Älkää väittäkö ;)

Viime päivinä on ollut havaittavissa niin paljon kaikkea positiivista kehitystä, varsinkin Roomassa, etten ole osannut oikein muuta kuin mykistyä -- niinhän kävi pyhälle Tuomas Akvinolaisellekin elämänsä loppuvaiheessa, vaikken väitäkään, että samaan pystyisin, vaikka toivoisin.

Mistä aloittaisin? Ehkäpä ne pääasiat tulevat tässä:

L'Osservatore Romano. Lehteen saatiin uusi päätoimittaja syksyllä, ja niinpä se on monien mielestä tullut entistä paremmaksi. Ainakin liturgisesti. Lehti on mm. julkaissut artikkelin, jossa sanottiin, että kirkkomusiikki on kriisissä ja että vain gregorianiikka pystyy tilanteen korjaamaan. Samoin on siellä kirjoitettu kommuunion sopivimmasta vastaanottotavasta: polvillaan ja kielelle. Siis todella tämä on Vatikaanin puolivirallinen lehti!

Sitten paavilliset liturgiat. Sen lisäksi, mitä jo Fides 01/2008 s. 14-15 uutisoi, tapahtuu alttarin uudelleenjärjestelyä myös Vatikaanin ulkopuolella silloin, kun paavin seremoniamestari pääsee paikalle, vaikkapa sairaaloissa tai roomalaisissa seurakunnissa. Paavin viettämissä vespereissä ym. tilaisuuksissa on otettu käyttöön myös uskomattoman hienoja istuimia sekä istuimen sijainti Berninin alttarin takavasemmalla, viiden askelman korkeudella. Pyhän isän käytössä on nähty pluviaaleja ja mitroja aikaisemmilta paaveilta, jopa 100 vuoden takaa. Ja hänen apunaan on jatkuvasti kaksi diakonia.

Tästä vielä viimeisin uutinen: huomenna paavi viettää messun sikstiiniläiskappelin vanhalla alttarilla, eli ad orientem. Tähän asti siellä on ollut siirrettävä puinen alttari, jotta messu on vietetty kansaa päin.

Minua ilahduttaa kaikkien näiden tapahtumien lisäksi ylipäänsä ja erityisesti se, kuinka nämä kaikki muutokset, uudistukset tai paremminkin "paluut" on toteutettu niin täysin tietoisesti ja suurta suunnitelmallisuutta noudattaen. Nyt kun paavi sitten viettää messun samaan suuntaan kääntyneenä, niin ei ole enää kuin pieni askel siihen, että messukirjakin on vanhempi...

Apropoo: Vatikaanin kustantamon 1962-messukirjan painos on loppu suuren kysynnän takia ja siksi on kerrottu, että siitä otetaan uutta painosta.

Vanhan messun viikon ohjelmaa

Isä Benjamin Durham FSSP vierailee Suomessa 4.-8. helmikuuta.

Tässä sitä nyt on, nimittäin ensimmäisiä tietoja vanhan messun viikon ohjelmasta:

tiistai 5.2.

• auki - Turku ei ehkä onnistu?

keskiviikko 6.2. (tuhkakeskiviikko) HELSINKI

• päivällä messupalvelijoiden koulutusta
• klo 16.00 pyhä messu Pyhän Henrikin katedraalissa (messun edellä todennäköisesti tuhkan siunaaminen ja tuhkaristin jakaminen) (klo 18.00 on seurakunnan tavallinen pontifikaalinen tuhkamessu)
  

torstai 7.2. HELSINKI

• päivällä papiston koulutusta (ehkä Virosta asti)?
• klo 16.00 mietiskely katedraalin seurakuntasalissa
• klo 18.00 pyhä messu

perjantai 8.2. TAMPERE

• klo 18.00 pyhä messu Pyhän ristin kirkossa
• messun jälkeen keskustelutilaisuus n. klo 20:een asti
  

Paastonajan alku on valoisa

Ystävät! Epäonnisen adventin lopun jälkeen minulla on välillä hyviäkin uutisia.

