Yhtenäinen perhe syö samassa pöydässä...

Italiasta kuuluu taas paaville uskollisuutta XD... Savona Nolin hiippakunnan administraattori (vrt. Aarts ennen nykyisen piispan virkaanastumista) on kieltänyt vanhan messun vieton kokonaan hiippakunnassaan. Syynä on mm. se, että ei ole vielä tarpeeksi selvää, millä ehdoin vanhaa messua saapi viettää. Pyytäjiltä edellytetään myös riittävää liturgista tietämystä ja latinan kielen taitoa. Vanha messu erottaa ihmisiä yhdistämisen sijaan, administraattori lataa. Mitäköhän vielä?

Novus ordoon osallistuvilta ei toistaiseksi vaadita liturgista koulutusta.

YLLÄTYS 4. adventtina

Niin, juuri kun pääsin sanomasta...



Isä Almir de Andrade FSSP on alustavasti ja, luulen, aika varmasti tulossa viimeiseksi adventtiviikonlopuksi Helsinkiin. Varautukaa messuihin lauantaina 22.12. puoliltapäivin, sen jälkeen keskusteluun ja vastaavasti sunnuntaina 23.12. klo 14.00.

Ihanaa, leijonat, ihanaa! Lisätietoja lähipäivinä.

Loppuvuodesta

Hyvät ystävät, nyt olen saanut vahvistuksen sille, että isä Durham ei pysty käymään Suomessa tämän vuoden puolella. Hän oli asiasta itsekin hyvin pahoillaan.

Näillä näkymin tämä tarkoittaa sitä, ettei meillä tänä syksynä ja loppuvuonna enää vietetä vanhaa messua.

Tietysti Jyväskylässä isä Huber voi innostua, jos häneltä sitä pyytää.

Yritän kuitenkin vielä löytää jonkun papin, joka voisi viettää messun Helsingissä ennen joulua. Ilmoitan sitten, miten onnistun. Keväällä voimme onneksi laskea sen varaan, että isä Eichhorn tulee taas, isä Durham Englannista ja samoin isä Finigan, jonka alustava aikataulu olisi saapua maahan pääsiäismaanantaiksi.

Muistakaamme myös näitä pappeja rukouksissamme!

"Poliittinen" ohjelma

Hyvät liturgian ystävät!

Kun katsomme kuvia, esimerkiksi NLM:stä löytyy useita, uusimmasta kardinaalikonsistorista, meidän on helppo iloita paristakin asiasta. Tuon niitä nyt esille, lyhyesti, ja uskallan tässä yhteydessä ilmaista oman mielipiteeni, joka lyhyesti sanottuna on se, että paavin liturgisessa näkemyksessä on paljon opittavaa. Sanoisinpa melkein, että se liturginen muutos, joka pontifikaalisissa liturgioissa on tapahtunut, on todellinen vallankumous sanan parhaassa mielessä! Siinä on meillä sopiva lähtökohta myös meidän "poliittiseksi" ohjelmaksemme täällä Suomessa.

1. Kauniit paramentit, siis liturgiset vaatteet. Ne ovat muodoltaan klassisia, niiden esittämät aiheet ovat mielellään näköistöitä (Kristus, Maria, pyhät, jne -- ei erilaisia monimerkityksisiä kuvioita). AIDOT kankaat, ei mitään öljyjalosteita, koska ne eivät ole arvokkaita ja näyttävät kammottavilta.
2. Krusifiksi keskellä alttaria. Ratzinger puolusti sitä jo kardinaalina, ja nyt hänen uusi seremonaariuksensa, Marini kakkonen, on pitänyt huolta siitä, että kaunis krusifiksi seisoo keskellä alttaria kynttilöiden välissä. Tämä on tärkeää, koska kiintopisteenä messun vietossa ei ole pappi, vaan Kristus. Häneen kaiken liturgisen vieton tulisi kohdistua. Tämä on mahdollista myös kansanalttarilla, ja -- tietysti -- ongelma on ollut ilmeinen vain ja juuri kansanalttarilla.

