Neljä benediktiinistä vuotta takana ...

... toivottavasti monta edessä! Kirkko juhlisti tänään pyhän isän paaviksi valitsemisen neljättä vuosipäivää. Rukoilkaamme paavimme Benedictuksen puolesta; kirkko ja maailma tarvitsevat häntä!

Tabernaakkeli oikealle paikalleen!

Johannesburgin arkkipiispa Buti Joseph Tlhagale on internetin antamien tietojen mukaan pitänyt kiirastorstaina varsin mielenkiintoisen saarnan, jossa hän on antanut huutia nykyiselle liturgiselle menolle. Hän kritisoi ennen kaikkea kirkossa käyttäyttymistä, joka on kuin markkinoilla oltaisiin, koska usko Kristuksen todelliseen läsnäoloon eukaristiassa on kadonnut. (Tässä kohdin lienee jokaisella sekä itse- että seurakuntakohtaisen tutkistelun paikka, koska möykkä ja mölinä on diabolisella tasolla myös Helsingin hiippakunnan kirkoissa.) Syynä moiseen Hänen Ylhäisyytensä mainitsee mm. kommuuniopenkkien (so. alttarikaiteiden) hävittämisen ja tabernaakkelien poistamisen pääalttarilta. Reseptinä hiljaisuuden ja hartauden palauttamiseksi on tabernaakkelin palautus takaisin kaiken keskukseksi. (Meillä Jumalan paikalla on pappi ja ennen kaikkea mikrofoni, toim. huom.)

Jeesus takanurkassa

Hyvää pääsiäistä

Pitkäperjantai

Benedictus Pp. XVI

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

April 3, Holy Cross parish,Tampere

Fr. Benjamin Durham (FSSP) offered the Holy Mass at parish of Holy Cross (Tampere, Finland) on April 3. The Mass was Commemoration of the 7 sorrows of the Blessed Virgin Mary.

Here is the beautiful Sequence "Stabat Mater" of the Mass:


# Stabat Mater dolorosa, Juxta crucem lacrimosa, Dum pendebat Filius.
# 2. Cujus animam gemendtem, Constristatam et dolentem, Pertransivit gladius.
# 3. O quam tristis et afflicta Fuit illa benedicta Mater Unigeniti!
# 4. Quae maerebat, et dolebat, Pia Mater dum videbat Nati poenas inclyti.
# 5. Quis est homo; qui non fieret, Matrem Christi si videret In tanto supplicio?
# 6. Quis non posset contristari, Christi Matrem contemplari Dolentem cum Filio?
# 7. Pro peccatis suae gentis Vidit Jesum in tormentis Et flagellis subditum.
# 8. Vidit suum dulcem natum Moriendo desolatum, Dum emfsit spiritum.
# 9. Eia Mater, fons amoris, Me sentire vim doloris Fac, ut tecum lugeam.
# 10. Fac ut ardeat cor meum In amando Christum Deum, Ut sibi complaceam.
# 11. Sancta Mater, istud agas, Crucifixi fige plagas Cordi meo valide.
# 12. Tui nati vulnerati, Tam dignati pro me pati, Poenas mecum divide.
# 13. Fac me tecum pie flere, Crucifixo condolere, Donec ego vixero.
# 14. Juxta crucem tecum stare, Et me tibi sociare In planctu desidero.
# 15. Virgo Virginum praeclara, Mihi jam non sis amara: Fac me tecum plangere.
# 16. Fac ut portem Christi mortem, Passionis fac consortem, Et plagas recolere.
# 17. Fac me plagis vulnerary Fac me cruce inebriari, Et cruore Filii.
# 18. Flammis ne urar succensus. Per te, Virgo, sim defenses, In die jucidii.
# 19. Christe, cum sit hinc exire, Da per Matrem me venire Ad palmam victoriae.
# 20. Quando corpus morietur, Fac ut animae donetur Paradisi gloria. Amen.