Isä Durham FSSP on kaikella todennäköisyydellä tulossa Suomeen tuhkakeskiviikon tienoilla.

Messuja ainakin Helsingissä, mutta myös Tampereella, mikäli kirkkoherra siellä innostuu.

Tarkempaa tietoa lähiaikoina!

Kiitos Jumalalle!

Liturginen jatkuvuus

http://thenewliturgicalmovement.blogspot.com/2007/12/interview-with-msgr-guido-marini.html

Paavin uuden seremoniamestarin haastattelu. Kuinka hyvältä ja Henrikin vanhan messupalvelustradition mukaiselta se kuulostaakaan!

Immaculata-fransiskaanit

Useampi vuosi sitten meillä kävi Suomessa padre Carlo Maria FI, siis immaculata-fransiskaani-isä (Francescani dell'Immacolata, Fransiscans of the Immaculate). Padre Carlo puhui uskosta hyvin kauniisti ja vietti messun suurella hartaudella, kutsui kuulijansa seuraamaan Kristusta suuressa (vähintään hengellisessä) köyhyydessä. Kun hän silloin lähti takaisin Venäjälle, Togliattiin, ainakin allekirjoittanut jäi häntä kovasti kaipaamaan. -- Myöhemmin huomasin, että FI-papit hoitavat mm. Rooman Santa Maria Maggioren sakaristoa.

Nyt luin erittäin mielenkiintoisen uutisen: Motu proprion myötä FI-veljet ovat ainakin jossakin yhteisössään päättäneet siirtyä kaikkien messujen viettämiseen ad orientem, kohti (liturgista itää). Samassa uutisessa kerrotaan myös, kuinka sääntökunnan kenraali oli ilmoittanut, että

With the visitation of our Most Reverend Father Founder and Minister General, Fr. Stefano Manelli, came the news that he desired the novices to be proficient in serving the TLM as soon as possible. Of course, this news was received with great enthusiasm on the part of the novices who were given a few days a week to learn the detailed rubrics of serving it.

Kyllä kuulostaa hyvältä!

Koko uutinen: http://www.airmaria.com/?p=780

SURUVIESTI - VIIKONLOPPU PERUUNTUU

Hyvät ystävät, olen juuri äsken saanut tietää, että isä de Andrade on joutunut peruuttamaan Suomeen tulonsa ensi viikonlopun osalta. Kiireellisten tehtävien ja aikataulujen yhteensovittamisen mahdottomuus oli tullut hänelle ilmeiseksi, ja niin hän joutui suruissaan luopumaan suunnitelmasta vierailla Suomessa. Hän rohkaisi meitä kuitenkin yrittämään pian uudestaan, ja suoraan veljeskunnan päämajan kautta.

Näin ollen ensi viikonlopuksi suunniteltu vanhan messun viikonloppu on peruttu. Sitä ei ole. Nada.

Onpa surullista, mutta ei hätää. Isä Huberilta kuulin, että Jyväskylän toinen vanha messu 7.12. oli mennyt mukavasti, ja paikalla oli ollut pari kiinnostunutta ja kolme uteliasta - tai päinvastoin. Siitä se lähtee. ;)

Monia muita ilouutisia maailmalta kuuluu, paras niistä lienee se, että kuulemma Rooman vikariaatti on perustamassa FSSP:n hoitoon uskottavaa personaaliseurakuntaa, jolle se myöntää hienon Ss. Trinità dei pellegrini -kirkon. Ja tämä kaikki, kuulemma, paavin halusta tehdä siitä esimerkki koko maailmalle. Lukekaa vaikka isä Zuhlsdorfia.

