Meitä kaikkia jonkin aikaa häirinneet virheelliset postaukset on poistettu ja niiden ongelma todennäköisesti myös ratkaistu, jotta ne eivät enää toistuisi.
Summorum-blogin puolesta toivotan kaikille parempaa uutta vuotta.
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
perjantai 16. syyskuuta 2011
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Päivityksiä
Niin vähän tapahtuu täällä Suomessa, että harvoin näkee päivityksiä. Muualla Pohjolassa ja maailmassa sen sijaan kuhisee.
Jo joitakin vuosia Kristus-Kuninkaan instituutti on toiminut Ruotsissa vierailuperiaatteella. Lisäksi vanhaa messua vietetään säännöllisesti Lundissa, Göteborgissa ja Jonseredissa. Silloin tällöin myös ainakin kolmessa muussa kaupungissa.
Kööpenhaminassa vanhaa messua vietetään myös säännöllisesti. Piispa Kozon on myös viettänyt useita kertoja pontifikaalimessun sekä Kööpenhaminassa että ulkomailla. Tänä kesänä hän myös jakoi vahvistuksen sakramentin vanhassa muodossa Kööpenhaminassa.
Oslossa vanhaa messua vietetään parin viikon välein.
Tallinnassa vanhaa messua vietetään parin viikon välein. Valgassa Etelä-Virossa hyvinkin tiheästi.
Helsingissä, Turussa, Tampereella?
TOINEN mielenkiintoinen asia on se, että uskonopin kongregaatio on kutsunut SSPX:n johdon Roomaan syyskuun 14. päiväksi. Keskusteluissa ilmeisesti tarkennetaan käsityksiä V2:n tulkinnasta jatkuvuuden hermeneutiikan kannalta ja pohditaan kanonista ratkaisua SSPX:n täyteen yhteyteen paluuta silmällä pitäen. Huhujen mukaan anglikaaniordinariaatin kaltainen ratkaisu lienee mahdollinen – sehän antaisi riittävän toiminnallisen autonomian paikallisisten piispojen ohi.
Suhteiden normalisoinnista antanee esimakua myös se, että joku "normaali" dominikaanisisar on saanut Vatikaanin luvalla siirtyä SSPX:n "alaiseen" dominikaaniluostariin.
Mielenkiintoinen syksy, monessakin mielessä ;)
Jo joitakin vuosia Kristus-Kuninkaan instituutti on toiminut Ruotsissa vierailuperiaatteella. Lisäksi vanhaa messua vietetään säännöllisesti Lundissa, Göteborgissa ja Jonseredissa. Silloin tällöin myös ainakin kolmessa muussa kaupungissa.
Kööpenhaminassa vanhaa messua vietetään myös säännöllisesti. Piispa Kozon on myös viettänyt useita kertoja pontifikaalimessun sekä Kööpenhaminassa että ulkomailla. Tänä kesänä hän myös jakoi vahvistuksen sakramentin vanhassa muodossa Kööpenhaminassa.
Oslossa vanhaa messua vietetään parin viikon välein.
Tallinnassa vanhaa messua vietetään parin viikon välein. Valgassa Etelä-Virossa hyvinkin tiheästi.
Helsingissä, Turussa, Tampereella?
TOINEN mielenkiintoinen asia on se, että uskonopin kongregaatio on kutsunut SSPX:n johdon Roomaan syyskuun 14. päiväksi. Keskusteluissa ilmeisesti tarkennetaan käsityksiä V2:n tulkinnasta jatkuvuuden hermeneutiikan kannalta ja pohditaan kanonista ratkaisua SSPX:n täyteen yhteyteen paluuta silmällä pitäen. Huhujen mukaan anglikaaniordinariaatin kaltainen ratkaisu lienee mahdollinen – sehän antaisi riittävän toiminnallisen autonomian paikallisisten piispojen ohi.
Suhteiden normalisoinnista antanee esimakua myös se, että joku "normaali" dominikaanisisar on saanut Vatikaanin luvalla siirtyä SSPX:n "alaiseen" dominikaaniluostariin.
Mielenkiintoinen syksy, monessakin mielessä ;)
torstai 9. kesäkuuta 2011
Vihdoin jotakin taas tapahtuu
Westminsterin arkkihiippakunnan arkistonhoitaja, isä Nicholas Schofield vierailee Suomessa heinäkuussa.
Gregorius-yhdistys kutsuu kaikkia kiinnostuneita osallistumaan isä Schofieldin viettämään
vanhamuotoiseen messuun
Pyhän Henrikin katedraalissa
torstaina 14. heinäkuuta klo 18.00.
Pyhän Henrikin katedraalissa
torstaina 14. heinäkuuta klo 18.00.