# 1. At the cross her station keeping, Stood the mournful Mother weeping, Close to Jesus to the last.
# 2. Through her heart, His sorrow sharing, All his bitter anguish bearing, Now at length the sword had pass'd.
# 3. Oh, how sad and sore distress'd Was that Mother, highly blest Of the sole-begotten One!
# 4. Christ above in torment hangs; She beneath beholds the pangs of her dying glorious Son.
# 5. Is there one who would not weep Whelmi'd in miseries so deep Christ's dear Mother to behold.
# 6. Can the human heart refrain From partaking in her pain, in that Mother's pain untold?
# 7. Bruis'd, derided, curs'd, defil'd, She beheld her tender child: All with bloody scourges rent.
# 8. For the sins of His own nation, Saw Him hang in desolation, Till His spirit forth He sent.
# 9. O thou Mother! Font of love! Touch my spirit from above; Make my heart with thine accord.
# 10. Make me feel as thou hast felt; Make my soul to glow and melt With the love of Christ our Lord.
# 11. Holy Mother! Pierce me through; In my heart each wound renew Of my Savior crucified.
# 12. Let me share with thee His pain, Who for all my sins was slain, Who for me in torments died.
# 13. Let me mingle tears with thee, Mourning Him who mounr'd for me, All the days that I may life.
# 14. By the cross with thee to stay, There with thee to weep and pray, Is all I ask of thee to give.
# 15. Virgin of all virgins best, Listen to my fond request: Let me share thy grief divine.
# 16. Let me, to my latest breath, in my body bear the death Of that dying Son of thine.
# 17. Wounded with His every wound, steep my soul till it hath swoon'd In His very blood away.
# 18. Be to me, O Virgin, nigh, Lest in flames I burn and die, In His awful Judgment day.
# 19. Christ, when Thou shalt call me hence, Be Thy Mother my defense, Be Thy cross my victory.
# 20. While my body here decays, May my soul Thy goodness praise, Safe in Paradise with Thee. Amen

In his sermon, Fr. Durham discussed the connection between the holy liturgy and the original atmosphere at foot of the Holy Cross of our Lord. Fr. Durham asked us to contemplate, how the people close to our Lord, including the Blessed Mother, acted at foot of the Cross during the crucifixion. Did they sing or dance? Did they speak or did they have a chat? Or rather, were they just watching this most incomprehensible event in the history of mankind, in silent and deep prayer?

According to the Catechism of the Catholic Church: The sacrifice of Christ and the sacrifice of the Eucharist are one single sacrifice: The victim is one and the same: the same now offers through the ministry of priests, who then offered himself on the cross; only the manner of offering is different.

How should we act when we go to Holy Mass? What kind of exterior and interior participation God wants from us?

Tänään messu Helsingissä

Muistattehan: isä Durham viettää tänään lauletun messun Pyhän Henrikin katedraalissa klo 15.00.

Tervetuloa!

Sunnuntai Tallinnassa

Saimme joitakin neuvoja ja ohjeita:

When you proposed to meet at 11 o'clock in front of the Cathedral you were presumably unaware that the earliest boat that leaves Helsinki on Sunday morning arrives in Tallinn at 12.30 (M/S Tallink Star 10-30-12.30).

Secondly, the only boat that leaves Helsinki on Saturday evening after 18.00 (as necessary according to your earlier explanation) and arrives at a decent time that still allows to land and go to the sleeping place is Tallink's M/S Baltic Princess (18:30-22:00). Bearing in mind that it is quite pointless to arrive at 22.00 and then to go straight to bed around 23.00 (and to pay for lodging), I propose that all of you take the Viking Line boat that leaves Helsinki at 21.30, arrives in Tallinn at 00.00 and allows you to sleep in the boat. In this case you could come out of the boat early on Sunday morning which would leave you some time to walk around the town for a while -- to have a morning coffee in one of the many nice cafeteria etc.

As regards returning to Helsinki on late Sunday evening, the only option is the 21:00-23:00 M/S Tallink Star.

Ja tässä on ohjelma:

11.00-12.00 Meditatsioon VHK gümnaasiumis

12.00-12.30 Diskussioon

12.30-13.30 Aeg pihtimiseks

13.30-15.30 Lõunapaus

15.30 Püha Missa lad. riituse erak. vormis Peeter-Pauli katedraalis (koos kooriga)

17.15-18.00 Meditatsioon VHK gümnaasiumis

Koulu on osoitteessa Vene 22, vain 50 metrin päässä katedraalista. Ne, jotka tulevat Suomesta aamulaivalla, ehtivät hyvin mukaan lounaalle, ripille, messuun ja toiseen meditaatioon.

Kaunis kuva -- kirkon tulevaisuus?

Fr. Z:lla oli blogissaan tällainen kuva. Ei tarvinne selitystä.

Ykseys ja katolisuus

Tänään käymieni keskustelujen innoittamana olen pohdiskellut vähän kirkon ykseyden ja katolisuuden merkitystä ja miettinyt näiden "maksiimien" tarkoitusta vanhan messun tukemisen kannalta. Tässä ajatuksiani:

1) Rakkaus vanhaa liturgiaa kohtaan ei ensisijaisesti yleensä nouse uuden liturgian vastustamisesta vaan vilpittömästä kiinnostuksesta ja kiintymyksestä vanhan liturgian rikkaampaan ja monipuolisempaan elekieleen, sen keskittymisestä voimaakkaasti eukaristisen uhrin mysteeriin. Siksi vanhan messun ystävien toive varmaankin on, että pappi, joka vanhaa messua viettää, tekee niin rakkaudesta kyseistä liturgiaa kohtaan.

