Ranjithin kritiikki liturgisia "uudistuksia" kohtaan

Tässä parhaat palat siitä liturgiakongregaation sihteerin haastattelusta Fides-uutistoimistolle:

Erotelkaamme vähän tarkemmin: Kirkolliskokouksen jälkeinen uudistus ei ole kokonaan negatiivinen; siinä, miten se toteutettiin, on monia positiivisia piirteitä. Mutta siinä on myös muutoksia, jotka toteutettiin väärinkäytösten kautta ja joita edelleen tuodaan esiin välittämättä niiden haitallisista seurauksista uskolle ja kirkon liturgiselle elämälle.

Puhun tässä esimerkiksi tuon uudistuksen vaikutuksesta toteutuneesta muutoksesta, jota eivät esittäneet kirkolliskokouksen isät eikä Sacrosanctum Concilium, nimittäin käsikommuuniosta. Se on jollakin tavalla vaikuttanut tiettyyn uskon heikentymiseen suhteessa Kristuksen todelliseen läsnäoloon eukaristiassa. Tämä käytäntö samoin kuin kuoriaitojen poistaminen kuorista, polvistumispenkkien poistaminen kirkoista sekä sellaisten käytäntöjen käyttöönotto, jotka pakottavat uskovat seisomaan tai istumaan pyhän sakramentin kohottamisessa (elevaatiossa), vähentävät eukaristian aitoa merkitystä ja sitä syvän palvonnan merkitystä, jota kirkon tulee osoittaa Herraa, Jumalan ainosyntyistä Poikaa kohtaan. Tämän lisäksi kirkkoa, joka on Jumalan asuinsija, käytetään jossakin päin maailmaa myös veljellisten tapaamisten, konserttien tai uskonnonvälisten viettojen pitopaikkana. Jossakin kirkossa pyhä sakramentti melkein piilotetaan ja hylätään syrjäiseen ja lähes koristelemattomaan kappeliin. Kaikki tämä hämärtää niin keskeistä kirkon uskoa Kristuksen todelliseen läsnäoloon. Meille katolilaisille kirkko on olennaisesti iankaikkisen asuinsija.

Toinen vakava virhe on se, että sekoitetaan papiston ja maallikkojen erityiset tehtävät alttarilla, kun kuorissa tapahtuu liikaa, kun siellä liikutaan liikaa; silloin se ei ole "se paikka", jossa kristitty onnistuu saavuttamaan hämmästyksen ja loiston tunnun Herran läsnäolon ja hänen pelastavan toimintansa edessä. Tanssin, musiikki-instrumenttien ja laulujen käyttö, joilla ei ole paljonkaan tekemistä liturgian kanssa, ei ole mitenkään sovitettavissa kirkon ja liturgian pyhään ympäristöön; lisään tähän myös tietyt luonteeltaan poliittis-sosiaaliset saarnat, jotka usein on valmisteltu huonosti. Kaikki tämä vääristää pyhän messun vieton tarkoitusta ja tekee siitä koreagrafiaa, teatraalisuuden, ei uskon, ilmauksen.

On myös muita piirteitä, jotka ovat huonosti yhteensovitettavissa alttarilla vietettävän tapahtuman hämmentävyyden ja kauneuden kanssa. Ei kaikki Novus Ordoon liittyvä ole huonoa, mutta monia asioita täytyy yhä asettaa järjestykseen, jotta vältyttäisiin vielä uusilta vahingoilta kirkon elämälle. Uskon, että asenteen, jonka kohdistamme paaville, hänen päätöksilleen ja niille huolenpidon ilmauksille, joita hän tekee kirkon edun nimissä, tulee olla vain sellaista, mitä pyhä Paavali suositteli korinttilaisille: "kaikki tapahtukoon rakennukseksi" (1. Kor. 14:26).

---

Alkuperäinen teksti: http://www.fides.org/aree/news/newsdet.php?idnews=14580&lan=ita