maanantai 31. joulukuuta 2007

Paastonajan alku on valoisa

Ystävät! Epäonnisen adventin lopun jälkeen minulla on välillä hyviäkin uutisia.

Isä Durham FSSP on kaikella todennäköisyydellä tulossa Suomeen tuhkakeskiviikon tienoilla.

Messuja ainakin Helsingissä, mutta myös Tampereella, mikäli kirkkoherra siellä innostuu.

Tarkempaa tietoa lähiaikoina!

Kiitos Jumalalle!

torstai 27. joulukuuta 2007

Liturginen jatkuvuus

http://thenewliturgicalmovement.blogspot.com/2007/12/interview-with-msgr-guido-marini.html

Paavin uuden seremoniamestarin haastattelu. Kuinka hyvältä ja Henrikin vanhan messupalvelustradition mukaiselta se kuulostaakaan!

torstai 20. joulukuuta 2007

Immaculata-fransiskaanit

Useampi vuosi sitten meillä kävi Suomessa padre Carlo Maria FI, siis immaculata-fransiskaani-isä (Francescani dell'Immacolata, Fransiscans of the Immaculate). Padre Carlo puhui uskosta hyvin kauniisti ja vietti messun suurella hartaudella, kutsui kuulijansa seuraamaan Kristusta suuressa (vähintään hengellisessä) köyhyydessä. Kun hän silloin lähti takaisin Venäjälle, Togliattiin, ainakin allekirjoittanut jäi häntä kovasti kaipaamaan. -- Myöhemmin huomasin, että FI-papit hoitavat mm. Rooman Santa Maria Maggioren sakaristoa.

Nyt luin erittäin mielenkiintoisen uutisen: Motu proprion myötä FI-veljet ovat ainakin jossakin yhteisössään päättäneet siirtyä kaikkien messujen viettämiseen ad orientem, kohti (liturgista itää). Samassa uutisessa kerrotaan myös, kuinka sääntökunnan kenraali oli ilmoittanut, että

With the visitation of our Most Reverend Father Founder and Minister General, Fr. Stefano Manelli, came the news that he desired the novices to be proficient in serving the TLM as soon as possible. Of course, this news was received with great enthusiasm on the part of the novices who were given a few days a week to learn the detailed rubrics of serving it.

Kyllä kuulostaa hyvältä!

Koko uutinen: http://www.airmaria.com/?p=780

keskiviikko 19. joulukuuta 2007

SURUVIESTI - VIIKONLOPPU PERUUNTUU

Hyvät ystävät, olen juuri äsken saanut tietää, että isä de Andrade on joutunut peruuttamaan Suomeen tulonsa ensi viikonlopun osalta. Kiireellisten tehtävien ja aikataulujen yhteensovittamisen mahdottomuus oli tullut hänelle ilmeiseksi, ja niin hän joutui suruissaan luopumaan suunnitelmasta vierailla Suomessa. Hän rohkaisi meitä kuitenkin yrittämään pian uudestaan, ja suoraan veljeskunnan päämajan kautta.

Näin ollen ensi viikonlopuksi suunniteltu vanhan messun viikonloppu on peruttu. Sitä ei ole. Nada.

Onpa surullista, mutta ei hätää. Isä Huberilta kuulin, että Jyväskylän toinen vanha messu 7.12. oli mennyt mukavasti, ja paikalla oli ollut pari kiinnostunutta ja kolme uteliasta - tai päinvastoin. Siitä se lähtee. ;)

Monia muita ilouutisia maailmalta kuuluu, paras niistä lienee se, että kuulemma Rooman vikariaatti on perustamassa FSSP:n hoitoon uskottavaa personaaliseurakuntaa, jolle se myöntää hienon Ss. Trinità dei pellegrini -kirkon. Ja tämä kaikki, kuulemma, paavin halusta tehdä siitä esimerkki koko maailmalle. Lukekaa vaikka isä Zuhlsdorfia.

torstai 13. joulukuuta 2007

Pikkumies on kuollut

Pyhän roomalaisen kirkon kardinaali, Vatikaanin kirjaston entinen johtaja, itävaltalainen Alfons Stickler SDB on kuollut. Hän nukkui rauhallisesti pois keskiviikkona 12.12. 97-vuotiaana. Kardinaali Stickler oli suuri vanhan messun ystävä ja mm. ehkä merkittävin pappien selibaatin historian tuntija. Rukoilkaamme hänen sielunsa puolesta! Stickler oli kooltaan pieni, mutta ajatuksiltaan suuren suuri.

http://kath.net/detail.php?id=18467

perjantai 7. joulukuuta 2007

4. adventti

Eilen - itsenäisyyspäivänä - sain isä de Andradelta FSSP vahvistuksen sille, että hän on tulossa. Valmistautukaa siis 22.-23.12. uuteen vanhan messun viikonloppuun.

Liturgia ja kulttuuri

Hyvät ystävät, eilen kävin pitkän keskustelun yhden väliamerikkalaisen papin kanssa. Aiheena oli liturgia. Monet asiat miellyttivät minua paljon, mutta yksi jäi vaivaamaan. Tuon papin mielestä on nimittäin mahdotonta kuvitella, että messua vietettäisiin latinaksi ja gregoriaanisen laulun voimin missään muualla kuin Keski-Euroopassa. Hän ei itse vastusta kumpaakaan, pitää niitä kauniina asioina, mutta samaan hengenvetoon hän sanoo, ettei kansankieli eikä kansalliset kulttuuripiirteet, tietysti varsinkin musiikki, ole mihinkään poistettavissa tai oikeastaan edes asetettavissa rinnan latinalais-gregoriaanisen messun kanssa. Hänen mielestään tämä ei ole ongelma.

Minun mielestäni se on ongelma.

Tuon papin mielestä on mahdotonta odottaa, että kansa Afrikassa, Aasiassa tai lat.-Amerikassa oppisi enää latinaa. Ikään kuin latinan osaaminen olisi välttämätöntä, kun LATINALAISEN riituksen messuun osallistutaan. Hän sanoi myös, ettei kirkko pysty siihen, ei ole resursseja, ja siksi latinan opettaminen on yhteiskunnan tehtävä: jos se ei siihen pysty tai sitä halua, silloin kansa ei osaa latinaa, ja silloin kirkko ei voi kuvitellakaan, että messuja vietettäisiin latinaksi.

Kysyn itseltäni, miksi viimeisen tuhannen vuoden ajan, jolloin Euroopassakaan kukaan tavallinen ihminen ei puhunut enää latinaa, silti on kirkon kirjoihin merkitty tuhansia pyhiä ja autuaita. Miten ikinä he saivat ravintoa liturgiasta, jota he eivät ymmärtäneet? Vai ymmärsivätkö sittenkin?

Ja tänä päivänä, kun maailma on kansainvälisempi kuin koskaan, miksi nyt pitäisi väheksyä yhtenäisen liturgisen kielen merkitystä? Sehän juuri korostaa kirkon ykseyttä.

Entä sitten kulttuuri? Omasta mielestäni ainakin kristinuskon kulttuuri - usko, oppi, tavat ja kultti - ylittää paikalliset rajat. Se on perustavampi tekijä kuin mikään kulttuuri. Se ei ole kulttuurista riippumaton, muttei kulttuurin orja. Kristinusko ei niinkään mukaudu kulttuuriin, vaan päinvastoin: kulttuuri kehittyy kristinuskon vaikutuksesta kohti yhä suurempaa ykseyttä. Ykseyttä moninaisuudessa.

tiistai 4. joulukuuta 2007

Messu Jyväskylässä 7.12. klo 18.00

http://olavi.catholic.fi/html_start2006/ohjelma.html

Tämän mukaan Jyväskylän Pyhän Olavin kirkossa on hiljainen vanha messu perjantaina 7.12. klo 18.00.

Kaikki kiinnostuneet menkää paikalle ja lähettäkää sitten raportti ja kuvia osoitteeseen summorum@gmail.com, niin saamme messusta kauniin jutun tännekin palstalle! Hienoa.

Voi kun jyväskyläläiset perustaisivat pienen kuoron laulamaan messun osia.

perjantai 30. marraskuuta 2007

Yhtenäinen perhe syö samassa pöydässä...

Italiasta kuuluu taas paaville uskollisuutta XD... Savona Nolin hiippakunnan administraattori (vrt. Aarts ennen nykyisen piispan virkaanastumista) on kieltänyt vanhan messun vieton kokonaan hiippakunnassaan. Syynä on mm. se, että ei ole vielä tarpeeksi selvää, millä ehdoin vanhaa messua saapi viettää. Pyytäjiltä edellytetään myös riittävää liturgista tietämystä ja latinan kielen taitoa. Vanha messu erottaa ihmisiä yhdistämisen sijaan, administraattori lataa. Mitäköhän vielä?


Novus ordoon osallistuvilta ei toistaiseksi vaadita liturgista koulutusta.

torstai 29. marraskuuta 2007

YLLÄTYS 4. adventtina

Niin, juuri kun pääsin sanomasta...



Isä Almir de Andrade FSSP on alustavasti ja, luulen, aika varmasti tulossa viimeiseksi adventtiviikonlopuksi Helsinkiin. Varautukaa messuihin lauantaina 22.12. puoliltapäivin, sen jälkeen keskusteluun ja vastaavasti sunnuntaina 23.12. klo 14.00.

Ihanaa, leijonat, ihanaa! Lisätietoja lähipäivinä.

tiistai 27. marraskuuta 2007

Loppuvuodesta

Hyvät ystävät, nyt olen saanut vahvistuksen sille, että isä Durham ei pysty käymään Suomessa tämän vuoden puolella. Hän oli asiasta itsekin hyvin pahoillaan.

Näillä näkymin tämä tarkoittaa sitä, ettei meillä tänä syksynä ja loppuvuonna enää vietetä vanhaa messua.

Tietysti Jyväskylässä isä Huber voi innostua, jos häneltä sitä pyytää.

Yritän kuitenkin vielä löytää jonkun papin, joka voisi viettää messun Helsingissä ennen joulua. Ilmoitan sitten, miten onnistun. Keväällä voimme onneksi laskea sen varaan, että isä Eichhorn tulee taas, isä Durham Englannista ja samoin isä Finigan, jonka alustava aikataulu olisi saapua maahan pääsiäismaanantaiksi.

Muistakaamme myös näitä pappeja rukouksissamme!

sunnuntai 25. marraskuuta 2007

"Poliittinen" ohjelma

Hyvät liturgian ystävät!

Kun katsomme kuvia, esimerkiksi NLM:stä löytyy useita, uusimmasta kardinaalikonsistorista, meidän on helppo iloita paristakin asiasta. Tuon niitä nyt esille, lyhyesti, ja uskallan tässä yhteydessä ilmaista oman mielipiteeni, joka lyhyesti sanottuna on se, että paavin liturgisessa näkemyksessä on paljon opittavaa. Sanoisinpa melkein, että se liturginen muutos, joka pontifikaalisissa liturgioissa on tapahtunut, on todellinen vallankumous sanan parhaassa mielessä! Siinä on meillä sopiva lähtökohta myös meidän "poliittiseksi" ohjelmaksemme täällä Suomessa.
  1. Kauniit paramentit, siis liturgiset vaatteet. Ne ovat muodoltaan klassisia, niiden esittämät aiheet ovat mielellään näköistöitä (Kristus, Maria, pyhät, jne -- ei erilaisia monimerkityksisiä kuvioita). AIDOT kankaat, ei mitään öljyjalosteita, koska ne eivät ole arvokkaita ja näyttävät kammottavilta.
  2. Krusifiksi keskellä alttaria. Ratzinger puolusti sitä jo kardinaalina, ja nyt hänen uusi seremonaariuksensa, Marini kakkonen, on pitänyt huolta siitä, että kaunis krusifiksi seisoo keskellä alttaria kynttilöiden välissä. Tämä on tärkeää, koska kiintopisteenä messun vietossa ei ole pappi, vaan Kristus. Häneen kaiken liturgisen vieton tulisi kohdistua. Tämä on mahdollista myös kansanalttarilla, ja -- tietysti -- ongelma on ollut ilmeinen vain ja juuri kansanalttarilla.
Katsokaa noita kuvia ja ihmetelkää. Pyhän isän mitra lauantaina oli se, jota autuas Pius IX piti julistaessaan dogmin Marian perisynnittömästä sikiämisestä. Pluviaalen (kuoriviitan) kuviot ovat 1500-luvulta. Mielenkiintoista: lauantaina liturgiassa paavin perässä kulki kaksi diakonia, sunnuntaina messussa hänen avustajinaan oli kaksi kardinaalidiakonia! Vanhat tavat uudelleen käytössä.

keskiviikko 21. marraskuuta 2007

Ranjithin kritiikki liturgisia "uudistuksia" kohtaan

Tässä parhaat palat siitä liturgiakongregaation sihteerin haastattelusta Fides-uutistoimistolle:

Erotelkaamme vähän tarkemmin: Kirkolliskokouksen jälkeinen uudistus ei ole kokonaan negatiivinen; siinä, miten se toteutettiin, on monia positiivisia piirteitä. Mutta siinä on myös muutoksia, jotka toteutettiin väärinkäytösten kautta ja joita edelleen tuodaan esiin välittämättä niiden haitallisista seurauksista uskolle ja kirkon liturgiselle elämälle.