Pikkumies on kuollut

Pyhän roomalaisen kirkon kardinaali, Vatikaanin kirjaston entinen johtaja, itävaltalainen Alfons Stickler SDB on kuollut. Hän nukkui rauhallisesti pois keskiviikkona 12.12. 97-vuotiaana. Kardinaali Stickler oli suuri vanhan messun ystävä ja mm. ehkä merkittävin pappien selibaatin historian tuntija. Rukoilkaamme hänen sielunsa puolesta! Stickler oli kooltaan pieni, mutta ajatuksiltaan suuren suuri.

http://kath.net/detail.php?id=18467

4. adventti

Eilen - itsenäisyyspäivänä - sain isä de Andradelta FSSP vahvistuksen sille, että hän on tulossa. Valmistautukaa siis 22.-23.12. uuteen vanhan messun viikonloppuun.

Liturgia ja kulttuuri

Hyvät ystävät, eilen kävin pitkän keskustelun yhden väliamerikkalaisen papin kanssa. Aiheena oli liturgia. Monet asiat miellyttivät minua paljon, mutta yksi jäi vaivaamaan. Tuon papin mielestä on nimittäin mahdotonta kuvitella, että messua vietettäisiin latinaksi ja gregoriaanisen laulun voimin missään muualla kuin Keski-Euroopassa. Hän ei itse vastusta kumpaakaan, pitää niitä kauniina asioina, mutta samaan hengenvetoon hän sanoo, ettei kansankieli eikä kansalliset kulttuuripiirteet, tietysti varsinkin musiikki, ole mihinkään poistettavissa tai oikeastaan edes asetettavissa rinnan latinalais-gregoriaanisen messun kanssa. Hänen mielestään tämä ei ole ongelma.

Minun mielestäni se on ongelma.

Tuon papin mielestä on mahdotonta odottaa, että kansa Afrikassa, Aasiassa tai lat.-Amerikassa oppisi enää latinaa. Ikään kuin latinan osaaminen olisi välttämätöntä, kun LATINALAISEN riituksen messuun osallistutaan. Hän sanoi myös, ettei kirkko pysty siihen, ei ole resursseja, ja siksi latinan opettaminen on yhteiskunnan tehtävä: jos se ei siihen pysty tai sitä halua, silloin kansa ei osaa latinaa, ja silloin kirkko ei voi kuvitellakaan, että messuja vietettäisiin latinaksi.

Kysyn itseltäni, miksi viimeisen tuhannen vuoden ajan, jolloin Euroopassakaan kukaan tavallinen ihminen ei puhunut enää latinaa, silti on kirkon kirjoihin merkitty tuhansia pyhiä ja autuaita. Miten ikinä he saivat ravintoa liturgiasta, jota he eivät ymmärtäneet? Vai ymmärsivätkö sittenkin?

Ja tänä päivänä, kun maailma on kansainvälisempi kuin koskaan, miksi nyt pitäisi väheksyä yhtenäisen liturgisen kielen merkitystä? Sehän juuri korostaa kirkon ykseyttä.

Entä sitten kulttuuri? Omasta mielestäni ainakin kristinuskon kulttuuri - usko, oppi, tavat ja kultti - ylittää paikalliset rajat. Se on perustavampi tekijä kuin mikään kulttuuri. Se ei ole kulttuurista riippumaton, muttei kulttuurin orja. Kristinusko ei niinkään mukaudu kulttuuriin, vaan päinvastoin: kulttuuri kehittyy kristinuskon vaikutuksesta kohti yhä suurempaa ykseyttä. Ykseyttä moninaisuudessa.

Messu Jyväskylässä 7.12. klo 18.00

http://olavi.catholic.fi/html_start2006/ohjelma.html

Tämän mukaan Jyväskylän Pyhän Olavin kirkossa on hiljainen vanha messu perjantaina 7.12. klo 18.00.

Kaikki kiinnostuneet menkää paikalle ja lähettäkää sitten raportti ja kuvia osoitteeseen summorum@gmail.com, niin saamme messusta kauniin jutun tännekin palstalle! Hienoa.

Voi kun jyväskyläläiset perustaisivat pienen kuoron laulamaan messun osia.