Messun jälkeen klo 19.00 isä Schofield esitelmöi seurakuntasalissa (englanniksi) mielenkiintoisesta aiheesta:
Paavi Benedictuksen julkaiseman
Anglicanorum coetibus -asiakirjan
vaikutuksia Englannissa
Anglicanorum coetibus -asiakirjan
vaikutuksia Englannissa
torstai 7. huhtikuuta 2011
polvistuminen - adoraatio - välttämätöntä
Alla pätkä loistavasta haastattelusta, jonka paavillinen seremoniamestari, monsignore Guido Marini on antanut puolalaiselle kirkolliselle lehdelle (lihavoinnit minun):
Wlodzimierz Redzioch: – What does the collaboration between Benedict XVI and his Master of Ceremonies look like? Does the Pope decide about everything?
Msgr. Guido Marini: – At first, I would like to stress that the celebrations the Holy Father presides over are to be the points of reference for the whole Church. The Pope is the highest priest, the one who offers the sacrifice of the Church, the one who shows the liturgical teaching through celebrations – the point of reference for all. Considering this explanation it is easier to understand what the style of collaboration between the Papal Master of Ceremonies and the Holy Father should be. One should act in the way to make the papal liturgies the expressions of his authentic liturgical orientation. Therefore, the Papal Master of Ceremonies must be a humble and faithful servant of the liturgy of the Church. I have understood my work in the Office of Papal Liturgical Celebrations in this way since the very beginning.
– Celebrations directed towards the cross, Holy Communion received directly by mouth and while keeling, longer moments of silence and meditation – these are the most visible liturgical changes introduced by Benedict XVI. Unfortunately, many people do not understand the theological and historical meanings of these changes and what is worse, they can see them as ‘return to the past.’ Can you briefly explain the meanings of these changes?
– To tell you the truth our office has received many testimonies of the faithful who have favourably received the changes introduced by the Pope because they see them as the authentic renewal of the liturgy. As for the significance of some changes I will say a few synthetic reflections. Celebrating towards the cross stresses the correct direction of liturgical prayer, i.e. towards God; during prayers the faithful are not to look at themselves but should direct their eyes towards the Saviour. Giving hosts to people kneeling aims to giving value to the aspect of adoration both as the fundamental element of celebration and the necessary attitude while facing the mystery of God’s real presence in the Eucharist. During the liturgical celebration prayer assumes various forms: words, songs, music, gestures and silence. Furthermore, moments of silence let us participate truly in the act of worship, and what’s more, from the inside evoke every other form of prayer.
Hyvä!
Wlodzimierz Redzioch: – What does the collaboration between Benedict XVI and his Master of Ceremonies look like? Does the Pope decide about everything?
Msgr. Guido Marini: – At first, I would like to stress that the celebrations the Holy Father presides over are to be the points of reference for the whole Church. The Pope is the highest priest, the one who offers the sacrifice of the Church, the one who shows the liturgical teaching through celebrations – the point of reference for all. Considering this explanation it is easier to understand what the style of collaboration between the Papal Master of Ceremonies and the Holy Father should be. One should act in the way to make the papal liturgies the expressions of his authentic liturgical orientation. Therefore, the Papal Master of Ceremonies must be a humble and faithful servant of the liturgy of the Church. I have understood my work in the Office of Papal Liturgical Celebrations in this way since the very beginning.
– Celebrations directed towards the cross, Holy Communion received directly by mouth and while keeling, longer moments of silence and meditation – these are the most visible liturgical changes introduced by Benedict XVI. Unfortunately, many people do not understand the theological and historical meanings of these changes and what is worse, they can see them as ‘return to the past.’ Can you briefly explain the meanings of these changes?
– To tell you the truth our office has received many testimonies of the faithful who have favourably received the changes introduced by the Pope because they see them as the authentic renewal of the liturgy. As for the significance of some changes I will say a few synthetic reflections. Celebrating towards the cross stresses the correct direction of liturgical prayer, i.e. towards God; during prayers the faithful are not to look at themselves but should direct their eyes towards the Saviour. Giving hosts to people kneeling aims to giving value to the aspect of adoration both as the fundamental element of celebration and the necessary attitude while facing the mystery of God’s real presence in the Eucharist. During the liturgical celebration prayer assumes various forms: words, songs, music, gestures and silence. Furthermore, moments of silence let us participate truly in the act of worship, and what’s more, from the inside evoke every other form of prayer.
Hyvä!
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Piispa Kozonin esimerkki
Rorate Caeli kertoo, että:
Näin toimii piispa Pohjoismaista. Hienoa!