Puhun tässä esimerkiksi tuon uudistuksen vaikutuksesta toteutuneesta muutoksesta, jota eivät esittäneet kirkolliskokouksen isät eikä Sacrosanctum Concilium, nimittäin käsikommuuniosta. Se on jollakin tavalla vaikuttanut tiettyyn uskon heikentymiseen suhteessa Kristuksen todelliseen läsnäoloon eukaristiassa. Tämä käytäntö samoin kuin kuoriaitojen poistaminen kuorista, polvistumispenkkien poistaminen kirkoista sekä sellaisten käytäntöjen käyttöönotto, jotka pakottavat uskovat seisomaan tai istumaan pyhän sakramentin kohottamisessa (elevaatiossa), vähentävät eukaristian aitoa merkitystä ja sitä syvän palvonnan merkitystä, jota kirkon tulee osoittaa Herraa, Jumalan ainosyntyistä Poikaa kohtaan. Tämän lisäksi kirkkoa, joka on Jumalan asuinsija, käytetään jossakin päin maailmaa myös veljellisten tapaamisten, konserttien tai uskonnonvälisten viettojen pitopaikkana. Jossakin kirkossa pyhä sakramentti melkein piilotetaan ja hylätään syrjäiseen ja lähes koristelemattomaan kappeliin. Kaikki tämä hämärtää niin keskeistä kirkon uskoa Kristuksen todelliseen läsnäoloon. Meille katolilaisille kirkko on olennaisesti iankaikkisen asuinsija.

Toinen vakava virhe on se, että sekoitetaan papiston ja maallikkojen erityiset tehtävät alttarilla, kun kuorissa tapahtuu liikaa, kun siellä liikutaan liikaa; silloin se ei ole "se paikka", jossa kristitty onnistuu saavuttamaan hämmästyksen ja loiston tunnun Herran läsnäolon ja hänen pelastavan toimintansa edessä. Tanssin, musiikki-instrumenttien ja laulujen käyttö, joilla ei ole paljonkaan tekemistä liturgian kanssa, ei ole mitenkään sovitettavissa kirkon ja liturgian pyhään ympäristöön; lisään tähän myös tietyt luonteeltaan poliittis-sosiaaliset saarnat, jotka usein on valmisteltu huonosti. Kaikki tämä vääristää pyhän messun vieton tarkoitusta ja tekee siitä koreagrafiaa, teatraalisuuden, ei uskon, ilmauksen.

On myös muita piirteitä, jotka ovat huonosti yhteensovitettavissa alttarilla vietettävän tapahtuman hämmentävyyden ja kauneuden kanssa. Ei kaikki Novus Ordoon liittyvä ole huonoa, mutta monia asioita täytyy yhä asettaa järjestykseen, jotta vältyttäisiin vielä uusilta vahingoilta kirkon elämälle. Uskon, että asenteen, jonka kohdistamme paaville, hänen päätöksilleen ja niille huolenpidon ilmauksille, joita hän tekee kirkon edun nimissä, tulee olla vain sellaista, mitä pyhä Paavali suositteli korinttilaisille: "kaikki tapahtukoon rakennukseksi" (1. Kor. 14:26).

---

Alkuperäinen teksti: http://www.fides.org/aree/news/newsdet.php?idnews=14580&lan=ita

perjantai 16. marraskuuta 2007

"Pope gets radical"

Mitä vanhat silmäni näkevätkään?

Saattaapi olla niin, että psalmistan sanat kohta pätevät kaikkialla katolisessa kirkossa: "että minä saisin tulla Jumalan alttarin eteen, Jumalan eteen, joka on minun iloni ja riemuni, ja kiittäisin kanteleilla sinua, Jumala, minun Jumalani" (Ps. 43:4).

Nimittäin The Daily Telegraphissa on todellakin mielenkiintoinen artikkeli:

http://www.telegraph.co.uk/opinion/main.jhtml?xml=/opinion/2007/11/16/do1605.xml

Yhtä lailla kiinnostavaa on, mitä Fr. Z ja jo aikaisemmin Sandro Magister ovat kertoneet kirkkomusiikin kehityksestä. Huh.

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

Jyväskylä esimerkkinä

http://olavi.catholic.fi/html/tridentiininen_messu/tridentiininen_messu.html

Näin sitä voi tapahtua meidän tietämättämmekin. Jyväskylän seurakunnan sivuilla voimme nähdä, miten - ilmeisesti - kirkkoherra Zdzislaw Huber SCJ itse vietti kaikkien pyhien päivän vigiliaa kirkossa vanhan messukirjan kanssa. Hienoa!

Olisi hauska kuulla lisätietoja messusta. Paljonko oli ihmisiä, miten siitä oli ilmoitettu jne?

Yksi nootti kuitenkin: Olisi toivottavaa, että tieto kulkisi tällaisista tapahtumista paremmin. Miksei messusta ilmoitettu Fidesissä tai vaikka täällä Summorumissa?

perjantai 9. marraskuuta 2007

Pappeja ja messuja?

Uutiset karttuvat, ja toisaalta tiedot ovat vielä hakusessa.

Niinpä emme voi edelleenkään olla varmoja isä Durhamin tulosta Suomeen joulukuun alussa. Hänellä on kiinnostus, mutta mahdollisuudet ja päivät ovat vielä auki.

Samalla meillä on toiveita, että vähitellen joissakin seurakunnissa saattaisi olla säännöllisempääkin vanhan messun viettämistä, sillä ymmärtääkseni ainakin kaksi vanhempaa pappia on ilmoittanut valmiudestaan. Tosin on epäselvää, kuinka usein, millaisina päivinä ja millaisessa muodossa kaikki voisi toteutua. Tähän tarvitaan tietysti oikeasti niitä seurakuntalaisia, jotka vanhaa muotoa toivovat.

Lisäksi todellakin meillä on ainakin kaksi (!) vanhan messun oppimisesta kiinnostunutta pappia. Oppiminen vaatii aikaa, ja parhaiten se etenee, jos opettajana olisi joku, joka vieton jo osaa (tuoreessa muistissa) -- tätäkin varten ulkomaisten pappien vierailu on tarpeen.

Niille, jotka kovasti tarvitsevat tietoa (Toledo!) messujen ajankohdista ja sisällöistä, en voi muuta sanoa, kuin että odottakaa.

Nille, jotka messuja odottavat, sanon: rukoilkaa ja ottakaa omaksenne tämä Raamatun lause: "Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan" (Matt. 7:7) . Eli älkää jääkö hiljaisiksi vaan toimikaa - ystävällisesti ja yhteistyön hengessä.

Kolme toimintalinjaa

Olen jo pitemmän aikaa arvuutellut, että toimintamme kehittyisi jotenkin ja saisi jonkinlaisen muodon. Olen näkevinäni kolme linjaa vanhan messun asian tulevaisuudessa:
  1. Ensimmäinen on seurakuntien vastuulla: Kirkkoherrojen olisi tärkeää vastata myönteisesti näihin pyyntöihin. Ajattelisin, että yhteistyössä osaavien suomalaisten pappien kanssa tietynlainen säännöllinen aikataulu vanhalle messulle suurimmissa seurakunnissa olisi paikallaan ja jopa mahdollista järjestää. Kerran kuussa, kerran neljännesvuodessa tms. Tämä on siis periaatteessa seurakuntien vastuulla, mutta luulen, että messupalvelus ja musiikki tarvitsevat ainakin aluksi Gregorius-yhdistyksen tukea, jota varmasti haluamme antaa, vai mitä?
  2. Toinen on Gregorius-yhdistyksen ominta alaa: juhlallisten messujen järjestäminen ja varsinkin niiden musiikista huolehtiminen sekä liturgisen tradition tunnetuksi tekeminen aina silloin tällöin. Ainakin vielä jonkin aikaa tähän skeemaan sopii mainiosti ja välttämättömästikin papin tuleminen ulkomailta. Heillä on käytännön tuntemus ja kokemus sekä vieläpä jotakin uutta hengellistä annettavaa.
  3. Kolmas linja on kaikkein syvällisin: se on sen asian edistäminen, että FSSP (tai jokin muu kongregaatio tms.) tulisi Suomeen pysyvämmin eli siis lähettäisi pari pappia asumaan ja toimimaan Suomessa. Tämäkään ei liene täysin poissuljettua, saamieni tietojen mukaan, jos vain pappeja löytyisi (mikä tietysti näinä vanhan messun kulta-aikoina olisi suoranainen ihme) ja heille jotakin hyödyllistä pastoraalista työtä hiippakunnan muun papiston tukena voitaisiin osoittaa. Tämä vanhan messun yhteisö voisi samalla nimittäin kantaa todella vastuuta myös monista niistä uskovista, jotka kaipaavat täysimittaista hengellistä ohjausta traditionaalisessa katolisessa hengessä ja jotka haluavat tarjota lapsilleen perinteisen katolisen kasvatuksen ja hengellisen tuen. Ja sellaisia on. Ihan totta.
Nämä kolme linjaa eivät sulje toisiaan pois. Päinvastoin. Siksi pitäkäämme silmämme ja korvamme auki ja suumme ja sydämemme valmiudessa, jotta parhaalla mahdollisella tavalla voisimme edistää kirkon ikiaikaisen liturgian uudelleen vakiintumista maassamme.

keskiviikko 7. marraskuuta 2007

Kaikki uudistus alkaa Hollannista

Ensimmäinen piispainkokous, joka on julkaissut vuoden 1962 ordon, lienee Hollanti:

http://juventutem.blogspot.com/2007/11/small-present-from-dutch-bischops.html


Hienoa! :) Kannen väristä voisin tietysti keskustella...

maanantai 5. marraskuuta 2007

Ranjith uudestaan

Lukekaapa, mitä arkkipiispa Ranjith jälleen lausuu motu proprion noudattamisestä:

http://rorate-caeli.blogspot.com/2007/11/ranjith-speaks-episcopal-rebellion.html

Koko ajan olen yrittänyt sanoa, että parasta olisi käsitellä vanhaa messua kuin vanhana ystävänä, joka on muuttanut takaisin kotikortteliin: iloisena ja ilman suuria elkeitä. Jotkut iloitsevat ystävän paluusta; ja ne, jotka sitä vastustavat, joutuvat lopulta kuitenkin hyväksymään sen, että paluu on tosiasia.

Minkälaisen kuvan haluamme antaa ulospäin: senkö, että paavi sanoo "vapautettu", ja paimenet "vanki". Kumpaa siinä sitten noudatamme?

perjantai 2. marraskuuta 2007

1962 messukirja

Jos jollakin olisi kiinnostusta: Vatikaanin kirjakustantamo on julkaissut vuoden 1962 messukirjan kommentaareineen. Se on pienen alttarimessukirjan kokoinen, joten sitä voisi käyttää messussa. Silloin tosin, luulen, se pitäisi vielä asettaa koviin kansiin ja siihen pitäisi lisätä nauhoja yms.

Yhdysvaltain piispainkokouksen uutistoimisto julkaisi asiasta mielenkiintoisen uutisen:

http://www.catholicnews.com/data/stories/cns/0706061.htm

Siinä sanotaan siis mm. näin:

... the Vatican publishing house has received many inquiries about buying liturgical copies of the 1962 Missal, ...

... In his decree, the pope said the Tridentine Mass celebrated according to the 1962 Roman Missal should be made available in every parish where groups of the faithful desire it. ...

Vatikaanin kirjakauppa löytyy täältä: www.paxbook.com .

maanantai 29. lokakuuta 2007

Rorate caeli - taivaat pyörikää - siltä todella kuulostaa

Rorate kertoo italialaisen Panoraman uutisoimista huhuista näin:
  • -(1) a document is being prepared by the Pontifical Commission "Ecclesia Dei" explaining some points of the motu proprio Summorum Pontificum, including what criteria may be used to identify a stably existing group (no specific minimum number) and clarifications regarding the differences between the calendars of both forms of the Roman Rite - the document may be published, accoding to Ingrao, "in the next few days";
  • -(2) the possibility of a traditional Mass celebrated by the Pope in December (according to Ingrao, outside Saint Peter's);
  • -(3) the probability that the excommunications of the Bishops involved in the consecrations of June 30, 1988, in Ecône, Switzerland may soon be lifted.
Mielenkiintoista. 1) on odotettu - ja on hyvä, mitä pikemmin ensimmäisiä tarkennuksia saadaan; 2) sekin on odotettu ja toivottu, ehkäpä todella paavin on helpompi toteuttaa vanha messu vieraillessaan jossakin, on käynyt minunkin mielessäni; 3) huhuh, mitäpä se tarkoittaa = mitenpäs sitten asioihin suhtauduttaisiin?

perjantai 26. lokakuuta 2007

Pietarinkirkko lämpenee

Isä Finigan, joka vieraillee Suomessa keväällä, kertoo blogissaan Englannin ja Walesin Latin Mass Societyn ilouutisesta:

Yhdistys saa saa nyt viettää neljännesvuosittain vanhaa messua Pietarinkirkon pyhän Mikaelin kappelissa kirkon päälaivassa sen sijaan, että messu olisi sijoitettu kryptaan. Samoin kerrotaan, että isä Barreiro olisi viettänyt vanhamuotoisen kasteen viime lauantaina saman basilikan päälaivassa, sakramenttikappelia (tiedättehän: pääalttarin vasemmalla puolella) vastapäätä sijaitsevassa "kuoron kappelissa" (tämä oikealla).

Lämpenee, lämpenee... :)

tiistai 23. lokakuuta 2007

Ihanaa itsenäisyyspäivää ja muuta mielenkiintoista

Ensimmäisen vanhan messun viikonlopun jälkeen on ollut tarkoitus pohtia ja pohdiskella tulevaisuutta. Gregorius-yhdistys kohdannee asian tiimoilta ehkäpä jo ensi viikolla, ja tiedämmehän, että esim. Henrikin srk-neuvosto on ottanut varsin positiivisen kannan: vanhoja messuja voi ja tulee järjestää säännöllisesti. Miten kaikki tapahtuu, jää tietysti nähtäväksi.