Katsokaa noita kuvia ja ihmetelkää. Pyhän isän mitra lauantaina oli se, jota autuas Pius IX piti julistaessaan dogmin Marian perisynnittömästä sikiämisestä. Pluviaalen (kuoriviitan) kuviot ovat 1500-luvulta. Mielenkiintoista: lauantaina liturgiassa paavin perässä kulki kaksi diakonia, sunnuntaina messussa hänen avustajinaan oli kaksi kardinaalidiakonia! Vanhat tavat uudelleen käytössä.

Ranjithin kritiikki liturgisia "uudistuksia" kohtaan

Tässä parhaat palat siitä liturgiakongregaation sihteerin haastattelusta Fides-uutistoimistolle:

Erotelkaamme vähän tarkemmin: Kirkolliskokouksen jälkeinen uudistus ei ole kokonaan negatiivinen; siinä, miten se toteutettiin, on monia positiivisia piirteitä. Mutta siinä on myös muutoksia, jotka toteutettiin väärinkäytösten kautta ja joita edelleen tuodaan esiin välittämättä niiden haitallisista seurauksista uskolle ja kirkon liturgiselle elämälle.

Puhun tässä esimerkiksi tuon uudistuksen vaikutuksesta toteutuneesta muutoksesta, jota eivät esittäneet kirkolliskokouksen isät eikä Sacrosanctum Concilium, nimittäin käsikommuuniosta. Se on jollakin tavalla vaikuttanut tiettyyn uskon heikentymiseen suhteessa Kristuksen todelliseen läsnäoloon eukaristiassa. Tämä käytäntö samoin kuin kuoriaitojen poistaminen kuorista, polvistumispenkkien poistaminen kirkoista sekä sellaisten käytäntöjen käyttöönotto, jotka pakottavat uskovat seisomaan tai istumaan pyhän sakramentin kohottamisessa (elevaatiossa), vähentävät eukaristian aitoa merkitystä ja sitä syvän palvonnan merkitystä, jota kirkon tulee osoittaa Herraa, Jumalan ainosyntyistä Poikaa kohtaan. Tämän lisäksi kirkkoa, joka on Jumalan asuinsija, käytetään jossakin päin maailmaa myös veljellisten tapaamisten, konserttien tai uskonnonvälisten viettojen pitopaikkana. Jossakin kirkossa pyhä sakramentti melkein piilotetaan ja hylätään syrjäiseen ja lähes koristelemattomaan kappeliin. Kaikki tämä hämärtää niin keskeistä kirkon uskoa Kristuksen todelliseen läsnäoloon. Meille katolilaisille kirkko on olennaisesti iankaikkisen asuinsija.

Toinen vakava virhe on se, että sekoitetaan papiston ja maallikkojen erityiset tehtävät alttarilla, kun kuorissa tapahtuu liikaa, kun siellä liikutaan liikaa; silloin se ei ole "se paikka", jossa kristitty onnistuu saavuttamaan hämmästyksen ja loiston tunnun Herran läsnäolon ja hänen pelastavan toimintansa edessä. Tanssin, musiikki-instrumenttien ja laulujen käyttö, joilla ei ole paljonkaan tekemistä liturgian kanssa, ei ole mitenkään sovitettavissa kirkon ja liturgian pyhään ympäristöön; lisään tähän myös tietyt luonteeltaan poliittis-sosiaaliset saarnat, jotka usein on valmisteltu huonosti. Kaikki tämä vääristää pyhän messun vieton tarkoitusta ja tekee siitä koreagrafiaa, teatraalisuuden, ei uskon, ilmauksen.

On myös muita piirteitä, jotka ovat huonosti yhteensovitettavissa alttarilla vietettävän tapahtuman hämmentävyyden ja kauneuden kanssa. Ei kaikki Novus Ordoon liittyvä ole huonoa, mutta monia asioita täytyy yhä asettaa järjestykseen, jotta vältyttäisiin vielä uusilta vahingoilta kirkon elämälle. Uskon, että asenteen, jonka kohdistamme paaville, hänen päätöksilleen ja niille huolenpidon ilmauksille, joita hän tekee kirkon edun nimissä, tulee olla vain sellaista, mitä pyhä Paavali suositteli korinttilaisille: "kaikki tapahtukoon rakennukseksi" (1. Kor. 14:26).