Next Sunday (April 10th, Passion Sunday) H.E. Mgr. Czeslaw Kozon, Bishop of Copenhagen, will spend the sacrament of Confirmation and offer Pontifical Mass at the Throne at the St. Agnes Church in Amsterdam, the Netherlands. The ceremonies will start at 11 am local time (GMT +2) and will be celebrated according to what is called the Extraordinary Form in the Motu Proprio Summorum Pontificum of His Holiness Pope Benedict XVI.
Näin toimii piispa Pohjoismaista. Hienoa!
perjantai 18. helmikuuta 2011
Aika puolustaa vanhaa messua
Allekirjoita kansainvälinen vetoomus Summorum Pontificumin aseman puolustamiseksi:
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Kokoustunnelmia
Gregorius-yhdistyksen vuosikokous pidettiin tänään johtokunnanvaihtotunnelmissa. Noin kolmivuotisen kautensa päätti melkein koko johtokunta. Aika on tehnyt tehtävänsä, ja nyt eletään uudessa tilanteessa. Olennaiset tiedot löytyvät Gregorius-yhdistyksen sivuiltakin, mutta tässä vielä:
Gregorius-yhdistyksen vuosikokous on valinnut yhdistykselle uuden johtokunnan. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Diana Kaley ja muiksi jäseniksi Joonas Lindström, Markus Mäkelä, Marko Pitkäniemi ja Katri Tenhunen. Moderaattorina jatkaa isä Antoine Lévy OP. Kokouksessa käydyssä keskustelussa toivottiin traditionaalisen liturgian järjestämiseen liittyvien kysymysten ja epäselvyyksien selvittämistä ja todettiin, että pyritään jatkossa järjestämään katedraalissa säännöllisesti messuja ja muita tilaisuuksia, joita moderaattori tai joku muu pappi voisivat viettää.
Pari huomiota. Ensinnäkin näyttää siltä, että isä Antoine Lévy OP, yhdistyksen moderaattori, on innostunut ajatuksesta, että hänen viettämistään vanhoista messuista voitaisiin ilmoittaa ajoissa ja että niitä voisi viettää jollakin tavalla säännöllisesti myös katedraalissa. Toisekseen hän opiskelee vanhan dominikaaniriituksen viettämistä. Tämä kaikki on varsin ilahduttavaa! Vielä tosin ei tiedetä, milloin säännöllinen, aikaisempaa paremmin ilmoitettu ja ennakoitavissa oleva toiminta voisi alkaa.
Toinen huomio on se, että tässä hiippakunnassa tuntuu sinnikkäästi olevan vallalla käsitys, että vanhaa messua kohtaan ei ole juurikaan aitoa kiinnostusta, ja sen takia vanhan liturgian edistämistä ei pidetä tarpeellisena. Toivottavasti mukana ei ole vastustusta ja pelkoa, sillä niitä on paljon vaikeampi voittaa kuin tietämättömyyttä. Toivottavasti paimenet voisivat nähdä, että uskovilla voi olla myös liturgiseen spiritualiteettiin liittyviä tarpeita, jotka ovat aivan asiallisia mutta myös todellisia. Ja Suomessakin on vanhassa messussa toistuvasti käyviä uskovia useita kymmeniä. Ei se ole parin harvan "friikin" päähänpinttymä Suomessa eikä muuallakaan, niin kuin viestit eri puolilta maailmaa kertovat.
Vanhaan liturgiaan liittyy, hyvin vietettynä, suuri mysteerin ja pyhyyden kokemus, jota edesauttavat tuohon liturgiaan liittyvien eleiden kieli, musiikki, hiljaisuus ja rukouksen suunta. En voi olla mainitsematta, että toki lähes nämä kaikki kohdat voidaan toteuttaa myös uudemmassa liturgiassa, mutta käytännössä niin ei sittenkään tehdä. Mutta kumpi on lopulta yksinkertaisempi ja loogisempi ratkaisu: sallia vanhan messun olemassaolo – ja tarjota liturgisesta traditiosta kiinnostuneille toiveiden täyttymys – vai yrittää muuttaa uuden messun viettotapoja traditionaalisemmaksi – ehkä joidenkin pettymykseksi?
Mitä milläkin ratkaisulla saavutettaisiin? Minkälaista kirkkoa sillä rakennettaisiin? Minkä viestin mikäkin lopulta antaisi? Siinä kysymyksiä, joihin mielestäni kannattaa vastata vasta sitten, kun on lukenut huolellisesti paavi Benedictuksen kirjeen piispoille Summorum Pontificum -asiakirjan johdosta.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
lauantai 25. joulukuuta 2010
Kommuunio kielelle
Jouluyön messussa paavi jo totutusti jakoi kommuunion polvistuneille uskoville suoraan kielelle. Mutta ensi kertaa vuosikymmeniin kommuunio jaettiin kaikille uskoville vain kielelle. Käsikommuunio ei ollut mahdollista, ja kommuuniota jakavien pappien vieressä kulkevat turvamiehet osoittivat kaikille uskoville, kommuunion vastaanottamisen tavan.