Kaksi ilonpilkahdusta ainakin on tarjolla. Ensimmäinen on tärkeämpi, nimittäin se, että näyttää siltä, että FSSP miettii ahkerasti, miten he voisivat parhaiten palvella Suomea ja täällä niitä uskovia, jotka jollakin tavalla ovat "kiinnittyneitä" vanhamuotoiseen liturgiaan.

Toinen on se, että alustavasti näyttäisi siltä, että saisimme papin vierailulle joulukuussa, itsenäisyyspäivästä viikonloppuun. Tämä vasta täysin vailla vahvistusta, tosin. Ehkäpä saisimme nauttia itsenäisyyspäivänä vanhasta messusta ja mietiskelystä, ja juhlamessusta tahrattoman sikiämisen juhlapyhänä, sekä vielä sunnuntainakin messusta? Kuka tietää, jos vaikka yksi messu voitaisiin viettää vaikkapa Turussa tai Tampereella? Paikalliset, ilmoittakaa kiinnostuksestanne.

Vielä yksi huomio. Parin viikon kuluttua on pappienneuvoston kokous. Sitä silmällä pitäen voisi olla hyvä rakentavassa hengessä muistuttaa kirkkoherroille siitä, että seurakunnassanne ON kiinnostusta ja toivomuksia vanhaa messua kohtaan. Kertokaa myös siitä, ettei ko. messu katedraalissakaan aiheuttanut mitään ongelmia. Ehkäpä keskustelu pappienneuvostossa sujuisi sitten vähän maltillisemmassa ja objektiivisemmassa valossa?

tiistai 16. lokakuuta 2007

Kuuliaisuuden puute paavin ohjeita kohtaan on paholaisen työtä


Tässä on puhe, jota ei saa jättää lukematta!

Liturgiakongregaation sihteerin, arkkipiispa Ranjithin mielenkiintoinen puhe "kollegoillemme" (latinan ja gregorianiikan ystäville) Hollannissa.

torstai 11. lokakuuta 2007

Lähiviikkoina tarkennuksia

Fratres, mielenkiintoinen uutinen Italiasta.

Kuten ehkä olette lukeneet, Milanon arkkihiippakunnassa ei motu propriolla ole vielä ollut mitään vaikutusta, kun siellä ajatellaan, ettei motu koske heidän ambrosiaanista riitustaan. No, nyt kuitenkin kaupungin kuuluisassa katolisessa yliopistossa (La Cattolicassa), jossa noudatetaan roomalaista riitusta, vietetään tänään vanhaa messua.

http://thenewliturgicalmovement.blogspot.com/2007/10/extraordinary-form-in-milan.html

Uutisesta kirjoittanut Andrea Tornielli on Il Giornale -lehden vatikanisti. Hän kertoo samassa jutussa myös seuraavaa, suomeksi jotenkin näin (painotukset minun):
Vatikaanissa tutkitaan myös Milanon tapausta. Paavi itse olisi hyvin tyytymätön, mikäli jonkinlaista "vastustusta" esiintyisi myös jossakin italialaisessa hiippakunnassa. On todennäköistä, että hyvinkin pian annetaan julki tulkintoja dokumentin oikeasta toteuttamisesta, niin kuin Benedictus XVI on sen halunnut.

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

FSSP Britannia

Hyviä uutisia! Lontoolainen Pyhän Pietarin veljeskuntaan kuuluva isä Benjamin Durham on ottanut yhteyttä SSGM:ään ja ilmoittanut suuresta kiinnostuksestaan tulla viettämään vanhaa messua Suomeen. Kuten eräillä erossa olevien veljien traditionalistijärjestöillä, FSSP:lläkin on Skandinavia uskottu Britannian huomaan. Isä Durham käy niin usein kuin mahdollista Skandinaviassa; hän vietti messua elokuussa Norjassa Kristiansandissa ja Stavangerissa ja syyskuussa Eskilstunassa. Joulukuussa tulossa on adventin retriittipäivä todnäk Eskilstunassa. Tarkoitus on nimenomaan kylvää siementä, joka lähtisi itämään, eli kyse ei ole vain satunnaisvierailuista. Tapaamme siis todennäköisesti isä Durhamin ennemmin tai myöhemmin.


HUOMIO!!!

Isä Durham tarjoaa kaikille asiasta kiinnostuneille Tradition ystäville mahdollisuuden tukea FSSP:tä rukouksillaan liittymällä Pyhän Pietarin konfraterniteettiin(http://www.fssp.org.uk/confraternity.html). Jäsenyys ei maksa mitään, jäsenet lupaavat vain rukoilla yhden ruusukon salaisuuden ja konfraterniteetin oman rukouksen kerran päivässä FSSP:n puolesta sekä kerran vuodessa ostaa yhden messun joltain papilta FSSP:n puolesta. (Suomessa kai novus ordo -messu kelpaa, messustipendi maksaa Henrikissä 5 euroa). Liittyminen tapahtuu tulostamalla liittymislomake osoitteesta http://www.fssp.org.uk/enrollment%20form%20UK.pdf . Lomake täytetään ja lähetetään Englantiin. Sitten vain rukoilemaan! Suosittelen liittymistä lämpimästi kaikille. Voinemme lisätä perusintentioihin myös sen, että FSSP saapuisi kerran Suomeen!

Tässä on tekemäni pikakäännös rukouksesta. Versiculumia en vielä kääntänyt suomeksi. Englanninkielinen alkuversio on konfraterniteetin sivulla. Korjausehdotuksia toivotaan!


Rukous pappien puolesta Pyhän Pietarin konfraterniteetin jäsenille

Ruusukon dekadin jälkeen:

V. Memento Domine congregationis tuae.
R. Quam possedisti ab initio.
Rukoilkaamme. Oi Herra Jeesus, joka synnyit todistamaan totuudesta; sinä, joka loppuun saakka valittujasi rakastat, kuule suopeasti rukouksemme paimentemme puolesta.
Sinä, joka tiedät kaiken, tiedät, että he rakastavat sinua ja voivat tehdä kaiken sinussa, joka heitä vahvistat.
Pyhitä heidät totuudessa. Rukoilemme sinua, vuodata heihin apostoleillesi antamasi henki, joka teki heidät kaikessa kaltaiseksesi.
Ota vastaan heidän sinulle uhraamansa rakkauden kunnianosoitus; sinä, joka olet armollisesti ottanut vastaan Pietarin kolminkertaisen tunnustuksen.
Ja jotta puhdasta uhria kaikkialla uhrattaisiin kaikkein pyhimmälle Kolminaisuudelle, i lisää armollisest heidän määränsä ja pidä heidät rakkaudessasi; sinä, joka olet yksi Isän ja Pyhän Hengen kanssa; sinulle ylistys ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Pyydän novenaa

Hyvät lukijat. Iloiten siitä, mitä Helsingissä viime viikonloppuna tapahtui, ehkä jaksamme vielä pinnistää rukouksia seuraavan yhdeksän päivän ajan. Lauantaina 20.10. tapahtuu yhdelle ystävälleni jotakin suurenmoista, ja haluaisin rukouksen keinoin auttaa hänen valmistautumistaan tuohon hengelliseen kokemukseen. Siksi pyydän, että rukoilisitte huomisesta, torstaista 11.10. alkaen seuraavan viikon perjantaihin saakka seuraavan novenan:
Pyhän arkkienkeli Mikaelin novena

Princeps gloriosíssime, * Michaël Archángele, esto memor nostri, hic et ubíque semper precáre pro nobis Fílium Dei.


V. In conspéctu angelórum psallam tibi, Deus meus:

R. Adorábo ad templum sanctum tuum et confitébor nómini tuo.


Orémus. Deus, qui miro órdine angelórum ministéria hominúmque dispénsas: concéde propítius; ut, a quibus tibi ministrántibus in caelo semper assístitur, ab his in terra vita nostra muniátur. Per Christum Dóminum nostrum.
R. Amen.

maanantai 8. lokakuuta 2007

Tästä eteenpäin!

Vanhat messut on tältä erää vietetty ja nyt on syytä ajatella tulevaisuutta. Jatkossa on muistettava seuraavat asiat:

- SSGM:n tehtävä ei ole järjestää Helsingin hiippakunnassa "aikaisempaan liturgiseen traditioon kiinnittyneiden" [Motu proprio § 5.1, http://www.catholic.fi/] sielunhoitoa (messuja ym. sakramentteja). Tämä tehtävä kuuluu piispalle. Olemme kuluneena viikonloppuna toteuttaneet piispan dekreetin pykälää 9 maallikoiden mahdollisuudesta kutsua pappi hiippakuntaan viettämään messua, mutta emme ole vielä käyneet varsinaisesti käsiksi itse motu proprion tarjoamaan menettelyyn. SSGM voi tietenkin järjestää samanlaista toimintaa jatkossa, mutta hiippakunta ei missään nimessä saa jäädä siihen luuloon, ettei säännöllisiä seurakuntakohtaisia vanhoja messuja tarvittaisi tai että satunnaiset ulkomaalaisten pappien vierailut riittäisivät. Sunnuntain väkimäärä Henrikinkirkossa todisti, että kiinnostusta totisesti on.

- Tämän vuoksi kaikissa seurakunnissa tulisi kaikkien vanhasta messusta kiinnostuneiden maallikoiden ryhtyä toimimaan motu proprion ohjeiden mukaisesti. "Seurakunnissa, joissa on jatkuvasti läsnä aikaisempaan liturgiseen traditioon kiinnittynyt ryhmä, on kirkkoherran kernaasti otettava vastaan heidän toiveensa, että messua vietettäisiin vuonna 1962 julkaistun Missale Romanumin mukaisesti", asiakirjassa sanotaan. Yksittäisten maallikoiden pitääkin nyt ilmaista kiinnostuksensa kirkkoherroille. Tässä kohdassa SSGM voisi tulla mukaan kuvaan ja organisoida jonkinlaista seurakuntakohtaista kiinnostuneiden luettelointia tai kirjelmöintiä kirkkoherroille. Olennaista on, että kirkkoherrat saavat tiedon todellisesta kiinnostuksesta. Mielestäni tässä ei riitä, että nykäisemme pappia hihasta kirkkokahveilla ja sanomme, että se vanha jumis ois ihan jees, vaan tieto on annettava kirjallisessa muodossa.

- "7. Milloin kohdassa 5.1. mainittu uskovien maallikkojen ryhmä ei ole saanut pyytämäänsä kirkkoherralta, saakoon hiippakunnan piispa tästä tiedon. Piispaa pyydetään painokkaasti suostumaan heidän pyyntöönsä. Mikäli hän ei voi järjestää tällaista viettoa, ilmoitetaan asiasta Paavilliselle Ecclesia Dei -toimikunnalle." [Motu proprio] Jos kirkkoherra ei esim. reagoi mitenkään, on uskovien tai esim. SSGM:n syytä tiedottaa asiasta piispalle. Jos piispa ei kykene järjestämään asiaa, auttaa Ecclesia Dei asiassa.

- Maallikoiden ongelma ei saa olla se, kuka messut viettää. Pappien osaamattomuus tai nuivuus ei voi olla säännöllisen messun este, jos kiinnostuneita on. Ainahan voi vaikka pyytää jotain sopivaa pappia Suomeen töihin... Pallo on vain syytä heittää hierarkiassa ylöspäin, jos asiat eivät järjesty alemmalla tasolla.

Vanhan messun uusi aika - osa 2

No niin, tänään sitten oli sunnuntai. Suuri juhla. Kello kahdelta (14.00) saimme ensin kokea vihmomisen, ja sitten alkoi messu, jossa avusti neljä messupalvelijaa ja kuoro. Kansaa oli varmasti yli 40, joukossa arvokkaita ekumeenisia vieraita. Isä Daniel kiitti saarnassaan piispaa ja isä Marinoa tästä mahdollisuudesta viettää vanhaa messua katedraalissa ja selitti lyhyesti vanhan messun tunnuspiirteitä ja yleensä messun merkitystä.

Kiitos kaikille paikalla olleille ja muuten meitä muistaneille! Tavataan taas näissä samoissa merkeissä. Suosittelen, että kaikki voisimme omatoimisesti lähettää vaikka kortin piispalle tai isä Marinolle ja kiittää tästä saamastamme mahdollisuudesta.

sunnuntai 7. lokakuuta 2007

Vanhan messun uusi aika - osa 1

Tässä se on, pari kuvaa lauantaipäivän 6.10.2007 historiallisista hetkistä. Pyhän Henrikin katedraalissa klo 12.3o alkoi ns. vanhamuotoinen messu, jonka vietti isä Daniel Eichhorn FSSP Kölnistä. Palvelemassa Gregorius-yhdistyksen pj. T. Heiramo. Tunnelma oli hieno, ja kaikki tuntuivat iloitsevan tästä pyhästä kokemuksesta. Sunnuntaina lisää, scholan kera.


(Firsti Holy Mass in the Extraordinary form of the Roman Rite celebrated in Finland in many years, by Fr. Daniel Eichhorn FSSP from Cologne.)

torstai 4. lokakuuta 2007

NYT SE ON EDESSÄ

Totuuden hetki:

Lauantaina klo 12.30 Henrikissä vietetään ilman salaisuuden häivää vanhaa messua. Ajatelkaapas. Olisiko tätä tässä tahdissa vielä viisi vuotta sitten uskonut?

Tervetuloa paikalle. Vaihtuvat messutekstit on printattu, ja messun latinalais-suomalaista ordoa on saatavilla (omaksikin sen voi saada, kun muistaa tukea papin matkakustannuksia...). Messun jälkeen keskustelu seurakuntasalissa.

