ta

kelvollisena nousemaan sinun sijaisesi ylimpään arvoon maan päällä

ja annoit hänelle armon olla peloton uskon puolustaja,

mahtava oikeudenmukaisuuden ja rauhan tavoittelija,

innokas pyhän Äitisi kunnian julistaja,

loistava laupeuden ja kaikkien hyveiden esimerkki.

Anna meille nyt hänen ansioittensa tähden ne armot,

joita me sinulta pyydämme,

jotta me, jotka olemme varmistuneet hänen esirukoustensa voimasta,

voisimme joskus nähdä hänet alttarien kunniaan korotettuna.

Aamen.

Tulevia pappeja

Katolisia seminaristeja Aasiasta

Ranskalainen seminaristi samasta seminaarista, jonka isä Wilfrid von Christierson, ensimmäinen suomalainen reformaation jälkeinen pappi, kävi.

Ekumeniaa

"Luterilaiset lefebvristit" eli Luther-säätiö saa Suomeen oman piispan, joka on tänään valittu Ruotsissa. Ehdotan, että katolinen kirkko Suomessa käy jatkossa ekumeeniset keskustelut tämän luterilaiselle traditiolle uskollisen paimenen kanssa... ;) Ad multos annos joka tapauksessa!

Vaiettu aihe

En kuulu niihin, jotka riemurinnoin ottavat vastaan jokaisen uudistuksen, jota ehdotetaan. En kuulu niihinkään, joiden mielestä mahdollisuus johonkin tarkoittaa velvollisuutta siihen.

Tänään kohtasin vihaisen sisaren, joka haukkui minut pataluhaksi, koska en kannata tyttömessupalvelijoiden käyttöä. Yritin selittää, että hyväksyn täysin sen, että se on sallittua ja mahdollista mutta että mielestäni kirkolla ei ole siihen tarvetta. Se on minun mielipiteeni. Sisarella on toinen.

Muistutin sisarelle, mitä kirkko asiasta sanoo, mutta siitä huolimatta hän ei ymmärtänyt kantaani sen paremmin. Ei voi mitään.

Tästä itse asiassa suurin piirtein on kysymys:

Vuonna 1994 liturgiakongregaatio lähetti kirjeen maailman piispoille. Kirjeessä todettiin paavin vahvistaneen, että kaikki liturgiset maallikkotehtävät ovat avoimia myös naisille, koska maallikkoja ei erotella sukupuolen mukaan.

Kirjeessä ja sen jälkeen annetuissa täsmennyksissä on korostettu, että tyttöjä voi käyttää alttaripalveluksessa vain paikallisen piispan luvalla. Lisäksi ketään pappia ei silloinkaan voi velvoittaa siihen.

Olennainen asia kirjeessä kuitenkin on seuraava kohta: "Pyhä istuin haluaa muistuttaa, että on aina erittäin soveliasta seurata sitä kunnioitettavaa traditiota, että pojat palvelevat alttarilla. Kuten hyvin tiedetään, tämä on johtanut rohkaisevaan kehitykseen pappiskutsumuksissa. Siksi velvollisuus tukea tällaisia pojista koostuvia alttaripalvelijoitten ryhmiä pysyy jatkossakin."

Ymmärrän hyvin, että tytöt voivat auttaa messussa siellä, missä poikia ei ole paikalla. Mutta eikö yllä sanottu itse asiassa anna ymmärtää, että tilanteen ollessa tasan meidän pitäisi tukea juuri poikien alttaripalvelusta? Näin minä sen ainakin ymmärrän.

Kuinka kallisarvoinen asia kutsumus pappeuteen onkaan tämän päivän maailmassa!

• Liturgiakongregaation kirje on luettavissa esim. täällä.
• Varsin asiallinen puheenvuoro on luettavissa täällä.

Herrani ja Jumalani!

Roomassa on paraikaa käynnissä papeille tarkoitettu kongressi, jonka liturginen anti on mitä erinomaisin. Loppiaisena pitämässään puheessa, paavillisten liturgioiden maestro, mons. Guido Marini, totesi mm. seuraavaa:

“My Lord and my God,” we have been taught to say from childhood at the moment of the consecration. In such a way, borrowing the words of the apostle St. Thomas, we are led to adore the Lord, made present and living in the species of the holy Eucharist, uniting ourselves to Him, and recognising Him as our all. From there it becomes possible to resume our daily way, having found the correct order of life, the fundamental criterion whereby to live and to die.

Here is the reason why everything in the liturgical act, through the nobility, the beauty, and the harmony of the exterior sign, must be condusive to adoration, to union with God: this includes the music, the singing, the periods of silence, the manner of proclaiming the Word of the Lord, and the manner of praying, the gestures employed, the liturgical vestments and the sacred vessels and other furnishings, as well as the sacred edifice in its entirety. It is under this perspective that the decision of his Holiness, Benedict XVI, is to be taken into consideration, who, starting from the feast of Corpus Christi last year, has begun to distribute holy Communion to the kneeling faithful directly on the tongue. By the example of this action, the Holy Father invites us to render visible the proper attitude of adoration before the greatness of the mystery of the Eucharistic presence of our Lord. An attitude of adoration which must be fostered all the more when approaching the most holy Eucharist in the other forms permitted today.

I would like to cite once more another passage from the post-synodal Apostolic Exhortation Sacramentum caritatis: “During the early phases of the reform, the inherent relationship between Mass and adoration of the Blessed Sacrament was not always perceived with sufficient clarity. For example, an objection that was widespread at the time argued that the eucharistic bread was given to us not to be looked at, but to be eaten. In the light of the Church's experience of prayer, however, this was seen to be a false dichotomy. As Saint Augustine put it: ‘nemo autem illam carnem manducat, nisi prius adoraverit; peccemus non adorando – no one eats that flesh without first adoring it; we should sin were we not to adore it.’ In the Eucharist, the Son of God comes to meet us and desires to become one with us; eucharistic adoration is simply the natural consequence of the eucharistic celebration, which is itself the Church's supreme act of adoration. Receiving the Eucharist means adoring him whom we receive. Only in this way do we become one with him, and are given, as it were, a foretaste of the beauty of the heavenly liturgy.” (n.66)