Fr. Z:lla lisätietoja täällä: http://wdtprs.com/blog/2010/12/papal-midnight-mass-with-no-communion-in-the-hand/
Voi, kunpa tämä käytäntö leviäisi -- nopeasti!
Tämä tieto oli yksi parhaista joululahjoista!
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
perjantai 5. marraskuuta 2010
Hiljaiseloa?
Ajattelin kirjoittaa muutaman rivin rikkoakseni melko pitkään jatkunutta hiljaisuutta. Uusia pappisvisiittejä ei ole ilmeisesti tiedossa, joten novus ordon voimin mennään eteenpäin. Musiikkirintamalla on tapahtunut hieman piristystä ja uusia laulajia on ilmaantunut riveihin. Iloitsen erityisesti muutaman naislaulajan kiinnostusta piristämään katedraalin liturgian musiikkia vokaalipolyfonian tiimoilta. Näin ollen voimme jatkossa kuulla esimerkiksi renessanssipolyfonian helmiä. Tästä saimmekin nauttia katedraalin 150-v juhlissa, jolloin kuulimme otteita Josquin Desprezin missa malheur me bat:ista. Joka tapauksessa gregoriaaninen laulu tulee säilymään liturgian perusmusiikkina, jota sitten "maustetaan" vokaalipolyfonialla suuremmissa juhlissa ja mikä ettei useamminkin. Ensi sunnuntain radioidussa päämessussa kuulemme muutaman osan kaksiäänisestä messusta, jonka on säveltänyt monille tuttu kanttori Marko Näätänen.
tiistai 21. syyskuuta 2010
Eläköön Opus Dei!
Chilessä on Opus Deihin kuuluva piispa viettänyt vanhan messun. Tämä lienee ensimmäinen kerta, että varovaisuudestaan tunnettu prelatuuri näin avoimesti osoittaa hyväksyvänsä vanhan messun ja jopa viettävänsä sitä. Lisätietoja ja kuvia: http://fortes-fide.blogspot.com/2010/09/opus-dei-bischof-feiert-messe-mit-62er.html
maanantai 20. syyskuuta 2010
Kolme tärkeintä asiaa?
Listaanpa kolme tärkeintä toivettani liturgian kehittämisessä:
1) Kommuunion vastaanottaminen polvistuneena kielelle. Näin osoitamme Jumalalle suurinta kunnioitusta ja nöyryyttä. Miksi meidän pitäisi antaa hänelle itsestämme vähemmän?
2) Messun vietto versus Deum eli ad Orientem. Papin toiminnan kohteena on ensisijaisesti Jumala. Me odotamme Kristuksen toista tulemista idästä, miksemme siis me kaikki, pappi mukaan luettuna, olisi kääntyneinä samaan suuntaan?
3)Latinalaisen riituksen ominainen kieli on latina ja sille sopivin musiikki on gregoriaaninen kirkkolaulu ja urkujensoitto. Miksi tämä kirkon toteamus ei toteudu, miksei sitä kunnioiteta? Muunlaiset kokeilut eivät vakuuta, ne lähinnä itkettävät, tylsistyttävät tai suorastaan naurattavat.
Minkälainen on sinun listasi?
1) Kommuunion vastaanottaminen polvistuneena kielelle. Näin osoitamme Jumalalle suurinta kunnioitusta ja nöyryyttä. Miksi meidän pitäisi antaa hänelle itsestämme vähemmän?
2) Messun vietto versus Deum eli ad Orientem. Papin toiminnan kohteena on ensisijaisesti Jumala. Me odotamme Kristuksen toista tulemista idästä, miksemme siis me kaikki, pappi mukaan luettuna, olisi kääntyneinä samaan suuntaan?
3)Latinalaisen riituksen ominainen kieli on latina ja sille sopivin musiikki on gregoriaaninen kirkkolaulu ja urkujensoitto. Miksi tämä kirkon toteamus ei toteudu, miksei sitä kunnioiteta? Muunlaiset kokeilut eivät vakuuta, ne lähinnä itkettävät, tylsistyttävät tai suorastaan naurattavat.
Minkälainen on sinun listasi?
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Mass Destruction
Tässä pari loistavaa videota liturgisista muutoksista amerikkalaiseen TV7-tyyliin:
http://www.realcatholictv.com/cia/03Massdest/
http://www.realcatholictv.com/cia/03Massdest/index.php?pt=2
perjantai 6. elokuuta 2010
Päivän kuva
Dominikaanikonventin uusi pyhäkkö Mainzissa Saksassa. (Konventilla on
tiettävästi huomattavia ongelmia saada uusia kutsumuksia.)