Sunnuntaina messu on sitten juhlallisesti laulettu. Se vietetään klo 14.00 alkaen taaskin Henrikissä, katedraalissamme. Tästä ei klassinen messu parane: Venite, adoremus!

Messun jälkeen kaikki ovat tervetulleita omalla kustannuksellaan läheiseen ravintolaan.

Rukoilkaa Jumalaa ja pyytäkää kaikkien pyhien esirukouksia tulevan viikonlopun onnistumisen puolesta.

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Regensburg 2007

mms://regio-tv-stream.de/tva/aktuelle/20070929_aktuelle.wmv

Tällä videolla on aluksi uutinen Regensburgissa vietetystä vanhamuotoisesta messusta, jossa paikalla oli myös prelaatti Georg Ratzinger, pyhän isän veli. Muusikkona G. Ratzinger joutui kyllä antamaan kommuunion aikaiselle soitolle sapiskaa, eihän mariaaninen sävelmä (Gounodin Ave Maria) sovi siihen hetkeen: ei nyt eikä aikaisemminkaan. Muuten kaikki olivat vain tyytyväisiä. Hyvä merkki. ;)

maanantai 1. lokakuuta 2007

Mitä maailmalla tapahtuu

Viime aikojen uutiset ovat olleet harvinaista herkkua. Lyhyenä yhteenvetona mainitsen ainakin nämä:

Tänään ilmoitettiin virallisesti siitä, että paavin seremonaarius, arkkipiispa Piero Marini on nimitetty Paavillisen kansainvälisten eukarististen kokousten komitean puheenjohtajaksi. Hänen tilalleen on nimitetty isä Guido Marini. Hän tulee "Genovan koulusta". Lebenslauf täällä. Marini lähti, eläköön Marini ;)

Isä Z:lla on mielenkiintoinen uutinen piispasta, joka oli viettänyt vahvistuksen sakramenttia jossakin seurakunnassa ja pian sen jälkeen ilmoitti kirkkoherralle, että hän on huolissaan ihmisten käyttäytymisestä tuossa kirkossa. Keskeisenä ideana oli palauttaa tabernaakkeli takaisin kuorin takaosan keskelle ja antaa uskoville katekeesia seurakuntatiedotteessa ja saarnoissa. Kannattaa lukea. Tämä teema on mielenkiintoinen jopa ja myös meidänkin paikalliskirkkomme kannalta. Itse ainakin toivoisin näkeväni "tapsun" pääalttarilla — tai ainakin sen takana, jos realistisemmin suhtaudumme asiaan...

maanantai 24. syyskuuta 2007

Se sunnuntain messu

Täällä on pappimme saanut koulutuksensa:


Ja tässä sitten linkkejä, joiden avulla voi valmistautua sunnuntain vanhamuotoiseen messuun (7.10. klo 14.00 Pyhän Henrikin katedraalissa:

Messu Orbis factor
http://www.gregorian-chant.info/ordinaria/missa_xi_orbis_factor/missa_xi_orbis_factor.html

Päivän tekstit (19. helluntain jälkeinen sunnuntai):
http://www.ecclesiacatholica.com/missale%20romanum/proprium%20de%20tempore/pdt%20dom%20XIX%20post%20pent.htm
tai
Latina-englanti: http://uvoc.org/19th_Sun_After_Pent/19th_Sun_After_Pent.html
(tämänkaltainen moniste jaettaneen sitten kirkossakin).

Paljon korvaamatonta apua löytyy englantilaiselta sivulta:
http://www.latin-mass-society.org/resources.htm

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Tästä se alkaa

Jos joku teistä ei vielä lue isä Zuhlsdorfin blogia "What does the prayer really say?" (katso linkit), niin syytä olisi. Siellä käsitellään montaa tärkeää asiaa motu proprioon ja muuhun liturgiseen liittyen.

Uusin uutinen oli ainakin minulle suuren ilon ja toivon aihe:

One of the very interesting things I have learned is that the Pontifical North American College, the seminary where most of the men from the USA live and receive their spiritual formation, is going to be … wait for it…

training seminarians to celebrate also using the 1962 Missale Romanum.
We will need to see what exactly is going to be done in this regard, of course. But if this actually happens it is a matter of real joy.

Tämä tarkoittaa sitä, että vähitellen (ja haloo: nyt on kulunut vain pari viikkoa siitä, kun vanhan messun vapautuminen toteutui!) seminaarit ottavat vuoden 1962 messukirjan osaksi opetustaan (en kyllä ole koskaan oikein kuullut/nähnyt, että seminaareissa uuttakaan messua erityisesti opetettaisiin -- ikävä kyllä).

Akateemisella tiedolla ei ole uskonnossa paljonkaan merkitystä, ellei se tue sitä, mikä kirkon elämälle on yksi sen perustavista osista, eli liturgian tietoista ja arvollista viettämistä. NAC eli Pohjoisamerikkalainen kollegio Roomassa on päättänyt tehdä ainoan oikean ratkaisun. Jos kerran roomalaisessa riituksessa on kaksi käytäntöä ja jokaisella papilla on vapaus niitä kumpaakin käyttää, niin silloin on selvää, että tulevat papit saavat koulutuksen kummankin käytännön viettämiseen. Hienoa!

Samanlaisia uutisia voisi toivoa monista muistakin seminaareista! Ja kuka tietää, vaikka omat seminaristimme Roomasta pappeina Suomeen palatessaan osaisivat hekin viettää vanhaa messua? Mikä siunaus se olisi!

maanantai 17. syyskuuta 2007

Pater Eichhorn Kölnistä

No niin, johan selvisi. Ensimmäinen vieraileva pappimme on isä Daniel Eichhorn FSSP Kölnistä. Olen ottanut häneen yhteyttä, ja kunhan saamme vastauksen häneltä, tiedämme täsmällisesti, mitä missä ja milloin. Vieressä komea kuva.

Se, mikä ainakin pitäisi olla selvää, on seuraava:
  • Messu lauantaina 6.10. Henrikissä klo 12.30. Sen jälkeen kirkkokahvit ja keskustelu.
  • Messu sunnuntaina 7.10. Henrikissä klo 14.00.
Perjantaina, jos aikatauluun sopii, on messupalvelijoiden koulutus. Musiikkiasioista kuulemme varmaankin parin päivän päästä lisää, kunhan Toledo ja isä Eichhorn ovat keskustelleet. Lauantai-iltana innokkaat varmaankin vievät isän "ulkoilemaan".

RAHAA tarvitaan isän matkaa varten. Olkaa hyvät ja auttakaa. Parasta on tuoda ropoja mukanaan noihin tilaisuuksiin ja antaa vaikka puheenjohtaja Heiramolle.

Rukoilkaamme kaikki, että tämä ensimmäinen vierailu onnistuisi kaikin puolin hyvin!

Sancte Gregorii (I), sancte Pie (V), orate pro nobis! Sancta Maria, Mater boni consilii, ora pro nobis! Sancte Henrice, ora pro nobis!

Uusi aika II

Meillä menee aika hyvin verrattuna Casertan hiippakuntaan Etelä-Italiassa. Siellä paikallinen piispa on kieltänyt vanhan messun vieton kokonaan hiippakunnassaan. Tieto tulee Vatikaanin radiolta KNA:n kautta. Tämä messun muoto ei piispan mukaan ole sovelias väline aidon jumalasuhteen luomiseen. Latinankielinen mumina ei auta ketään, virkkoi piispa. Ei mies sentään väittänyt olevansa paaville uskollinen...





Yhdessä olemme vahvoja!

lauantai 15. syyskuuta 2007

Uusi aika!

Juuri näin ewtn:ltä Pater Bisigin viettämän messun Mother Angelican "kotikappelissa". Hienoa, ja varsinkin saarnassa oli paljon asiaa.

Uusi aika on alkanut, vasta alkanut!

Eikä huonommaksi jäänyt Eurooppakaan, katsokaa vaikka näitä kuvia, joissa apostolinen nuntius Itävallassa, arkkipiispa Farhat, viettää komean vanhan messun. Huhhei!

http://closedcafeteria.blogspot.com/2007/09/extraordinary-mass-at-franciscan-church.html

Ai niin: kuulin myös, että mm. Göteborgissa oli jo perjantaina illalla vanha messu, jonka vietti mons. Cavallin...

torstai 13. syyskuuta 2007

Marinin jälkeen

Nyt näyttää siltä, että Piero Marini - vihdoin - olisi lähdössä. Tilalle tulee toinen Marini, Guido, mistäpä muualta kuin ... Genovasta.

Tässä NLM:n saama käännös italialaisesta kirjoituksesta, jossa on myös mielenkiintoinen huhu (lihavoituna):

After Marini? Marini.

If it will truly happen, the selection of his heir could not be more unanticipated. For more than two years people have spoken of the change of the Master of Pontifical Liturgical Celebrations, Archbishop Piero Marini, who for 20 years has flanked John Paul II and now Benedict XVI in ceremonies. A surprise for a new candidate for succession: that of another Marini, Guido, 46 years old, chancellor of the Archdiocese of Genoa and master of ceremonies for Archbishop Angelo Bagnasco. The younger Marini has been secretary for Cardinals Canestri, Tettamanzi and Bertone. Marini, a seminary professor of Canon Law known for being attentive to the correct celebration of the Mass, could be pulled away from Bagnasco and the curia of Genoa so as to direct the Office for the Liturgical Celebrations of the Supreme Pontiff. It is a crucial post as it is noted that Benedict XVI is attentive to this aspect. It will be a delicate role in light of the Motu Proprio “Summorum Pontificum”, which liberalizes the ancient preconciliar missal. Precisely in these days there are voices more insistent on the possibility that the Pope himself, in future weeks after September 14th, the Feast of the Exaltation of the Holy Cross, could celebrate a Pontifical Mass with the ancient rite in St. Peter’s.

The actual master of ceremonies, Piero Marini, should be nominated President of the Pontifical Committee for International Eucharistic Congresses, replacing Cardinal Jozef Tomko in the position. Marini, notwithstanding his dignity of archbishop received from the hands of John Paul II, has declined an invitation to assume guidance of an Italian diocese. He prefers a role even if less conspicuous, in the Vatican Curia, where he arrived as secretary for Archbishop Annibale Bugnini, a main architect of liturgical reform. Marini has seen to the introduction of a few changes to papal liturgies and “invented” the grand liturgies for the funeral rites of Pontiffs, the conclave and the beginning of the ministry of the new pope. He has adapted Papal Masses to the demands of television production, to time, music and colour.

keskiviikko 12. syyskuuta 2007

Paavi vietti messua Haydnin säestyksellä!

Taas suosittelen teille WDTPRS-blogia, siellä on kun vähän jaksaa kelata alaspäin, Sandro Magisterin kirjoittama juttu Pyhän Isämme viettämästä messusta Wienissä, viime sunnuntaina.
Messussa kuoro ja orkesteri lauloivat/soittivat Joseph Haydnin "Mariazeller" (? olikohan se nimi noin...)-messun vuodelta 1782. Jes! Gregorianiikkaakin oli esillä, kuulemma runsaasti.
Näin sitä pitää. Jäämme odottelemaan vastaavaa pläjäystä Henrikkiimme. A.k. tarjoudun olemaan mukana. Heti saisin muusikoita ja Mozartia meillä olisi valmiinakin helposti mutta muusikonkin täytyy maksaa vuokria ja ruokia jne. joten jos ei ole rahaa, eipä taida olla soittajiakaan -ainakaan ei-katolilaisia! Me katskut toki soitamme Pyhällä Hengellä... ;-)
Gregoriaanista laulantaa sentään rakkaassa katedraalissamme kuullaan, ja varmaan muuallakin Suomenmaassa (?). Toivottavasti Lokakuun alussakin, kun vieraileva FSSP-pappi saapuu.

tiistai 11. syyskuuta 2007

Olisiko jo aika?

Olen pantannut tätä jonkun aikaa, mutta ehkä on jo SEN kysymyksen aika:

Perjantaina vapautuu vanha messu ja kaiken se sitten muuttaa, vai muuttaako? Mitä oikeastaan uskot, että tulevaisuus tuo tullessaan?

Vaihtoehtoja on muutamia:

1) 1962-messua uudistetaan niin, että uusi messu lopulta sulautuu sen muotoon jääden sen kansankieliseksi variantiksi.
2) Vanhaa messua uudistetaan ja uutta messua uudistetaan, eivätkä ne yhdisty.
3) Vanha messu ei koskaan saa sellaista suosiota, että sen elinvoima kestäisi maailman myllerryksissä; siis se loppujen lopuksi sittenkin häviää pois.

Vastaa sivupalkin kyselyyn ja kommentoi, jos haluat tämän postauksen kommenteissa.

maanantai 10. syyskuuta 2007

Tampereella ei osata Credoa

Mikä on "bussi" Tampereen murteella?
- Nysse.

Miten niin?
- No, aina kun bussi tulee, tamperelaiset sanoo: Nysse tulee.

Terveisiä vain Pyhän ristin seurakunnan 50-vuotisjuhlista. Kirkko on hmmmmm kaunis rumuudessaan, ja myöntää täytyy, että kallis julkisivuremontti on tehnyt siitä oikein siistin, ulkoapäin. Juhlamessukin oli siisti, paitsi että jostakin kumman syystä Tampereella noustaan seisomaan ENNEN Per ipsumia.

No, oli miten oli, on hienoa, että Tampereella on messua voitu viettää omassa seurakunnassa jo 50 vuoden ajan.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli kuitenkin se, että minulle kerrottiin, että tamperelaiset eivät osa laulaa III-Credoa. Olen tästä vähän hämilläni, koska a) juhlamessussa ainakin oli paljon vieraita Helsingistä ja Turusta, ja he ainakin osaavat, b) siellä oli paljon pappeja ja sisaria, ja hekin osaavat, ja c) tamperelaisissakin on paljon "tarpeeksi" vanhoja sekä ulkomaalaisia, joista monet osannevat ja muistanevat, miten "Creedoo in uunum Deeeum" menee.