---

Alkuperäinen teksti: http://www.fides.org/aree/news/newsdet.php?idnews=14580&lan=ita

"Pope gets radical"

Mitä vanhat silmäni näkevätkään?

Saattaapi olla niin, että psalmistan sanat kohta pätevät kaikkialla katolisessa kirkossa: "että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani" (Ps. 43:4).

Nimittäin The Daily Telegraphissa on todellakin mielenkiintoinen artikkeli:

http://www.telegraph.co.uk/opinion/main.jhtml?xml=/opinion/2007/11/16/do1605.xml

Yhtä lailla kiinnostavaa on, mitä Fr. Z ja jo aikaisemmin Sandro Magister ovat kertoneet kirkkomusiikin kehityksestä. Huh.

Jyväskylä esimerkkinä

http://olavi.catholic.fi/html/tridentiininen_messu/tridentiininen_messu.html

Näin sitä voi tapahtua meidän tietämättämmekin. Jyväskylän seurakunnan sivuilla voimme nähdä, miten - ilmeisesti - kirkkoherra Zdzislaw Huber SCJ itse vietti kaikkien pyhien päivän vigiliaa kirkossa vanhan messukirjan kanssa. Hienoa!

Olisi hauska kuulla lisätietoja messusta. Paljonko oli ihmisiä, miten siitä oli ilmoitettu jne?

Yksi nootti kuitenkin: Olisi toivottavaa, että tieto kulkisi tällaisista tapahtumista paremmin. Miksei messusta ilmoitettu Fidesissä tai vaikka täällä Summorumissa?

Pappeja ja messuja?

Uutiset karttuvat, ja toisaalta tiedot ovat vielä hakusessa.

Niinpä emme voi edelleenkään olla varmoja isä Durhamin tulosta Suomeen joulukuun alussa. Hänellä on kiinnostus, mutta mahdollisuudet ja päivät ovat vielä auki.

Samalla meillä on toiveita, että vähitellen joissakin seurakunnissa saattaisi olla säännöllisempääkin vanhan messun viettämistä, sillä ymmärtääkseni ainakin kaksi vanhempaa pappia on ilmoittanut valmiudestaan. Tosin on epäselvää, kuinka usein, millaisina päivinä ja millaisessa muodossa kaikki voisi toteutua. Tähän tarvitaan tietysti oikeasti niitä seurakuntalaisia, jotka vanhaa muotoa toivovat.

Lisäksi todellakin meillä on ainakin kaksi (!) vanhan messun oppimisesta kiinnostunutta pappia. Oppiminen vaatii aikaa, ja parhaiten se etenee, jos opettajana olisi joku, joka vieton jo osaa (tuoreessa muistissa) -- tätäkin varten ulkomaisten pappien vierailu on tarpeen.

Niille, jotka kovasti tarvitsevat tietoa (Toledo!) messujen ajankohdista ja sisällöistä, en voi muuta sanoa, kuin että odottakaa.

Nille, jotka messuja odottavat, sanon: rukoilkaa ja ottakaa omaksenne tämä Raamatun lause: "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan" (Matt. 7:7) . Eli älkää jääkö hiljaisiksi vaan toimikaa - ystävällisesti ja yhteistyön hengessä.

Kolme toimintalinjaa

Olen jo pitemmän aikaa arvuutellut, että toimintamme kehittyisi jotenkin ja saisi jonkinlaisen muodon. Olen näkevinäni kolme linjaa vanhan messun asian tulevaisuudessa:

1. Ensimmäinen on seurakuntien vastuulla: Kirkkoherrojen olisi tärkeää vastata myönteisesti näihin pyyntöihin. Ajattelisin, että yhteistyössä osaavien suomalaisten pappien kanssa tietynlainen säännöllinen aikataulu vanhalle messulle suurimmissa seurakunnissa olisi paikallaan ja jopa mahdollista järjestää. Kerran kuussa, kerran neljännesvuodessa tms. Tämä on siis periaatteessa seurakuntien vastuulla, mutta luulen, että messupalvelus ja musiikki tarvitsevat ainakin aluksi Gregorius-yhdistyksen tukea, jota varmasti haluamme antaa, vai mitä?
2. Toinen on Gregorius-yhdistyksen ominta alaa: juhlallisten messujen järjestäminen ja varsinkin niiden musiikista huolehtiminen sekä liturgisen tradition tunnetuksi tekeminen aina silloin tällöin. Ainakin vielä jonkin aikaa tähän skeemaan sopii mainiosti ja välttämättömästikin papin tuleminen ulkomailta. Heillä on käytännön tuntemus ja kokemus sekä vieläpä jotakin uutta hengellistä annettavaa.
   
3. Kolmas linja on kaikkein syvällisin: se on sen asian edistäminen, että FSSP (tai jokin muu kongregaatio tms.) tulisi Suomeen pysyvämmin eli siis lähettäisi pari pappia asumaan ja toimimaan Suomessa. Tämäkään ei liene täysin poissuljettua, saamieni tietojen mukaan, jos vain pappeja löytyisi (mikä tietysti näinä vanhan messun kulta-aikoina olisi suoranainen ihme) ja heille jotakin hyödyllistä pastoraalista työtä hiippakunnan muun papiston tukena voitaisiin osoittaa. Tämä vanhan messun yhteisö voisi samalla nimittäin kantaa todella vastuuta myös monista niistä uskovista, jotka kaipaavat täysimittaista hengellistä ohjausta traditionaalisessa katolisessa hengessä ja jotka haluavat tarjota lapsilleen perinteisen katolisen kasvatuksen ja hengellisen tuen. Ja sellaisia on. Ihan totta.
   

Nämä kolme linjaa eivät sulje toisiaan pois. Päinvastoin. Siksi pitäkäämme silmämme ja korvamme auki ja suumme ja sydämemme valmiudessa, jotta parhaalla mahdollisella tavalla voisimme edistää kirkon ikiaikaisen liturgian uudelleen vakiintumista maassamme.

Kaikki uudistus alkaa Hollannista

Ensimmäinen piispainkokous, joka on julkaissut vuoden 1962 ordon, lienee Hollanti:

http://juventutem.blogspot.com/2007/11/small-present-from-dutch-bischops.html


Hienoa! :) Kannen väristä voisin tietysti keskustella...

Ranjith uudestaan

Lukekaapa, mitä arkkipiispa Ranjith jälleen lausuu motu proprion noudattamisestä:

http://rorate-caeli.blogspot.com/2007/11/ranjith-speaks-episcopal-rebellion.html

Koko ajan olen yrittänyt sanoa, että parasta olisi käsitellä vanhaa messua kuin vanhana ystävänä, joka on muuttanut takaisin kotikortteliin: iloisena ja ilman suuria elkeitä. Jotkut iloitsevat ystävän paluusta; ja ne, jotka sitä vastustavat, joutuvat lopulta kuitenkin hyväksymään sen, että paluu on tosiasia.

Minkälaisen kuvan haluamme antaa ulospäin: senkö, että paavi sanoo "vapautettu", ja paimenet "vanki". Kumpaa siinä sitten noudatamme?

1962 messukirja

Jos jollakin olisi kiinnostusta: Vatikaanin kirjakustantamo on julkaissut vuoden 1962 messukirjan kommentaareineen. Se on pienen alttarimessukirjan kokoinen, joten sitä voisi käyttää messussa. Silloin tosin, luulen, se pitäisi vielä asettaa koviin kansiin ja siihen pitäisi lisätä nauhoja yms.

Yhdysvaltain piispainkokouksen uutistoimisto julkaisi asiasta mielenkiintoisen uutisen:

http://www.catholicnews.com/data/stories/cns/0706061.htm

Siinä sanotaan siis mm. näin:

... the Vatican publishing house has received many inquiries about buying liturgical copies of the 1962 Missal, ...

... In his decree, the pope said the Tridentine Mass celebrated according to the 1962 Roman Missal should be made available in every parish where groups of the faithful desire it. ...

Vatikaanin kirjakauppa löytyy täältä: www.paxbook.com .