2) Vanhaan messuun erikoistuneet papit liittävät antamansa pastoraalisen ja katekeettisen ohjauksen läheisesti yhteen ikiaikaisten liturgisten käytäntöjen kanssa. Monille tämä lähestymistapa sekä syventää uskonkysymysten ymmärrystä että vahvistaa heidän arvostustaan jokaista kauniisti vietettyä liturgiaa kohtaan.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa paavin sanat:

Nämä kaksi kirkon ”rukouksen säännön (lex orandi)” ilmaisumuotoa eivät mitenkään johda ”uskon säännön (lex credendi)” jakautumiseen. Ne ovat itse asiassa ainoan roomalaisen riituksen kaksi käytäntöä. (Summorum Pontificum, 1)

Vanhan messun ja uuden messun sisältö ja niiden teologia ovat pohjimmiltaan yhden ja saman katolisen uskon kaksi erilaista ilmentymää. Siksi minusta on sääli, että monesti kuitenkin vanhaa messua viettäviä pappeja ja siitä hengellistä ravintoa saavia uskovia katsotaan karsaasti. Ilmeisesti heitä pidetään kuitenkin uhkana, vaikka paavi tai hänen edustajansa mitä sanoisivat. Ilmeisesti vanhaa liturgiaa pidetään sittenkin vähemmän hyväksyttävänä kuin uutta, vaikka kirkon laki muuta sanoo. Se on hyvin ikävä asenne. Kysymyshän on pappeuden sakramentin saaneista miehistä, eikä sakramentti erottele heitä millään tavalla.

3) Joillakin suuresti arvostamillanikin ihmisillä tuntuu olevan epäilys siitä, että vanhan liturgian ystävät jollakin tavalla aiheuttaisivat hajaannusta. Se on varmaankin mahdollista, mutta tuskin todennäköistä -- tosin tietenkään en voi puhua kaikkien puolesta ja varmasti ylilyöntejä sattuu, puolin ja toisin --, mutta ennen kaikkea pyytäisin kaikkia tämänkin tekstin lukijoita ensin miettimään omia tekojaan ja asenteitaan. 

Minkälainen luonteeltaan on se hajaannus, mitä pelätään? Onko se sitä, että kirkossa on monia hengellisiä teitä: spiritualiteetteja ja liikkeitä, sääntökuntia ja apostolaatteja, jopa eri riituksia? Onko tavoite tukea niitä ja vahvistaa niitä, vai yrittää estää kirkon hyväksymien hengellisten teiden vahvistumista ja kasvamista? 

Vai tarkoitetaanko pelätyllä hajaannuksella sitä, että ei enää tunnusteta samaa katolista uskoa? Jos kysymys on tästä jälkimmäisestä, niin mikä siinä yhden uskon tunnustamisessa on olennaista (siis olennaista merkityksessä välttämätöntä)? Sekö, että osallistutaan aina samaan yhteiseen messuun (siis fyysisesti samaan -- tekevätkö kaikki muutkaan ryhmät hiippakunnassa niin)? Vaiko se, että osallistutaan aina messuun, jossa osoitetaan yhteenkuuluvuus uskossa lausumalla tai laulamalla Credo ja rukoilemalla jokaisessa messussa paavin ja piispan puolesta?

Minun mielestäni hajaannusta ja vastakkainasettelua aiheuttaa tällä hetkellä kaikkein eniten sellainen henki, joka osoittaa, että vanhaa liturgiaa yhä syrjitään. Vuosien ja vuosikymmenten saatossa monet katoliset uskovat ovat joutuneet kärsimään siitä, että heidän täysin legitiimi liturginen toiveensa on ollut hyljeksitty. Nyt, kun Rooman piispa ja apostoli Pietarin seuraaja on antanut vanhalle liturgialle jälleen hyväksytyn ja vapaan aseman osana roomalaista riitusta, on sen viettämisen ja siihen osallistumisen tahallinen hankaloittaminen merkki todellakin paavin tahdon vastaisesta asenteesta. Se on suuri epäoikeudenmukaisuus ja vääryys, joka pahimmillaan voi olla todellinen syy hajaannukseen ja ykseyden rikkoutumiseen. Toivottavasti sellaista ei esiinny.

Loppuhuomautus: En tunne ainuttakaan vanhassa messussa kävijää, joka ei olisi iloinen ja kiitollinen jokaisesta hiippakunnassamme vietetystä messusta. Kyllä vanhan liturgian ystävien kärsivällisyys kestää, mutta miksi sitä pitää venyttää, kenen etua silloin ajetaan?

Omnes cum Petro ad lesum per Mariam!

Päivitetty 2.4.2009 Q