No, Nikaian tunnustus tuli sitten puhuttuna suomeksi. Ei sekään oikeastaan mitään, sillä se on kaunis niinkin, mutta toisaalta voisi odottaa, että yhteinen 2000-vuotinen usko voitaisiin kyllä ilmaista juhlallisessa tilanteessa vaikka klassisella kielellä ja klassisella melodialla. Joka laulaa, rukoilee kahdesti.

Kirkko on monissa viimeaikaisissa dokumenteissa selvästi painottanut, että messun yhteiset osat pitäisi osata rukoilla ja laulaa latinaksi. Tässä olisi hyvä paikka ja hetki aloittaa.

perjantai 7. syyskuuta 2007

Ecce!

Vau mikä hyvä piispa onkaan WDTPRS-blogissa esitelty! Oliko se nyt Raleighissa...missä sekin sitten ikinä sijaitseekaan...mutta käykääpä katsomassa! Linkki löytynee tästä meidänkin blogin sivustasta. Myös ihania kuvia Kristus kuninkaan yhteisön messuista/messusta! jeh. Vampyyrit (alias FSSP:t) ovat kyllä ihania, kun ovat niin kaikintavoin nöyriä ja pyhiä mutta kyllä täytyy myöntää että moinen pomp and circumstance -meininki liturgiassa on myös välillä oikein viihdyttävää!
Jytinää luvassa myös huomisiltana Olaus Petrin kirkossa, lauantai-illan "musikandaktissa" klo 18. Tervetuloa, artisti maksaa....

precibus, P

torstai 6. syyskuuta 2007

Rukousaihe

Hyvät ystävät, pyydän, että osallistutte yhden tärkeän ja hyvän aiheen puolesta rukoilemiseen 20.10. asti.

Tässä sopiva rukous:

MEMORARE, O piissima Virgo Maria, non esse auditum a saeculo, quemquam ad tua currentem praesidia, tua implorantem auxilia, tua petentem suffragia, esse derelictum. Ego tali animatus confidentia, ad te, Virgo Virginum, Mater, curro, ad te venio, coram te gemens peccator assisto. Noli, Mater Verbi, verba mea despicere; sed audi propitia et exaudi. Amen.

Kiitos.

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

Miten hankin aneita?

Vaikka kirkossamme kuulee melko harvoin puhuttavan aneista, tuosta ekumeenisesta kauhistuksesta, on kyseessä oppi, joka on selkeä osa Kirkon opetusta. Prewrobeliaanisena aikana en muista sanaa ane kuulleeni tai lukeneeni juuri koskaan. Nykyään ane ei ole enää kielletty sana, mutta harvoinpa papisto sitä siltikään saarnoissa tai rippituoleissa esille tuopi. Sääli sinänsä, sen verran hyödyllisestä asiasta on kysymys. Aihe "ajankohtaistuu" aina näin syksyn myötä, kun lähestymme vainajien päivää ja Kristus Kuninkaan juhlaa: mietiskelyn kohteena ovat erityisesti viimeiset asiat: kuolema, tuomio, taivas ja helvetti.

Wikipediasta löytyy näin asiallista tietoa aneista:

Ane eli lievitys on katolisen uskon mukaan "syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, jonka oikein asennoitunut kristitty saa määrätyillä ehdoilla kirkon avulla, joka lunastuksen palvelijattarena on valtuutettu hoitamaan ja jakamaan Kristuksen ja pyhien hyvitystöiden aarretta"
"Yleensä aneiden saaminen edellyttää tiettyjen ennalta määrättyjen ehtojen täyttymistä (ks. kohdat 3 ja 4) ja tiettyjen ennalta määrättyjen tekojen suorittamista. Täydellisen tai osittaisen aneen saamiseksi on välttämätöntä, että uskova on armon tilassa vähintäänkin silloin, kun aneeseen liittyvä teko suoritetaan."
"Täydellinen ane voidaan saada vain kerran päivässä. Sen saamiseksi uskovan täytyy olla armon tilassa, minkä lisäksi edellytetään, että
- hän on sisäisesti täydellisesti irrottautunut synnistä, jopa lievästä synnistä, - hän on sakramentaalisesti tunnustanut syntinsä, - hän on ottanut vastaan pyhän eukaristian (mieluiten osallistumalla messuun, mutta pelkkä pyhän kommuunion saaminen riittää aneeseen), ja - hän on rukoillut paavin tarkoitusten puolesta."
"Aneita voi aina käyttää itsensä hyväksi tai kuolleiden ihmisten sielujen hyväksi. Niitä ei kuitenkaan voi käyttää toisten maan päällä elävien ihmisten hyväksi." (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ane)
Tässä luettelo siitä, mistä asioista aneita helposti saa. Osittaisaneiden hankinta ei ainakaan vaadi paljon töitä! Muitakin mahdollisuuksia on, mutta tässä meidän olosuhteissamme helposti toteutettavia vaihtoehtoja. Osa mahdollisuuksista on rukouksia, jotka löytyvät hakemalla netistä (esim. mahtava sivusto http://www.preces-latinae.org/index.htm). Jos suomenkielistä kirkon hyväksymää versiota rukouksesta ei ole, kannattaa aneen saamisen varmistamiseksi lukea rukous latinaksi. Lista on tehty uudistetun Enchiridion indulgentiarumin pohjalta, joten se on täysin postkonsiliaarinen ja tyydyttää tässä mielessä paatuneimmankin modernistin tarpeet ;).

Täydellinen ane:

1) Päivittäiset mahdollisuudet:
- ½ tuntia sakramentinpalvontaa
- ruusukko ryhmässä luettuna
- ½ tuntia Raamatun lukua
- ristintie ryhmässä (kirkossa)

2) Vuosittaiset mahdollisuudet:
- En ego o bone et dulcissime Iesu –rukous paastonajan perjantaisin ristiinnaulitun kuvan edessä
- Kiirastorstaina Tantum ergon resitaatio sakramentin edessä (deposition jälkeen)
- Pitkänäperjantaina osallistuminen ristin adoraatioon
- Kastelupausten uudistaminen pääsiäisyön vigiliassa
- Corpus Christi –kulkueeseen osallistuminen
- Paavin tai piispan siunaaman devotionaalin käyttö 29.6.
- 1.-8.11. käynti hautausmaalla ja rukous (mielessä) kuolleiden puolesta
- Kirkossakäynti vainajienpäivänä + Pater noster + Credo

Osittainen ane:

- Sakramentin luona käynti
- Adoro te devote
- O sacrum convivium
- Tantum ergo
- henkinen kommuunio
- kiitosanto messun jälkeen (esim. Anima Christi tai En ego)
- omantunnontutkistelu
- Confiteor tai katumuspsalmi
- mietiskely (oratio mentalis)
- ruusukko yksin tai osittain
- Magnificat
- Angelus/Regina caeli
- Kirkon hyväksymä mariaaninen rukous (esim. Sub tuum praesidium)
- Angele Dei
- Ad te beate Ioseph
- pyhimyksen päivän rukouksen lukeminen
- Kirkon hyväksymän litanian lukeminen
- Oremus pro Pontifice
- ruokarukoukset Benedic Domine ja Agimus tibi gratias
- käynti hautausmaalla ja rukous (mielessä) kuolleiden puolesta
- Requiem aeternam
- laudes/vesper kuolleiden puolesta
- Raamatun luku
- ristinmerkki
- uskontunnustus (nikealainen tai apostolinen)

Polvistuminen Jumalan edessä - entä ortodokseilla?

Täällä tuskin vierailee paljon liturgisen polvistumisen vastustajia. Polvistuminen on asianmukainen ja sopiva ja ikiaikainen ilmaus palvonnalle, jota ihminen osoittaa Jumalan edessä. Siksi me katolilaiset polvistumme messussa eukaristisen rukouksen alussa valmistautuen konsekraation hetkeen; Herra pysyy läsnäolevana alttarilla tietysti kommuunion loppuun saakka.

Kun me tulemme kirkkoon, me polvistumme, koska Herra on läsnä tabernaakkelissa. Kun poistumme, teemme samoin.

Me tunnustamme Jumalan todellisen läsnäolon palvomalla häntä; me osoitamme sen ruumiillisella eleellä: polvistumalla.

Kaikki hyvin.

Entä ortodokseilla? Heilläkin pyhä sakramentti on tallella alttarissa - eikö vain? Me tunnustamme heidän sakramenttinsa pätevyyden, mutta miten toimimme, kun käymme ortodoksikirkossa? Polvistummeko, niin kuin oma traditiomme edellyttää, vai tyydymmekö syvään kumarrukseen?

Analogisesti: ristinmerkkiä tehdessä kätemme käy vasemmalta olalta oikealle, ortodokseilla päinvastoin. Kun menemme ortodoksikirkkoon, kummin päin teemme?

maanantai 3. syyskuuta 2007

Dies est laetitiae!

Hyvää p. Gregorius Suuren Novus Ordo -muistopäivää kaikille! Ei vanhakaan kalenteri tosin tänään tylsä ole, koska sieltä löytyy suuri modernismin vastainen paavi, pyhä Pius X. Alla pyhän Gregorius Suuren lyhyt elämäkerta latinaksi. Huomatkaa kuvassa kaunis tiara, jonka pyhä isämme on laittanut sivuun kirjoitustyönsä ajaksi. Sancte Gregori, ora pro omnibus qui Missam Tridentinam amant!


Sanctus Gregorius Magnus papa, doctor ecclesiae, fuit sexagesimus quartus pontifex Sanctae Romanae Ecclesiae, et primus illius nominis. Natus circa annum 540, papatum assumpsit anno 590, et ecclesiam rexit 14 annis, usque ad mortem die 12 Martii 604. Bene meruit nominationem "Magnum," cum plurima notabilia fecit non tantum pro ecclesia suae aetatis, sed etiam pro mundo usque ad hodiernum tempus. Iuventutum vixit in tempore magni perturbationis, sed in familia praeclarae sanctitatis. (Mater ac duae amitae sunt sanctae in calendarium inscriptae.) De familia patricia et optime educatus, munera assumpsit in vita civile, iam praefectus Romae anno 573 ; proximo tamen anno, Sanctus Gregorius elegit omnia relinquere, et vitam monasticam assumere. Dedit patimoniam suam in Sicilia ad monasterios, et convertit domum in monte Coeliano in monasterium, ubi habitum sumpsit, et tribus annis silenter vixit. Gregorius tamen non erat destinatus ad vitam absconditam, et anno 578, protestante eo, papa eum diaconum ordinavit. Missus est in Byzantium, legatus papae Pelagii II, ubi fidem in resurrectione defendit contra Eutychium, patriarcham Constantinopolis, qui plenam corporalitatem corporis resurrecti negavit.
Anno 586, Romam reversus, monasterium Sancti Andraeae nove intrabat, et finivit librum Moralium in Iob, quod inter varia opus magistri scripsit. Anglicis paganis vistis, voluit Angliam ire ad eos convertendos, et permissionem a papa accepit, sed populus Romanus itenerarium non permisit. Anno 590, post varia pestilentia Romae, mortuus est papa, et Gregorius unanimiter est electus in Romanum episcopatum. Ille strenue protestebat, sed confirmato a imperatore, baiulatus in Basilicam Sancti Petri, est consacratus Romanus Pontifex.
Non possumus omnia quae fecit in papatu praebere, sed inter magnas infirmitates, vitam simplicem vivens, pauperos adiuvens, in quattuordecim tantum annos plurima fecit pro vita ecclesiae et urbis. Reformavit liturgiam, tantum ut missale saepe dicitur "Gregorianus," cum Canto Gregoriano, quae liturgiam ornat. Liturgiam stationalem amplius solemniavit, cum nota praedicatione. Reformavit vitam eclesiasticam, et gubernavit ecclesiam per totum orbem terrarum diffusam, epistolas et nuntios mittens in extremas orbis regiones. Misit Augustinum Cantuariensem Angliam, ubi Romanitatem ab eo solidebatur. Mortuus est 12 Martii 604, et est sepultus in basilicam Vaticanam.

sunnuntai 2. syyskuuta 2007

Vanhan ja uuden keskinäisestä vaikutuksesta

Ystävämme isä Finigan kirjoittaa blogissaan auki joitakin ajatuksia vanhan ja uuden muodon mahdollisista ja toivottavista vaikutuksista toisiinsa. Mielenkiintoista luettavaa! Alla katkelma:


This would all be a matter of terminology were it not for the purpose of the Holy Father: he sees the two forms of the rite as "mutually enriching." Most people seem to understand this in terms of enriching the older form with some of the prefaces of the newer form, and the celebration of some of the new saints; and enriching the newer form with the sense of the sacred that is found in proper celebrations of the older form.

I wonder whether we might also look for other more particular ways in which the older form could enrich the celebration of the Missal of Paul VI. The Holy Father himself, writing in "The Spirit of the Liturgy" suggested that the recitation of the canon in silence would be a good option to have available. He also suggested the possibility of using both the priestly prayers before Holy Communion. Pope John Paul quoted the scriptural prayer that the priest used to say before receiving from the chalice. There are several devotional prayers said secreto (the aufer a nobis, the oramus te and the placeat tibi for example) which the priest could say without in any way disrupting the flow of the newer rite. I have also heard that Cardinal Estevez was in favour of introducing the older offertory prayers as an option in the 2000 edition of the new Roman Missal.

