Amerikassa on huudettu ... huihui!
Kaikki seuraamamme blogit ovat olleet tyrmistyneitä eilisen Washingtonin messun musiikista. Lisätietoja sieltä...
Tästä sain päähäni ajatuksen, jonka ajattelin jakaa kanssanne:
Kääntymyksen tarve
Jeesus Kristus kutsui kaikkia katumukseen ja kääntymykseen. Neitsyt Maria kutsuu ilmestyksissään kaikkia katumukseen ja kääntymykseen. Kirkko kutsuu kaikkia katumukseen ja kääntymykseen. Tämä on yksi uskondynamiikkamme perustekijöistä. Ja vuosisatojen, vuosituhannen, ajan myös kirkon liturgia on kutsunut meitä kääntymään Jumalan puoleen, kun eukaristian vietto alkaa: Conversi ad Dominum!
Mutta mitä tekee kirkko liturgiassaan nyt? Liturgia, jonka pitäisi olla esimakua taivaallisesta, näyttää meille täysin toiseen suuntaan vievän liikkeen: ei kansaa kutsuta kääntymään, vaan liturgian kaikki keskeinen, pyhäksi koettu, on käännetty. En tarkoita nyt pelkästään alttaria, en pyhää kieltä, en liturgian muotoa, vaan musiikkia. Liturgia on tuotu "meidän keskellemme", tehty meidän kaltaiseksemme; enää meidän ei tarvitse suuntautua ylös, kohti Jumalaa, enää meidän tarvitse pyristellä, oppia, edistyä, vaan voimme pysähtyä nykyiseen olotilaamme. Enää liturgia ei kutsu meitä (katumukseen ja) kääntymykseen.
Aikaisemmin liturgia kirkon uskon ilmauksena toimi samaan suuntaan kuin kirkko muutenkin, se pyrki kohottamaan meidän sielumme kohti Jumalaa, samaan suuntaan kuin uskomme muutenkin. Nyt kuitenkin uskon ja liturgian suunnat ovat kääntyneet toisiaan vastaan. Lex orandi suuntautuu ylhäältä alas, lex credendi alhaalta ylös. Tämä on hyvin hankala ristiriita.
(Toinen puoli asiaa on se, että missä lex credendi on kääntynyt päälaelleen (ns. kulttuurikatolilaisuus = sovitetaan uskoa ihmisten mielipiteisiin), olisi turhaa kuvitella, että lex orandi kääntyisi taas toiseen suuntaan.)
Lex credendin ja lex orandin välillä on vallittava dynaamisen samansuuntaisuuden. Liturgia ei tietysti ole itsetarkoitus, mutta sen tuhoaminen tuhoaa lopulta myös uskon. Ja silloin sen seuraukset ovat tuhoisia.
Voi olla, että kirjoitin väsyneitä mietteitä. Kirjoitin kuitenkin. Saa kommentoida.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Ihan kiintoisaa luettavaa. Et ole ollenkaan niin väsynyt kun papistomme tuntuu olevan.
Olen myös itsekin pohtinut tuota eri asioiden ilmaisua fyysisesti verbaalisen ilmaisun sijaan tai ohella. Kirjoitin tästä kerran tänne, jos muistat. Liikkeellä voi itse asiassa ilmaista paljonkin.
Nykyään papin pitää olla rintamasuunnassa seurakuntaan kohteliaisuus-syistä. näin hän EI KÄÄNNÄ SELKÄÄNSÄ epäkohteliaasti sille, mitä varten messu on, eli seurakunnalle. Etkö sinäkin riitaantuessa käännä selkäsi riidan toiselle osapuolelle tarkoituksella? koska papin tehtävä on ylläpitää dialogia seurakunnan kanssa, hän ei yksinkertaisesti voi kääntää sille selkäänsä. Hänen sakraali intimiteettinsä on paljastettu. hänellä ei ole "omaa tilaa", koska kaikkien PITÄÄ NÄHDÄ KAIKKI!
vrt. ortodoksien liturgia ja ikonostaasi.
Näistä voisi jatkaa vähän kelvollisen weizen oluen parissa...
Tässä erään papin kokemuksia messun viettämisestä "Ad orientem":
"Good Things from Facing the Lord
After celebrating Mass facing the Lord I can report these favorable effects from the priest's point of view:
1. I don't have to worry about where to look
2. I don't have to worry about what my face looks like
3. I can weep at the beauty and wonder of it all without concern
4. I can worship more freely and fully
5. I feel more at one with the people of God
6. I am on a journey to God with the people
7. I am not the focus of attention
8. The elevation of the host and the Ecce Agnus Dei have become more of a focus
9. I feel more part of the great tradition
10. I can't see who's not paying attention and feel I have to do something to get their attention back."
http://gkupsidedown.blogspot.com/2008/04/good-things-from-facing-lord.html
Toisin sanoen : Hän ei joudu kokemaan olevansa näyttelijä joka hakee feedback:iä ihmisten ilmeistä ja yleisestä ilmapiiristä.
Hän onkin ilmeisen osallinen Jumalaisesta "todellisesta" näytelmästä, jonka ainoa tosi kiintopiste on Kristus, ei kukaan muu.
Jeah. Ugh! Erittäin totta kaikki mitä sanoitte!
Lähetä kommentti