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Torstai 5.8. klo 18.00
Westminsterin arkkihiippakunnan arkistonhoitaja, kirkkoherra Nicholas Schofield viettää vanhamuotoisen messun Pyhän Henrikin katedraalissa torstaina 5.8.2010 klo 18.00 alkaen. Messun jälkeen tapaaminen seurakuntasalissa. Tervetuloa!
The archivist of the Archdiocese of Westminster, Fr. Nicholas Schofield will celebrate a Holy Mass in the Extraordinary form of the Roman Rite in Saint Henry's Cathedral on Thursday, August 5th, at 18.00. After Mass, there is a meeting in the parish hall. Welcome!
The archivist of the Archdiocese of Westminster, Fr. Nicholas Schofield will celebrate a Holy Mass in the Extraordinary form of the Roman Rite in Saint Henry's Cathedral on Thursday, August 5th, at 18.00. After Mass, there is a meeting in the parish hall. Welcome!
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Vanha messu joka seurakuntaan!
Paavin liturgiseen lähipiiriinsä nostama professori mons. Nicola Bux on antanut erinomaisen haastattelun, jossa hän pureutuu moniin tärkeisiin kysymyksiin.
Mons. Bux muun muassa esittää, että vanhaa messua pitäisi viettää kaikkina juhlina ei vain kaikissa katedraaleissa vaan myös kaikissa seurakunnissa:
However, only through a wider diffusion of the old Mass will this “infection” of the new Mass by the old be possible. Therefore, the reintroduction of the “classical” Mass – if you will allow me the expression – may be a factor of great enrichinment. It is necessary to facilitate a regular Sunday [festiva] celebration of the traditional Mass, at least in every cathedral of the world, but also in every parish. This would help the faithful get used to Latin and to feel themselves part of the Catholic Church. And as a practical matter, it would help them participate in Masses held during international gatherings at [various] shrines.
Haastattelu on luettavissa täällä: englanniksi - italiaksi.
Laitan tähän perään vielä linkin erinomaiseen Ecclesia Dei -komission sihteerin pitämään esitelmään: italiaksi.
Mons. Bux muun muassa esittää, että vanhaa messua pitäisi viettää kaikkina juhlina ei vain kaikissa katedraaleissa vaan myös kaikissa seurakunnissa:
However, only through a wider diffusion of the old Mass will this “infection” of the new Mass by the old be possible. Therefore, the reintroduction of the “classical” Mass – if you will allow me the expression – may be a factor of great enrichinment. It is necessary to facilitate a regular Sunday [festiva] celebration of the traditional Mass, at least in every cathedral of the world, but also in every parish. This would help the faithful get used to Latin and to feel themselves part of the Catholic Church. And as a practical matter, it would help them participate in Masses held during international gatherings at [various] shrines.
Haastattelu on luettavissa täällä: englanniksi - italiaksi.
Laitan tähän perään vielä linkin erinomaiseen Ecclesia Dei -komission sihteerin pitämään esitelmään: italiaksi.
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Vanhaa messua elokuun alussa
Helsingissä vierailee elokuun alkupäivinä (2.-6.8.) äitinsä kanssa englantilainen kirkkoherra Nicholas Schofield, joka on myös Westminsterin arkkihiippakunnan arkistonhoitaja. Hän on toivonut voivansa viettää vanhaa messua (luultavasti katedraalin kappelissa) ainakin melkein joka päivä. Tarkemmista ajankohdista ilmoitetaan niiden selvitessä.
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Kolme vuotta Summorum Pontificumia
Heinäkuun seitsemäntenä vietettiin paavin legendaarisen motu proprion kolmatta vuosipäivää. Summorum Pontificumin toteuttaminen alkoi syyskuun neljäntenätoista. Paavi pyysi tuolloin piispoille lähettämässään kirjeessä, että kolmannen vuoden päättyessä piispat raportoisivat siitä, miten motu proprion toteutus on sujunut. Sitä on tarkoitus tässä lyhyesti miettiä.
Mikä on paavin tahto ja laki? Yksinkertaisesti se, että kuka tahansa katolinen pappi, joka pystyy viettämään vuoden 1962 messukirjan mukaista messua, saa viettää sitä ilman, että hänen täytyisi siihen pyytää erikseen lupaa piispalta. Jokainen pappi voi tehdä niin yksityisesti, ja kirkkoherra voi koska tahansa päättää viettää osan seurakuntamessuista vanhassa muodossa.
Tämä on universaali laki, joka menee yli paikallisen lain. Näin ollen piispat eivät itse asiassa voi kieltää pappejaan viettämästä messua vanhassa muodossa puhumattakaan siitä, että he voisivat estää vanhan messun viettoa säännöllisesti seurakunnissa.