I hope that in due course, considerable latitude will be explicitly allowed for priests to introduce elements of the usus antiquior into celebrations according to the ordinary form. Many priests have done so for a while now, perhaps wondering a little in conscience occasionally. Removing such scruples would be very much in accord with the project of Summorum Pontificum and would allow the ordinary form of the rite to undergo a slow and organic correction.

perjantai 31. elokuuta 2007

Esipaimen siunaa! XD


Lisää ekumaniaa: Minulta meinasi mennä vesperiä edeltävä iltapäiväatria väärään kurkkuun, kun pläräsin uusinta Ortodoksiviestiä, joka on Helsingin ort. seurakunnan lehti. Kirjoitin edellisessä jutussani kotimaisista plöröistä ortodoksipiispoista, mutta metropoliitta Ambrosius räjäyttää - taas kerran - pankin ekumeniaa käsittelevässä kolumnissaan kerrottuaan ensin Suomen evl. kirkon ja ort. kirkon välisten neuvottelujen tilasta: "Meidän suomalaiselle [ekumeeniselle] dialogillemme on erinomaiset lähtökohdat. Olemme kaksi kansallista kirkkoa, jotka ovat vaikuttaneet Suomessa jo 1000 vuotta." En tiennytkään että luterilainen kirkko on ollut maassamme jo 1000 vuotta! Nyt meni historiankirjat uusiksi... Pitäisikös nyt siis toimia näin: 1) Katolisen kirkon Suomessa tulee lopettaa kaikki yhteydet Helsingin ort. hiippakuntaan, koska esipaimen vaikuttaa olevan sitä mieltä että katolista kirkkoa ei about ole olemassakaan. 2) Meidän pitää mennä pyytämään Pyhän Henrikin legitiimiltä seuraajalta (:DDDD) Turusta motu propriota, niin voimme viettää vaikkapa Missale Aboensiksen mukaista messua esim. Johanneksen kirkossa tai Tuomiokirkossa. Ekumeenista, eikö totta?

torstai 30. elokuuta 2007

Vanhan messun huomattava ekumeeninen merkitys

Halusin siteerata teille kaikille artikkelin, joka on peräisin zenit.orgista. Se todistaa, kuinka merkittävä motu proprio on ekumenian kannalta suhteessa ortodoksisiin kirkkoihin. Aleksei II on Konservatiivi isolla K:lla ja aivan toisesta maailmasta kuin Suomen laktoosittomat-gluteenittomat ort.piispat eikä mies liene liiemmin digannut liturgisista uudistuksista kirkossamme.

Alexy II Praises Letter on 1962 Missal

ROME, AUG. 29, 2007 (Zenit.org).- Benedict XVI's move to allow for wider celebration of the Roman Missal of 1962 has received a positive reaction from the Orthodox Patriarch Alexy II of Moscow."The recovery and valuing of the ancient liturgical tradition is a fact that we greet positively," Alexy II told the Italian daily Il Giornale.Benedict XVI's apostolic letter "Summorum Pontificum," published in July, explains new norms allowing for the use of the 1962 missal as an extraordinary form of the liturgical celebration."We hold very strongly to tradition," he continued. "Without the faithful guardianship of liturgical tradition, the Russian Orthodox Church would not have been able to resist the period of persecution."When asked about the relationship between Rome and Moscow, the patriarch said: "It seems to me that Benedict XVI has repeated many times that he desires to work in favor of dialogue and collaboration with the Orthodox Churches. And this is positive." Regarding a possible meeting between Alexy II and Benedict XVI, the patriarch said it must be well-prepared, and "be an encounter that truly helps to consolidate relations between our two Churches."


Loppuun vielä superkaunis kuva!



Pyhä Josemaría Escrivá lukee vanhaa messua v. 1972.

keskiviikko 29. elokuuta 2007

Koska kävit ensimmäisen kerran vanhassa messussa?

Kysely tuotti seuraavan tuloksen:

En vielä 46%
Vuoden sisällä 6%
5 vuoden sisällä 13%
Vuoden 70 jälkeen 33%
Ennen uuden messun aikaa 0%

Mitä tämä kertoo? Ensinnäkin sen, että blogiamme eivät lue vanhan polven katolilaiset - mikä ei ole yllätys, tämä media on "ikävinoutunut". Toisekseen sen, että melkein puolet blogin lukijoista ei ole vielä koskaan ollut vanhassa messussa.

Mietteitä: miten tämä tilanne vaikuttaa vanhan messun vakiintumiseen Suomessa?

maanantai 27. elokuuta 2007

talebaniako?

hei kaikki,

pistin kommenttiin (vissiin siihen edelliseen postiin) että miten suhtaudutte vanhaan tapaan peittää päänsä kirkossa? Ajattelin nyt kirjoittaa sen "auki", jolloin ei tarvitse plärätä kaikkia kommentteja siitä vimeistä edellisestä postista. Siis; kanoninen laki v.lta 1917 mainitsee vanhan tavan naisten päänsä peittämisestä olevan voimassa. Hattu, mantilla tms huivi kelpaavat, kyse ei ole mistään chador-tyyppisestä....(vaikka, näin nykyisin uskontojen välisen dialogin nimissä...hehheh)
Kanoninen laki 80-luvulta ei tapaa mainitse. Luin jostain aiheesta, aika pitkän (ja tylsähkönkin) tekstin, voin yrittää etsiä sitä jos haluatte.
Eli mitä mieltä olette: a) naisten on edelleen vanhassa messussa (varsinkin) hyvä peittää päänsä b) asialla ei ole väliä c) ei tarvitse/saa (tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nimissä....) peittää päätään.
Itse ajattelen, että mantilla on pään komistus ja ihan hyvin sellaisen (jos omistaisin!) voisin laittaa. Mutta toki valinnan vapaus. Ei kai tästä kukaan helevettiin joudu...

precibus, P

sunnuntai 26. elokuuta 2007

Messukirjoista

Viitaten edelliseen tekstiin annan muutaman vinkin hyvistä messukirjoista. Vanhaan messuun osallistuva tarvitsee pitkässä juoksussa vähintäänkin messun ordinariumin eli messun kaavan ja mieluummin messukirjan, jossa ovat rukoukset ja lukukappaleet latinaksi ja kansankielellä jos latina ei taitu täydellisesti. Tässä muutama vinkki nettiostoksiin:



http://www.baroniuspress.com/



Ajankohtaisin (paavin motu proprio mukana!!) latina-englanti-messukirja vm. 1962. Valmistuu vasta tulevina kuukausina.



http://www.amazon.com/1962-Daily-Roman-Missal-Illustrated/dp/1892331292/ref=pd_bbs_sr_1/103-5027729-1195053?ie=UTF8&s=books&qid=1188156722&sr=8-1



Varmasti korkeatasoinen erossa olevien veljiemme julkaisema, silti täysin pätevä messukirja Amazonista. Toimitusaika melko pitkä (kuukausi?).



http://www.introibo.net/buechershop.htm



Schottin latina-saksa-version vuoden -62 messukirjasta. Itse tilasin tämän ja toimitus oli suht' nopea. Kirja maksetaan toimituksen jälkeen pankkisiirtona tilille Saksaan.

Latina-ranska-versiota ei ole tietääkseni tällä hetkellä saatavana. Kertokaa jos tiedätte muuta.

Vanhaan messuun osallistumisesta

Ihmiset, jotka eivät ole koskaan olleet vanhassa messussa ja ovat kiinnostuneita siitä, eivät ehkä tiedosta, kuinka actiivista participaatiota (aktiivista osallistumista) vanha messu itse asiassa vaatii novus ordoon verrattuna. OK, voit tietenkin saada messusta jotain irti, jos vain katselet mitä tapahtuu tai rukoilet ruusukkoa tms. koko messun ajan. Mutta messun hengellisiin aarteisiin pääsee kiinni täydellisesti vasta sitten, kun rukoilee itse papin mukana (ks. esim. Pius X:n ja pyhän Josémaria Escrivan, Opus Dein perustajan kommentit asiasta). Novus Ordossa eli nykymeiningissä riittää, jos kuuntelet satunnaisesti sitä, mitä pappi nyt siellä kivipöydän (tai Artek-puualttarin) ääressä sattuu jorisemaan, muun ajan voi käyttää esim. sunnuntaiostoslistan pohdintaan tai kersojen komentamiseen tai tekstiviestin lähettämiseen avopuolisolle. Vanhan messun vaatimukset ovat loppujen lopuksi aika radikaalit: kansa voi ja kansan pitää rukoilla samoja rukouksia kuin pappikin, ristinmerkistä muuttumiseen ja loppusiunaukseen asti. Voiko aktiivisempaa osallistumista olla kuin muuttumissanojen toistaminen hiljaa mielessä papin perässä: hoc est enim Corpus meum, hic est enim Calix sanguinis mei?!!

lauantai 25. elokuuta 2007

Usus antiquor siellä täällä

Uutiset eri puolilta maailmaa kertovat tosiasiasta, joka meillä Suomessa ei - luonnollisestikaan - saane paljon huomiota. Silmäätekevät kirkonmiehet siellä täällä viettävät vanhaa messua suuresti juhlien paavin motu propriota.

Australiassa Melbournen arkkipiispa Denis Hart aikoo viettää (tai vietti jo?) juhlallisen pontifikaalimessun jo nyt elokuun lopussa kiitoksena Summorum Pontificumista.

Itävallassa nuntius (luit oikein: NUNTIUS) viettää kiitosmessun Marian nimen päivänä syyskuun 12. Wienissä. Siitä kertoo Kath.netin uutinen.

Amerikassa monet piispat ovat myös olleet innoissaan (tietysti myös toisinpäin :( ). Yksi loistoesimerkki on tietysti piispa Matano, joka vietti komean vanhan messun jokin aika sitten. Paikalla ei ollut 30 vaan lähes 1000 siis tuhat uskovaa!!!

Piispa sanoikin: "If this is what it takes to fill our Churches, so be it!"

keskiviikko 22. elokuuta 2007

Uskomaton jesuiitta!

Fr. Z oli löytänyt melkoisen artikkelin Ignatius Insightseista. Siinä jesuiittaisä James Schall SJ kertoo näkemyksiään motu propriosta ja kansankielisten messujen hyvistä ja huonoista puolista sekä monista muista mielenkiintoisista asioista. Suosittelen lukemista! Joko Fr. Z:n kommenttien kera tai ilman.

Kardinaali Hoyosin haastattelu

30Giornin uusimmassa numerossa 6-7/2007 on kiintoisa Ecclesia Dei -kardinaali Castrillón Hoyosin haastattelu, jossa häneltä kysytään, että eikös uusi messu poistanut vanhan messun virallisesti käytöstä. CH vastaa, ettei tällaista koskaan tapahtunut, ts. vanhaa messua ei koskaan poistettu muodollisesti käytöstä. "Siitä huolimatta on olemassa henkilöitä, jotka pitävät itseään Vatikaanin II konsiilin todellisina tuntijoina, mutta tekevät siitä valitettavasti restriktiivisiä, uskovien vapautta vähän kunnioittavia tulkintoja ja haluavat tämän konsiilin näyttävän ankarammalta kuin Trenton." Voisiko asiaa paremmin sanoa? Pastoraalinen on muuttunut dogmaattista ankarammaksi.
Vielä on pyöräilykautta jäljellä,
kunhan ei sataisi kovin usein.

Ensimmäisen vanhan messun viikonlopun liturginen kalenteri

Fratres,

tässä teille tulevan riemuviikonlopun liturginen kalenteri. Kuten huomaatte, valinnanvapautta on vaikka millä mitalla jo ennen Vatikaani kakkosta ;). Pyhän Placiduksen elämäkerta löytyy täältä: http://www.magnificat.ca/cal/engl/10-05.htm . Ehdottaisin tosin perjantaille Pyhän Sydämen messua, jos nyt silloin messua vietetään, koska voisimme tuolloin rukoilla erityisesti hiippakuntamme ja papistomme puolesta. Pyhä Bruno on loistava henkilö lauantaille, hänhän on Kirkkomme tiukimman sääntökunnan kunnianarvoisa perustaja. Kartusiaanien hieno kotisivu on täällä: http://www.chartreux.org/ . Kuten tietänette, Alko myy ko. munkkien nimikkoyrttilikööriä. Nykyään se tehtäneen tosin muualla. Sunnuntai on ekumenian juhlaa, koska veljemme luterilaiset viettävät samaa 19. sunnuntaita helluntaista kuin mekin, ei mitään kirkkovuoden X:ännettä sunnuntaita. Tuolloin kommemoroidaan Ruusukon Kuningatarta.

Perjantai, 5.10.2007
Messu joko viikonpäivältä (IV luokka), pyhän Placiduksen ja seuralaisten kommemoraatio.
TAI: Jeesuksen pyhän sydämen votiivimessu, Gloria, edellä mainittu kommemoraatio.

Lauantai, 6.10.2007
Pyhä Bruno (III luokka)
TAI: Neitsyt Marian tahrattoman sydämen votiivimessu, Gloria, tällöin pyhän Brunon kommemoraatio.

Sunnuntai, 7.10.2007
19. helluntain jälkeinen sunnuntai (II luokka), lokakuun 1. sunnuntai. Autuaan Neitsyt Marian, ruusukon kuningattaren kommemoraatio, ei muita komm. Gloria, Credo, Pyhän Kolminaisuuden prefaatio.

Jäseneksi

Gregorius-yhdistyksen johtokunnan kokouksessa päätettiin tänään aloittaa uusien jäsenten hankinta. Jäseneksi voi päästä lähettämällä hakemus sähköpostilla osoitteeseen summorum@gmail.com tai ottamalla yhteyttä johtokunnan jäseniin.



