Pyhän roomalaisen kirkon kardinaali, Vatikaanin kirjaston entinen johtaja, itävaltalainen Alfons Stickler SDB on kuollut. Hän nukkui rauhallisesti pois keskiviikkona 12.12. 97-vuotiaana. Kardinaali Stickler oli suuri vanhan messun ystävä ja mm. ehkä merkittävin pappien selibaatin historian tuntija. Rukoilkaamme hänen sielunsa puolesta! Stickler oli kooltaan pieni, mutta ajatuksiltaan suuren suuri.
Novus ordoon osallistuvilta ei toistaiseksi vaadita liturgista koulutusta.
Kun katsomme kuvia, esimerkiksi NLM:stä löytyy useita, uusimmasta kardinaalikonsistorista, meidän on helppo iloita paristakin asiasta. Tuon niitä nyt esille, lyhyesti, ja uskallan tässä yhteydessä ilmaista oman mielipiteeni, joka lyhyesti sanottuna on se, että paavin liturgisessa näkemyksessä on paljon opittavaa. Sanoisinpa melkein, että se liturginen muutos, joka pontifikaalisissa liturgioissa on tapahtunut, on todellinen vallankumous sanan parhaassa mielessä! Siinä on meillä sopiva lähtökohta myös meidän "poliittiseksi" ohjelmaksemme täällä Suomessa.Vatikaanissa tutkitaan myös Milanon tapausta. Paavi itse olisi hyvin tyytymätön, mikäli jonkinlaista "vastustusta" esiintyisi myös jossakin italialaisessa hiippakunnassa. On todennäköistä, että hyvinkin pian annetaan julki tulkintoja dokumentin oikeasta toteuttamisesta, niin kuin Benedictus XVI on sen halunnut.
Pyhän arkkienkeli Mikaelin novena
Princeps gloriosíssime, * Michaël Archángele, esto memor nostri, hic et ubíque semper precáre pro nobis Fílium Dei.
V. In conspéctu angelórum psallam tibi, Deus meus:
R. Adorábo ad templum sanctum tuum et confitébor nómini tuo.
Orémus. Deus, qui miro órdine angelórum ministéria hominúmque dispénsas: concéde propítius; ut, a quibus tibi ministrántibus in caelo semper assístitur, ab his in terra vita nostra muniátur. Per Christum Dóminum nostrum.
R. Amen.
No niin, tänään sitten oli sunnuntai. Suuri juhla. Kello kahdelta (14.00) saimme ensin kokea vihmomisen, ja sitten alkoi messu, jossa avusti neljä messupalvelijaa ja kuoro. Kansaa oli varmasti yli 40, joukossa arvokkaita ekumeenisia vieraita. Isä Daniel kiitti saarnassaan piispaa ja isä Marinoa tästä mahdollisuudesta viettää vanhaa messua katedraalissa ja selitti lyhyesti vanhan messun tunnuspiirteitä ja yleensä messun merkitystä.
Kiitos kaikille paikalla olleille ja muuten meitä muistaneille! Tavataan taas näissä samoissa merkeissä. Suosittelen, että kaikki voisimme omatoimisesti lähettää vaikka kortin piispalle tai isä Marinolle ja kiittää tästä saamastamme mahdollisuudesta.
Tässä se on, pari kuvaa lauantaipäivän 6.10.2007 historiallisista hetkistä. Pyhän Henrikin katedraalissa klo 12.3o alkoi ns. vanhamuotoinen messu, jonka vietti isä Daniel Eichhorn FSSP Kölnistä. Palvelemassa Gregorius-yhdistyksen pj. T. Heiramo. Tunnelma oli hieno, ja kaikki tuntuivat iloitsevan tästä pyhästä kokemuksesta. Sunnuntaina lisää, scholan kera.
One of the very interesting things I have learned is that the Pontifical North American College, the seminary where most of the men from the USA live and receive their spiritual formation, is going to be … wait for it…training seminarians to celebrate also using the 1962 Missale Romanum.We will need to see what exactly is going to be done in this regard, of course. But if this actually happens it is a matter of real joy.
No niin, johan selvisi. Ensimmäinen vieraileva pappimme on isä Daniel Eichhorn FSSP Kölnistä. Olen ottanut häneen yhteyttä, ja kunhan saamme vastauksen häneltä, tiedämme täsmällisesti, mitä missä ja milloin. Vieressä komea kuva.
Yhdessä olemme vahvoja!
Terveisiä vain Pyhän ristin seurakunnan 50-vuotisjuhlista. Kirkko on hmmmmm kaunis rumuudessaan, ja myöntää täytyy, että kallis julkisivuremontti on tehnyt siitä oikein siistin, ulkoapäin. Juhlamessukin oli siisti, paitsi että jostakin kumman syystä Tampereella noustaan seisomaan ENNEN Per ipsumia.
Kun me tulemme kirkkoon, me polvistumme, koska Herra on läsnä tabernaakkelissa. Kun poistumme, teemme samoin.
This would all be a matter of terminology were it not for the purpose of the Holy Father: he sees the two forms of the rite as "mutually enriching." Most people seem to understand this in terms of enriching the older form with some of the prefaces of the newer form, and the celebration of some of the new saints; and enriching the newer form with the sense of the sacred that is found in proper celebrations of the older form.
I wonder whether we might also look for other more particular ways in which the older form could enrich the celebration of the Missal of Paul VI. The Holy Father himself, writing in "The Spirit of the Liturgy" suggested that the recitation of the canon in silence would be a good option to have available. He also suggested the possibility of using both the priestly prayers before Holy Communion. Pope John Paul quoted the scriptural prayer that the priest used to say before receiving from the chalice. There are several devotional prayers said secreto (the aufer a nobis, the oramus te and the placeat tibi for example) which the priest could say without in any way disrupting the flow of the newer rite. I have also heard that Cardinal Estevez was in favour of introducing the older offertory prayers as an option in the 2000 edition of the new Roman Missal.
I hope that in due course, considerable latitude will be explicitly allowed for priests to introduce elements of the usus antiquior into celebrations according to the ordinary form. Many priests have done so for a while now, perhaps wondering a little in conscience occasionally. Removing such scruples would be very much in accord with the project of Summorum Pontificum and would allow the ordinary form of the rite to undergo a slow and organic correction.
Koska ensi kerran kävit vanhassa messussa? 
Hyvät vanhan messun ystävät!
Tekstit