Paavin ja Vatikaanin liturgiakongregaation ilmeinen toive on, että vanhaa messua vietettäisiin säännöllisesti melkeinpä kaikissa seurakunnissa, ei tietenkään yksinomaan, vaan osana seurakuntien messutarjontaa. Se ei hajota vaan rikastuttaa seurakunnan liturgista elämää.
Käytännössä kuitenkin eri puolilla maailmaa Summorum Pontificumin toteuttaminen on ollut monin paikoin hyvin hankalaa. Monissa hiippakunnissa on vanhan messun viettämisestä tehty lähes mahdotonta. Vaikka papilla on siihen oikeus, on piispalla kuitenkin oikeus päättää siitä, mitä pappi ylipäänsä saa tehdä ja missä. Jos pappi ei sopeudu esimiehensä tahtoon, hänet siirretään muualle, jopa alennetaan. Harva on valmis taistelemaan ylempiänsä vastaan ja saamaan oikeutta Roomasta käsin.
Vastarinnasta huolimatta Summorum Pontificumin vaikutus on ollut positiivinen. Vanhojen messujen määrä maailman eri maissa on yleisesti ottaen kasvanut, jopa kaksin- tai kolminkertaistunut. Yleensä siihen osallistuu nuoria perheitä, joissa on lapsia ja jotka haluavat myös saada selkeää, perinteistä katekeesia. Niin, ei vanha messu ole vain messu, vaan se symboloi paljon suurempaa tarvetta, tarvetta päästä osalliseksi kristinuskon suurista salaisuuksista, jotta kristitty voisi elää tässä maailmassa, ehkäpä paremminkin tästä maailmasta piittaamatta, täysimittaista kristillistä elämää.
Miten Suomen naapurimaissa asiaan suhtaudutaan? Norjassa paavin motu proprio ei ole hiippakuntatasolla saanut paljonkaan liikettä, mutta Oslon hiippakunnassa on kuitenkin ainakin pari pappia, jotka sitä viettävät avoimesti ja melko säännöllisesti. Molemmat ovat syntyperäisiä norjalaisia.
Tanskassa muuan syntyperäinen tanskalainen pappi viettää messua säännöllisesti Kööpenhaminassa, lisäksi maassa vierailee pappeja ulkomailta. Myös Kööpenhaminen piispa on itse viettänyt vanhaa messua ainakin kahdesti.
Ruotsissa vanhaa messua vietetiin Pyhän Erikin katedraalissa jo ennen motu propriota. Sittemmin Tukholmassa vietetään messua edelleen, mutta sen lisäksi maassa vierailee säännöllisesti pappi Kristus-Kuninkaan instituutista ja Göteborgissa vanhaa messua vietetään seurakunnassa joka sunnuntai samoin kuin kaupungin lähellä sijaitsevassa fransiskaaniluostarissa. Viimeisimmät tiedot kertovat Kristus-Kuninkaan instituutin olevan tulossa pysyvämminkin Ruotsiin.
Virossa Valgan kirkkoherra isä Ivo Õunpuu viettää seurakunnassaan vanhaa messua joka päivä. Sunnuntaisin on myös Novus Ordo. Niin ainakin olen joskus saanut ymmärtää. Tallinnassa vanhaa messua viettää ainakin kuukausittain katedraalin kirkkoherra, isä Alfonso Di Giovanni, joka kuuluu neokatekumenaaliseen tiehen. Kuuleman mukaan kaupungin Opus Dei -papeista ainakin joku on opiskellut vanhan messun viettämistä.
Entä Suomessa? Gregorius-yhdistyksen ja monien kiinnostuneiden avulla maassamme on käynyt kymmenkunta kertaa pappi ulkomailta, lähinnä Pyhän Pietarin veljeskunnasta, viettämässä vanhaa messua. Näihin vierailuihin on mahtunut myös kaksi kastetta. Vierailuihin ei ole saatu rahaa eikä tukea hiippakunnalta eikä seurakunnilta, pois lukien sitä, että Tampereella vierailija on otettu avosylin vastaan ja että hän on yleensä, tosin ei aina, saanut majoittua katedraaliseurakunnan pappilaan tai Studium Catholicumiin. Studiumissa isä Antoine Lévy OP viettää vanhaa messua aina silloin tällöin, mutta rehellisesti on sanottava, ettei paikan kappeli ole vanhaan liturgiaan erityisen sopiva. Turussa puolestaan kirkkoherra Peter Gebara SCJ on Maltan ritarien painostuksesta opetellut ja viettänyt vanhan messun muutaman kerran. Tosiasia kuitenkin on, ettei yksikään Suomen papeista halua viettää vanhaa messua säännöllisesti seurakunnissa, ei edes kerran kuukaudessa tai joka toinen kuukausi.