Tällä hetkellä yhdistyksellä ei ole jäsenmaksua, joten tilaisuuksien järjestämisessä toivomme konkreettista osallistumista ja rahallista tukea.

tiistai 21. elokuuta 2007

vanhan messun musiikit

Laudetur IHS!

Pohdiskelin tässä lokakuun messun musiikkeja. Mitä mieltä, vietetäänkö messu sakramenttikappelissa? Itse ajattelen, että se voisi olla hyvä vaihtoehto. Tämä toisaalta poissulkisi urkujen käytön. Nou hätä, gregotianiikkaa voisimme aina yrittää! Jos paikalla on riittävästi lauluintoisia ja -taitoisia, voitaisiin messun osat (Kyrie, gloria jos on, sanctus etc.) laulaa. Missa de Angeliksen kaikki osaa, mutta joskus voisi yrittää jotain muutakin.
Nyt lähden konserttiin kuuntelemaan kuudennen kerroksen orketesterin Beethoven-konserttia, toivottavasti se on hyvä!

Precibus, P

Kysely kaikille täällä kävijöille

Koska ensi kerran kävit vanhassa messussa?

Vastaa kyselyyn sivupalkissa.

Jos kokemus on mielenkiintoinen, niin kerro siitä ihmeessä kommenteissa.

Tutustu myös WDTPRS:n kommentteihin.

maanantai 20. elokuuta 2007

NYT SE TOTEUTUU 5.-7.10.

Hyvät vanhan messun ystävät!

Tänään sain niin miellyttävän vastauksen FSSP:n Saksan distriktin johtajalta, isä Axel Maussenilta, että jouduin saman tien hyväksymään hänen ehdotuksensa.

Näin ollen isä Maussen pitää huolta siitä, että meille tulee pappi 5.-7.10.

Näin ollen VANHAN MESSUN VIIKONLOPPU toteutuu alkuperäisessä aikataulussa. Unohtakaa se myöhempi. Englantilaispapille voimme ilmoittaa samalla, että hän on tervetullut luoksemme myöhemmin, ehkä marras-joulukuussa.

En voinut sanoa isä Maussenille "ei", koska hänen vastauksensa oli niin ystävällinen. Luulen myös, että meillä kaikilla on jo pupu pöksyissä päästä järjestämään ensimmäistä kohtaamista -- mitä pikemmin, sen parempi.

Sopiva päivä tänään tälle juhlailmoitukselle: vanhassa kalenterissa kääntyy huomiseksi lehti Autuaan Neitsyt Marian tahrattoman sydämen juhlaan:

Adeamus cum fiducia ad thronum gratiae, ut misericordiam consequamur, et gratiam inveniamus in auxilio opportuno. Let us come with confidence to the throne of grace, that we may obtain mercy, and may find grace in seasonable aid.

sunnuntai 19. elokuuta 2007

Vaikeita kysymyksiä

Suomi Carlingin Jälkeen -partyjen myötä kaksi vaikeaa eksistentiaalista kysymystä, joihin saapi kommentoida vapaasti jos keksii jotain järkevää sanottavaa:

1) Miksi vanha messu on niin paha ja syntinen asia? Miksi neokatekumenaaliliturgiasta ei ole mitään vaaraa kenellekään mutta vanhaan messuun pitäisi kiinnittää joittenkin pappien mielestä samanlaisia varoitustarroja kuin tupakka-askeihin tai kohta viinapulloihin?

2) Miksi jokin sääntökunta ylpeilee sillä, ettei tuo esille spiritualiteettiaan vaan on onnistunut esittämään hiippakuntapappien yhteisöä?

Raha

Niin, veljeni Toledo, kysyit vanhan messun viikonlopun kustannuksista.

Ne lankeavat tietysti meille tai, motu proprion hengessä, korkeintaan seurakunnalle. Siksi meidän kaikkien aktiivien on oltava valmiita pistämään vierailuun joitakin kymmeniä euroja, luulen.

Juuri tässäkin mielessä on hyvä, jos vain nyt tämä uusi aika sopii myös seurakunnalle niin, että vieraamme voisi yöpyä siellä.

Uskon kuitenkin, että jos matkakulut saadaan rajoitettua 300-400 euroon, vaikea arvioida täsmällisemmin, niin pienelläkin kiinnostuksen lisäämisellä saamme tapahtumiin osallistujien määrän nousemaan sellaiseksi, ettei lasku per capita ole suurempi kuin 10-20 euroa. Ja, kuka tietää, vaikka seurakunta haluaisi auttaa myös matkakuluissa?

Olet oikeassa: tärkeätä on, että omatkin pappimme osallistuisivat tapahtumiin/messuihin ja tutustuisivat vanhan messun viettäjiin: he ovat NORMAALEJA KATOLISIA PAPPEJA.

Tämä isä Finiganin tulo on kuitenkin vielä meille ikään kuin alku. Yritän ja toivon edelleenkin, että mahdollisesti Saksan FSSP:n kanssa voisimme luoda jotakin kestävämpää, ehkäpä myös omien pappiemme koulutusmielessä.

lauantai 18. elokuuta 2007

vanhaa messua ja maailmanrauhaa!

Laudetur Iesus Christus!

Terkut perinteikkäistä luterilais-häistä Tampereelta (Nääsvillestä, nääs)! Liturgiaakin oli, ehtoollista ja kaikkee. Urkumusa oli tietysti A-tasoa... (kun kollegani, itsekin diplominsa tehnyt, meni naimisiin)! Näin se käytännön ekumenia (ei) toimii...
Mutta asiaan;
Mielestäni se englantilainen vaihtoehto ei ole huono. Fr.Finigan vaikuttaa todella pätevältä, käykää tsekkaamassa se "the hermeneutic of continuity"-blogi (linkki edellisessä postissa).
FSSP on aina hyvä vaihtoehto myös, mutta jos heille ei sovi nyt lokakuussa, mielestäni olisi ihan järkevää vaihtaa viikonloppua, jos se sopii kaikille? Mulle tuo lokakuun loppu voi olla onkelma, mutta sittenpä teillä olisi yksi onkelma vähemmän..(=minut!)

Tulevaisuutta ja säännöllisyyttä ajatellen FSSP lienee varteenotettava vaihtoehto.

Nyt, ennenkuin runosuoneni purskahtaa täysin hallitsemattomaksi, lopetan ja toivotan (karismaattista!!!) Jumalan siunausta!!

P alias Mariaimmaculata (ora pro nobis, immaculata Virgo!)

Vanhan messun viikonloppu

Pohdinnan kohteeksi ja tiedoksi:

Olen tähän mennessä saanut vain yhden järkevän ja suoran vastauksen ulkomaisilta papeilta. Se on tullut englantilaiselta isä Finiganilta (katso blogi). Hän ei pysty tulemaan lokakuun alussa, mutta tulisi mielellään lokakuun 20.-21. päivän kieppeillä.

Lähinnä olen jäänyt odottamaan vastausta Saksan FSSP:ltä, ja yritän soittaa sinne vielä sunnuntaina, mutta alustavasti kysyn teidän näkemystänne. Onko kauheaa, jos viikonloppu siirtyy mutta saisimmekin sitten "kuuluisan" hahmon? (Pidän englantilaisista papeista paljon: heillä on yleensä laaja "kulttuuri", ja he ovat saaneet elää kahden usuksen keskellä jo melkein alusta alkaen, siksi heillä on kokemusta ja näkemystä ja sitä paitsi luultavasti paljon käytännön järkeä.)

Minun pitäisi vastata Finiganille pikaisesti, koska hän joutuu järjestämään itselleen sijaiset seurakuntaansa.

EWTN

Jos joku ei vielä tiedä, niin Ameriikassa toimii sellainen media kuin EWTN, Eternal Word Television Network. Osoite www.ewtn.com. Sen perusti 26 vuotta sitten äiti Angelica, siis ihan oikea sisar. Tänä päivänä Mother Angelica on jo vanha, mutta hänen perustamansa media on suuri ja vaikutusvaltainen.

Pari viikkoa sitten EWTN:llä oli keskusteluohjelma, jossa Mother Angelican vikaari vastasi myös kysymykseen siitä, miten motu proprio vaikuttaa EWTN:ään. Vastaus mykisti: Äiti on aina kertonut, kuinka pyhä kokemus vanha messu on. Me aiomme varmasti viettää vanhaa messua silloin tällöin!

Ja näin myös kävi: eilen levisi uutinen, että FSSP:n Amerikan seminaarin papit viettävät EWTN:n kappelissa levitoidun vanhan messun 14.9. klo 8 paikallista aikaa. Aika moinen juttu. 7 tuntia eteenpäin Suomessa.

EWTN:n kotipaikan hiippakuntaan on juuri myös nimitetty uusi piispa. Jotkut epäilevät, että tällä myös on tekemistä tämän ilouutisen kanssa. Vanhan piispan kanssa ilmeisesti ad orientem -viettokin oli ollut televisiossa mahdotonta.

torstai 16. elokuuta 2007

Lukukappaleiden kieli

Kehitys kehittyy ja niin myös liturgia. Why not, kunhan eivät muuta vanhaa messua uudeksi... Motu propriossa eräs minua hieman mietityttänyt kohta on seuraava: "6. Autuaan Johannes XXIII:n messukirjan mukaan vietetyissä messuissa, joissa kansa on läsnä, lukukappaleet voidaan lukea myös kansankielellä käyttäen niitä painoksia, jotka Apostolinen istuin on hyväksynyt." Olennainen sana on tuo MYÖS. Myös tarkoittaa, että asioita on ainakin kaksi. Tässä tapauksessa se tarkoittanee, että lukukappaleet luetaan latinaksi ja kansankielellä, ei pelkästään kansankielellä. Tähän on useampia tapoja, tyylikkäintä olisi nähdäkseni jättää kansankieliset versiot lukematta, kun kansa nykyään osaa lukea ja jakaa vain kaikille lukukappaleiden suomennokset monisteena. Mielestäni kansan älykkyystasoa aliarvioiva on tapa, jota juuri todistin itse Pariisissa: Pappi lukee lukukappaleet hiljaa latinaksi ja messupalvelija samaan aikaan kansankielellä. Jos on pakko lukea kahteen kertaan, niin sitten vaikka ennen saarnaa evankeliumin jälkeen. Pelkään tuon ylläolevan lainauksen monitulkintaisuuden johtavan siihen, ettei Jumalan sanan ravintoa enää tarjota seurakunnassa latinan kielellä lainkaan, vaan pastorit lukevat pelkästään kansankielellä. Ai niin, aika sievää olisi muuten myös, jos pappi muistaisi ottaa sen manipulumin pois puhuessaan kansankielellä, kuten ennen muinoin piti tehdä. Messu pantiin ikäänkuin huilaamaan siksi hetkeksi.

Kahden usuksen (käytännön) rinnakkaiselo

Paavin oheiskirje motu proprion yhteydessä puuttuu yhteen mielenkiintoiseen ilmiöön. Se nimittäin kertoo, että:

"... the two Forms of the usage of the Roman Rite can be mutually enriching: new Saints and some of the new Prefaces can and should be inserted in the old Missal. The "Ecclesia Dei" Commission, in contact with various bodies devoted to the usus antiquior, will study the practical possibilities in this regard."

Vuoden 1962 messukirja ei siis jää joksikin historialliseksi muistoksi, vaan se on nyt otettu käyttöön myös sitä tarkoitusta varten, että sitäkin voidaan kehittää ja päivittää.

Tuntuuko jostakin, että Benedictus saattaa nähdä tulevaisuudessa tilanteen, jossa molempia usuksia on kehitetty niin, että niistä voidaan muovata yksi orgaanisesti kehittynyt messu?

keskiviikko 15. elokuuta 2007

Assumptio BMV

Tänään on todellinen juhlapäivä, sillä juhlimmehan oikeasti tätä:


Pyhän Maximilianin konsekraatiorukous sopinee tämän blogin henkeen:

O Immaculate, Queen of heaven and earth, Refuge of sinners and our most loving Mother, to whom God willed to entrust the entire order of mercy, I an unworthy sinner cast myself at your feet, humbly begging you to be so good as to accept me wholly and completely as your possession and property, and to do with me, with my whole life, death and eternity, whatever pleases you. If it pleases you, use my whole self without reserve to accomplish what has been said of you: "She will crush your head," (Gen. 3:15), and also: "You alone have destroyed all heresies in the whole world" so that I may become a useful instrument in your immaculate and most merciful hands for promoting and increasing your glory to the maximum in so many strayed and indifferent souls, and thus extend as much as possible the blessed Kingdom of the Most Sacred Heart of Jesus. For wherever you enter, you obtain the grace of conversion and sanctification, since it is through your hands that all graces comes to us from the Most Sweet Heart of Jesus. Allow me to praise you, O most holy Virgin. Give me strength against your enemies.

Motu proprio Summorum Pontificum

Paavi Benedictus XVI:n
omasta aloitteestaan antama
apostolinen kirje

Summorum Pontificum

vuoden 1970 uudistusta edeltäneen
roomalaisen liturgian käytöstä

Tähän aikaan saakka ovat paavit aina kantaneet huolta siitä, että Kristuksen kirkko osoittaisi arvokasta palvontaa jumalallista Majesteettia kohtaan ”hänen nimensä kiitokseksi ja kunniaksi” sekä ”koko pyhän kirkkonsa hyödyksi”.

Ikimuistoisista ajoista alkaen, niin kuin tulevaisuudessakin, on säilytettävä periaate, ”jonka mukaan jokaisen paikalliskirkon on oltava yhdenmukainen yleismaailmallisen kirkon kanssa ei vain siinä, mikä koskee oppia ja sakramentaalisia merkkejä, vaan myös niiden apostolisesta traditiosta saatujen yleismaailmallisten käytäntöjen suhteen, joita ei tule ylläpitää vain siksi, että vältyttäisiin virheiltä, vaan myös siksi, että uskon kokonaisuus välittyisi eteenpäin, sillä kirkon rukouksen sääntö (lex orandi) vastaa kirkon uskon sääntöä (lex credendi)”[1].