Käännyttyään piispan puoleen Gregorius-yhdistys sai kuulla, että olisi myös piispan toive, että säännöllinen vanhan messun vietto voisi toteutua katedraalissa. Edes kerran kuukaudessa. Tämä tuntuu kuitenkin edelleen ylitsepääsemättömän vaikealta, ellei hiippakunta ole valmis ottamaan vastaan ja vastuulleen vierailijoiden kutsumista säännöllisesti ulkomailta tai jopa kutsumaan esimerkiksi Pyhän Pietarin veljeskunnan Suomeen pysyvämmin. Suomen tilanteen tuntemushan on jo veljeskunnan piirissä olemassa, ja heidän kenraalinsa on jo näyttänyt vihreätä valoa ajatukselle auttaa hiippakuntaa säännöllisin vierailuin useita kertoja vuodessa.
Jos siis totta puhutaan, Summorum Pontificum on toki tuonut vanhan messun maamme katolilaisten tietoisuuteen, mutta harvojen vierailujen varaan on vaikea saada rakentumaan mitään hengellisesti kasvavaa yhteisöä. Sitä varten tarvitaan lisää säännöllisyyttä ja hiippakunnan myönteistä suhtautumista ihan konkreettisella tavalla.
On katolisen kirkon ylimmän opetusviran tahto, että uskovat pääsevät osallistumaan niihin liturgisiin rikkauksiin, joita vanha liturgia tarjoaa. Toivottavasti myös paikallisella tasolla tämä ymmärrettäisiin. Mikäli vanhaan liturgiaan osallistuminen on jatkossakin näin hankalaa, voimme vain odottaa sitä, että siitä kiinnostuneiden uskovien joukossa negatiivinen mieliala kasvaa ja luottamus omiin paimeniin vähenee. Onko se sielujen parasta ajatellen hyvä vaihtoehto?
(Mikäli yllä mainitut tiedot ovat puutteellisia tai virheellisiä, pyydän, että korjaisitte niitä kommentoimalla.)
Mikä on paavin tahto ja laki? Yksinkertaisesti se, että kuka tahansa katolinen pappi, joka pystyy viettämään vuoden 1962 messukirjan mukaista messua, saa viettää sitä ilman, että hänen täytyisi siihen pyytää erikseen lupaa piispalta. Jokainen pappi voi tehdä niin yksityisesti, ja kirkkoherra voi koska tahansa päättää viettää osan seurakuntamessuista vanhassa muodossa.
Tämä on universaali laki, joka menee yli paikallisen lain. Näin ollen piispat eivät itse asiassa voi kieltää pappejaan viettämästä messua vanhassa muodossa puhumattakaan siitä, että he voisivat estää vanhan messun viettoa säännöllisesti seurakunnissa.
Paavin ja Vatikaanin liturgiakongregaation ilmeinen toive on, että vanhaa messua vietettäisiin säännöllisesti melkeinpä kaikissa seurakunnissa, ei tietenkään yksinomaan, vaan osana seurakuntien messutarjontaa. Se ei hajota vaan rikastuttaa seurakunnan liturgista elämää.
Käytännössä kuitenkin eri puolilla maailmaa Summorum Pontificumin toteuttaminen on ollut monin paikoin hyvin hankalaa. Monissa hiippakunnissa on vanhan messun viettämisestä tehty lähes mahdotonta. Vaikka papilla on siihen oikeus, on piispalla kuitenkin oikeus päättää siitä, mitä pappi ylipäänsä saa tehdä ja missä. Jos pappi ei sopeudu esimiehensä tahtoon, hänet siirretään muualle, jopa alennetaan. Harva on valmis taistelemaan ylempiänsä vastaan ja saamaan oikeutta Roomasta käsin.
Vastarinnasta huolimatta Summorum Pontificumin vaikutus on ollut positiivinen. Vanhojen messujen määrä maailman eri maissa on yleisesti ottaen kasvanut, jopa kaksin- tai kolminkertaistunut. Yleensä siihen osallistuu nuoria perheitä, joissa on lapsia ja jotka haluavat myös saada selkeää, perinteistä katekeesia. Niin, ei vanha messu ole vain messu, vaan se symboloi paljon suurempaa tarvetta, tarvetta päästä osalliseksi kristinuskon suurista salaisuuksista, jotta kristitty voisi elää tässä maailmassa, ehkäpä paremminkin tästä maailmasta piittaamatta, täysimittaista kristillistä elämää.
Miten Suomen naapurimaissa asiaan suhtaudutaan? Norjassa paavin motu proprio ei ole hiippakuntatasolla saanut paljonkaan liikettä, mutta Oslon hiippakunnassa on kuitenkin ainakin pari pappia, jotka sitä viettävät avoimesti ja melko säännöllisesti. Molemmat ovat syntyperäisiä norjalaisia.