Niiden paavien joukosta, jotka osoittivat tällaista tarpeellista huolenpitoa, erityisesti nousee esiin pyhän Gregorius Suuren nimi. Hän käytti kaikki keinot varmistaakseen, että Euroopan uudet kansat saisivat sekä katolisen uskon että kultin ja kulttuurin aarteet, joita roomalaiset olivat omaksuneet edeltävinä vuosisatoina. Hän määräsi, että Roomassa vietettävän pyhän liturgian, sekä messu-uhrin että hetkipalveluksen, muoto määriteltäisiin ja säilytettäisiin. Hän näki paljon vaivaa varmistaakseen, että pyhän Benedictuksen sääntöä seuraavien munkkien ja nunnien leviäminen toteutuisi, sillä yhdessä evankeliumin julistamisen kanssa he osoittaisivat elämällään sääntönsä viisaan huolenpidon: “älköön mitään asetettako Jumalan työn edelle” (luku 43). Näin roomalaisen tavan mukaan vietetty pyhä liturgia ei rikastuttanut vain monien kansojen uskoa ja hurskautta vaan myös heidän kulttuuriaan. Tiedetään nimittäin, että kirkon latinalainen liturgia eri muotoineen on kannustanut hyvin monia pyhiä hengellisessä elämässä, vahvistanut lukuisia kansoja uskonnon hyveessä ja tehnyt heidän hurskaudestaan hedelmällisen.

Jotta pyhä liturgia voisi todellakin täyttää tämän tehtävän yhä tehokkaammin, monet muutkin paavit ovat vuosisatojen kuluessa osoittaneet huomattavaa huolenpitoa. Heidän joukostaan nousee esiin pyhä Pius V, joka Trenton kirkolliskokouksen kehotuksesta uudisti kirkon koko jumalanpalvelus­elämän, huolehti liturgisten kirjojen julkaisemisesta parannetussa ja (kirkolliskokouksen) isien asettamien normien mukaan uudistetussa muodossa ja antoi ne sitten latinalaisen kirkon käyttöön suurella pastoraalisella perehtyneisyydellä.

Roomalaisen riituksen liturgisten kirjojen joukosta nousee selvästi esiin Roomalainen messukirja. Se kehittyi Rooman kaupungissa ja sai seuraavien vuosisatojen aikana vähitellen sen muodon, joka on hyvin yhdenmukainen lähimpien sukupolvien aikana käytössä olleen messukirjan kanssa.

”Sovittaessaan ja määrätessään riittejä ja liturgisia kirjoja uusia aikoja varten paavit noudattivat samaa tavoitetta. Ja sitten tämän vuosisatamme alussa he aloittivat laajemman uudistustyön.”[2] Itse asiassa edeltäjämme Clemens VIII, Urbanus VIII, pyhä Pius X,[3] Benedictus XV, Pius XII ja autuas Johannes XXIII toimivat myös samoin.

Vielä lähempinä aikoina Vatikaanin II kirkolliskokous esitti kuitenkin toivomuksen, että jumalallista kulttia uudistettaisiin ja sovitettaisiin oman aikamme tarpeita varten sitä kunnioittaen ja sen arvokkuutta vaalien. Tämän toiveen toteuttamiseksi edeltäjämme paavi Paavali VI hyväksyi vuonna 1970 latinalaista kirkkoa varten uudistettuja ja osin muutettuja liturgisia kirjoja. Niitä oli käännetty kaikkialla maailmassa useille yleisesti käytetyille kielille, ja piispat, papit ja maallikot ottivat ne myönteisesti vastaan. Johannes Paavali II hyväksyi Missale Romanumin kolmannen virallisen laitoksen. Rooman paavit ovat tällä tavoin pitäneet huolta siitä, että ”tämä ikään kuin liturginen rakennelma ... osoittautuisi jälleen kerran arvokkuudesta ja sopusoinnusta kirkkaaksi”[4].

Joillakin alueilla on kuitenkin huomattava määrä uskovia, jotka ovat kiinnittyneet aikaisempiin liturgisiin muotoihin. Niin syvästi ne olivat leimanneet ja leimasivat edelleen heidän kultuuriaan ja henkeään, että paavi Johannes Paavali II halusi osoittaa näitä uskovia maallikoita kohtaan pastoraalista huolenpitoa. Hän antoi vuonna 1984 erityisellä liturgiakongregaation myöntämällä ”Quattuor abhinc annos” -poikkeusluvalla mahdollisuuden käyttää Johannes XXIII:n vuonna 1962 julkaisemaa Missale Romanumia. Uudelleen vuonna 1988 Johannes Paavali II omasta aloitteestaan kirjoittamassaan apostolisessa kirjeessä ”Ecclesia Dei” kehotti piispoja käyttämään tätä mahdollisuutta avarasti ja anteliaasti kaikkien sitä pyytävien uskovien hyödyksi.

Jo edeltäjämme Johannes Paavali II oli harkinnut pitkään näiden uskovien hellittämättömiä pyyntöjä. Maaliskuun 23. päivänä vuonna 2006 pidettiin kardinaalikonsistori, jonka isät lausuivat meille näkemyksensä. Lopulta, kun kaikki oli perusteellisesti pohdittu, Pyhän Hengen sekä Jumalan apuun turvaten, me SÄÄDÄMME seuraavaa:

1. Paavali VI:n julkaisema Missale Romanum on katolisen kirkon latinalaisen riituksen ”rukouksen säännön (lex orandi)” tavallinen ilmaisumuoto. Toisaalta pyhän Pius V:n julkaisemaa ja autuaan Johannes XXIII:­n toimituttamaa Missale Romanumia on pidettävä kirkon saman ”rukouksen lain (lex orandi)” erityisenä ilmaisumuotona. Sen kunnioitettavan ja vanhan käytön takia sille kuuluu osoittaa asianmukaista arvostusta. Nämä kaksi kirkon ”rukouksen säännön (lex orandi)” ilmaisumuotoa eivät mitenkään johda ”uskon säännön (lex credendi)” jakautumiseen. Ne ovat itse asiassa ainoan roomalaisen riituksen kaksi käytäntöä.

Siksi on sallittua viettää messu-uhria käyttäen autuaan Johannes XXIII:n vuonna 1962 julkaisemaa Missale Romanumin virallista painosta, jota ei koskaan ole otettu pois käytöstä, kirkon liturgian erityisenä muotona. Aikaisemmissa asiakirjoissa “Quattor abhinc annos” ja “Ecclesia Dei” tämän messukirjan käytöstä annetut ehdot muutetaan täten seuraavanlaisiksi:

2. Messuissa, joita vietetään ilman kansaa, jokainen latinalaisen riituksen pappi, yhtä hyvin hiippakunta- kuin sääntökuntapappikin, voi käyttää autuaan paavi Johannes XXIII:n vuonna 1962 julkaisemaa Missale Romanumia tai sitä Missale Romanumia, jonka paavi Paavali VI julkaisi vuonna 1970. He voivat tehdä näin minä tahansa päivänä paitsi pääsiäisen kolmen pyhän päivän aikana. Tällaiseen viettoon, kumpaa tahansa messukirjaa käyttäen, he eivät tarvitse mitään lupaa Apostoliselta istuimelta tai omalta ordinariukseltaan.

3. Mikäli Jumalalle vihityn elämän instituuttien tai apostolisen elämän yhteisöt, olivatpa ne paavillisen tai hiippakunnallisen oikeuden mukaisia, toivovat, että niiden omissa kappeleissa vietetään konventuaalimessua tai yhteisöllistä messua vuonna 1962 julkaistun Missale Romanumin mukaan, näin on luvallista tehdä. Jos yksittäinen yhteisö tai koko instituutti tai koko yhteisö haluaa, että tällaisia viettoja on usein, laajasti tai pysyvästi, on asiasta päätettävä ylempien esimiesten tasolla, niin kuin laki ja erityiset säädökset ja säännöt määräävät.

4. Mikäli Kristukseen uskovat sitä itse pyytävät, he voivat, lain säädöksiä seuraten, päästä osallistumaan kohdan 2. mukaisen messun viettoon.

5.1. Seurakunnissa, joissa on jatkuvasti läsnä aikaisempaan liturgiseen traditioon kiinnittynyt ryhmä, on kirkkoherran kernaasti otettava vastaan heidän toiveensa, että messua vietettäisiin vuonna 1962 julkaistun Missale Romanumin mukaisesti. Pitäköön hän huolta siitä, että näiden uskovien hyvä on sopusoinnussa seurakunnan tavanomaisen sielunhoidon kanssa ja kaanonin 392 perusteella piispan alaisuudessa niin, että vältettäisiin epäsopua ja edistettäisiin koko kirkon ykseyttä.

5.2. Autuaan Johannes XXIII:n messukirjan mukaan messua voidaan viettää arkipäivinä. Kuitenkin sunnuntaisin ja juhlina tällaisia viettoja voi myös olla yksi.

5.3. Antakoon kirkkoherra luvan uskoville tai papeille, jotka sitä pyytävät, tämän erityisen muodon viettämiseen myös erityisissä tilanteissa kuten häissä, hautajaisissa tai muissa tilaisuuksissa, esimerkiksi pyhiinvaelluksilla.

5.4. Pappien, jotka käyttävät autuaan Johannes XXIII:n messukirjaa, täytyy olla pystyviä siihen eikä heillä saa olla lain asettamaa estettä.

5.5. Kirkoissa, jotka eivät ole seurakuntien tai sääntökuntien hallinnassa, on esimiehen tehtävä antaa yllä mainittu lupa.

6. Autuaan Johannes XXIII:n messukirjan mukaan vietetyissä messuissa, joissa kansa on läsnä, lukukappaleet voidaan lukea myös kansankielellä käyttäen niitä painoksia, jotka Apostolinen istuin on hyväksynyt.

7. Milloin kohdassa 5.1. mainittu uskovien maallikkojen ryhmä ei ole saanut pyytämäänsä kirkkoherralta, saakoon hiippakunnan piispa tästä tiedon. Piispaa pyydetään painokkaasti suostumaan heidän pyyntöönsä. Mikäli hän ei voi järjestää tällaista viettoa, ilmoitetaan asiasta Paavilliselle Ecclesia Dei -toimikunnalle.

8. Piispa, joka haluaa toimia tällaisten Kristukseen uskovien maallikkojen pyyntöjen mukaisesti mutta eri syistä ei siihen pysty, voi uskoa asian Paavilliselle Ecclesia Dei -toimikunnalle, joka neuvoo ja auttaa häntä.

9.1. Samoin kirkkoherra voi asiaa huolellisesti harkittuaan myöntää oikeuden käyttää vanhempaa Toimitusten kirjaa (Rituale) kasteen, avioliiton, ripin ja sairaiden voitelun sakramenttien viettämiseksi sielujen hyvän sitä vaatiessa.

9.2. Samoin ordinariukset saavat oikeuden viettää vahvistuksen sakramenttia vanhempaa Pontificale Romanumia käyttäen sielujen hyvän sitä vaatiessa.

9.3. Pappisvihkimyksen saaneiden papiston jäsenten on laillista käyttää autuaan Johannes XXIII:n vuonna 1962 julkaisemaa Breviarium Romanumia.

10. Mikäli hän pitää sitä suotuisana, on tietyn alueen ordinariuksen laillista perustaa kaanonin 518 mukaisesti personaaliseurakunta vanhemman roomalaisen riituksen viettoja varten tai nimittää joko esimies tai kappalainen lain vaatimuksia noudattaen.

11. Paavillinen Ecclesia Dei -toimikunta, jonka Johannes Paavali II perusti vuonna 1988,[5] jatkaa tehtäviensä hoitamista. Tämä toimikunta saa jatkossa sellaisen muodon, sellaiset tehtävät ja toimintanormit, jotka Rooman paavi sille haluaa antaa.

12. Sama toimikunta, niiden valtuuksien lisäksi, jotka sillä jo nyt on, käyttää Pyhän istuimen valtaa seuratessaan näiden säädösten noudattamista ja toteutumista.

Kaiken sen, mitä olemme tässä omasta aloitteestamme annetussa apostolisessa kirjeessä säätänyt, me määräämme pidettäväksi pysyvänä ja pätevänä sekä tämän vuoden syyskuun 14. päivästä, pyhän ristin ylentämisen juhlasta, alkaen noudatettavaksi kaikesta tämän kanssa ristiriidassa olevasta huolimatta.

Annettu Roomassa Pyhän Pietarin istuimella heinäkuun seitsemäntenä päivänä Herran vuonna 2007, pontifikaattimme kolmantena vuotena.

Paavi Benedictus XVI

--- --- ---

1 Institutio generalis Missalis Romani, Editio tertia, 2002, 397

2 Ioannes Paulus Pp. II, Litt. ap. Vicesimus quintus annus (4 Decembris 1988), 3: AAS 81 (1989), 899.

3 Ibid.

4 Pius Pp. X, Litt. Ap. Motu proprio datae Abhinc duos annos (23 Octobris 1913): AAS 5 (1913), 449-450; cfr Ioannes Paulus II, Litt. ap. Vicesimus quintus annus (4 Decembris 1988), 3: AAS 81 (1989), 899.

5 Cfr Ioannes Paulus Pp. II, Litt. ap. Motu proprio datae Ecclesia Dei (2 iulii 1988), 6: AAS 80 (1988), 1498.

KATT 2007