Tanskassa muuan syntyperäinen tanskalainen pappi viettää messua säännöllisesti Kööpenhaminassa, lisäksi maassa vierailee pappeja ulkomailta. Myös Kööpenhaminen piispa on itse viettänyt vanhaa messua ainakin kahdesti.
Ruotsissa vanhaa messua vietetiin Pyhän Erikin katedraalissa jo ennen motu propriota. Sittemmin Tukholmassa vietetään messua edelleen, mutta sen lisäksi maassa vierailee säännöllisesti pappi Kristus-Kuninkaan instituutista ja Göteborgissa vanhaa messua vietetään seurakunnassa joka sunnuntai samoin kuin kaupungin lähellä sijaitsevassa fransiskaaniluostarissa. Viimeisimmät tiedot kertovat Kristus-Kuninkaan instituutin olevan tulossa pysyvämminkin Ruotsiin.
Virossa Valgan kirkkoherra isä Ivo Õunpuu viettää seurakunnassaan vanhaa messua joka päivä. Sunnuntaisin on myös Novus Ordo. Niin ainakin olen joskus saanut ymmärtää. Tallinnassa vanhaa messua viettää ainakin kuukausittain katedraalin kirkkoherra, isä Alfonso Di Giovanni, joka kuuluu neokatekumenaaliseen tiehen. Kuuleman mukaan kaupungin Opus Dei -papeista ainakin joku on opiskellut vanhan messun viettämistä.
Entä Suomessa? Gregorius-yhdistyksen ja monien kiinnostuneiden avulla maassamme on käynyt kymmenkunta kertaa pappi ulkomailta, lähinnä Pyhän Pietarin veljeskunnasta, viettämässä vanhaa messua. Näihin vierailuihin on mahtunut myös kaksi kastetta. Vierailuihin ei ole saatu rahaa eikä tukea hiippakunnalta eikä seurakunnilta, pois lukien sitä, että Tampereella vierailija on otettu avosylin vastaan ja että hän on yleensä, tosin ei aina, saanut majoittua katedraaliseurakunnan pappilaan tai Studium Catholicumiin. Studiumissa isä Antoine Lévy OP viettää vanhaa messua aina silloin tällöin, mutta rehellisesti on sanottava, ettei paikan kappeli ole vanhaan liturgiaan erityisen sopiva. Turussa puolestaan kirkkoherra Peter Gebara SCJ on Maltan ritarien painostuksesta opetellut ja viettänyt vanhan messun muutaman kerran. Tosiasia kuitenkin on, ettei yksikään Suomen papeista halua viettää vanhaa messua säännöllisesti seurakunnissa, ei edes kerran kuukaudessa tai joka toinen kuukausi.
Käännyttyään piispan puoleen Gregorius-yhdistys sai kuulla, että olisi myös piispan toive, että säännöllinen vanhan messun vietto voisi toteutua katedraalissa. Edes kerran kuukaudessa. Tämä tuntuu kuitenkin edelleen ylitsepääsemättömän vaikealta, ellei hiippakunta ole valmis ottamaan vastaan ja vastuulleen vierailijoiden kutsumista säännöllisesti ulkomailta tai jopa kutsumaan esimerkiksi Pyhän Pietarin veljeskunnan Suomeen pysyvämmin. Suomen tilanteen tuntemushan on jo veljeskunnan piirissä olemassa, ja heidän kenraalinsa on jo näyttänyt vihreätä valoa ajatukselle auttaa hiippakuntaa säännöllisin vierailuin useita kertoja vuodessa.
Jos siis totta puhutaan, Summorum Pontificum on toki tuonut vanhan messun maamme katolilaisten tietoisuuteen, mutta harvojen vierailujen varaan on vaikea saada rakentumaan mitään hengellisesti kasvavaa yhteisöä. Sitä varten tarvitaan lisää säännöllisyyttä ja hiippakunnan myönteistä suhtautumista ihan konkreettisella tavalla.
On katolisen kirkon ylimmän opetusviran tahto, että uskovat pääsevät osallistumaan niihin liturgisiin rikkauksiin, joita vanha liturgia tarjoaa. Toivottavasti myös paikallisella tasolla tämä ymmärrettäisiin. Mikäli vanhaan liturgiaan osallistuminen on jatkossakin näin hankalaa, voimme vain odottaa sitä, että siitä kiinnostuneiden uskovien joukossa negatiivinen mieliala kasvaa ja luottamus omiin paimeniin vähenee. Onko se sielujen parasta ajatellen hyvä vaihtoehto?
(Mikäli yllä mainitut tiedot ovat puutteellisia tai virheellisiä, pyydän, että korjaisitte niitä kommentoimalla.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
