Olen kieltämättä vähän pettynyt piispan lähdöstä. Ei kuitenkaan kannata jäädä itkemään vaan kääntää katse eteenpäin. Samalla tavalla kuin piispa Józef päivitti kirkkomme käytäntöjä ja painopisteitä yli kolmekymmentä vuotta kestäneen verschureniläisen ajan jälkeen, on viimeisten seitsemän ja puolen vuoden aikanakin tapahtunut kehitystä, johon uuden piispan on helpompi tarttua, ja pitääkin tarttua.
Tässä ne pyynnöt:
1) Kristuksen keskeisyys messun vietossa. Asetettakoon Kristus krusifiksin edustamana keskelle alttaria kaikissa messun vietoissa. Aina ja kaikkialla. Tämä on muutos, jonka paavi on näyttävästi tehnyt. Sitä pitäisi seurata. -- Onko muuten aina niin hyvä, että pappi viettää messun alttarin takaa, ikään kuin kansaa vastaan?
2) Kommuunion vastaanottaminen. On paavin tahto, että kirkon normaali, lainmukainen käytäntö leviäisi maailmalla, siis kommuunion vastaanottaminen polvistuneena suoraan suuhun. Tänä keväänä ja kesänä paavi on itse ottanut tämän tavan käyttöön ja seremoniamestarinsa suulla todennut, että näin on hyvä. Sitä pitäisi seurata.
3) Vanha messu. Summorum Pontificum osoitti, että vanha messu on aivan yhtä hyvä liturginen ilmaus katolisesta uskosta kuin uusikin. Se antoi papeille ja kirkkoherroille vapauden sen viettämiseen. Asiasta Roomassa vastaavan komission puheenjohtaja on todennut, että on paavin toive, että vanhaa messua vietettäisiin joka seurakunnassa, jotta se aarteillaan voisi rikastuttaa liturgista elämäämme. Kannatetaan. Mielestäni paavin tahtoa ei pidä jättää kuulematta.
Olisihan näitä muitakin. Yleisesti ottaen sanon, että saamme tässä maassa olla kiitollisia siitä, että monia liturgisia ylilyöntejä ei täällä ole näkynyt. (Paitsi että onhan meillä maallikot jakamassa kommuuniota, ja kommuunio aina kahdessa muodossa...) Saamme olla kiitollisia myös siitä, että jonkinlainen gregoriaanisen laulun perinne meillä on säilynyt, tosin esim. katedraalissa sen asema on mielestäni heikentynyt. Toisaalta ajattelen, että hiippakunnastamme puuttuu laajalti ymmärrys liturgisista asioista. Olemme pääsääntöisesti varsin ignorantteja ja siksi tyytyväisiä vähään. Kannustakaamme ja tukekaamme siis pappejamme, jotta he voisivat yhä enemmän seurata pyhän isän esimerkkiä ja nähdä liturgiassa suuren voimavaran uskoviensa ikiaikaisen katolisen uskon vahvistamiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
On varsin todennäköistä, että tuleva piispa ei laula nuottiakaan. Tämä tuskin tulee kannustamaan passiivista papistoamme kirkkomusiikkiasioissa,ts. liturgiassa. Ainoa toivo on todennäköisesti "vanha messu" ja sen motivoituneet ja laulutaitoiset papit. On myös todennäköistä, että uusi piispa suhtautuu vastentahtoisesti liturgiseen "korkeakulttuuriin" ja pitää puolen tunnin saarnoja lempiaiheistaan. Mutta... jos meillä käy tuuri, liturginen rikkaus elpyy niin novus ordossa kuin vanhassa.
Messupalvelijoiden, messussa kävijöiden, laulajien ja ehkäpä käännynnäisten määrä voi nousta.
Todennäköisesti tänne ei tule ainuttakaan piispaa, joka ei pystyisi sympatiseeraamaan neokatekumenaaleja ja heidän neo-innovatioitaan. Voitte toki olla optimistisempia kuin minä.
Kommentoisin vielä P.Henrikin nykytilaa. Yllä mainitsemistani seikoista johtuen voi olla aika tyytyväinen, että mitään gregorianiikkaa kirkossa ylipäätään kuulee. Resurssit huomioon ottaen tehdään kaikki voitava.
Eipäs heitetä kirvestä vielä kaivoon! Ei muuta kuin ankaraa rukoulua, vähintään yksi dekadi päivässä piispanvalinnan puolesta.
Papa Benedetto on valinnut hyviä piispoja aikaisemminkin. Tuskin hän tekee hiippakuntamme osalta poikkeusta.
Jaan osittain Toledon pessimismin, koska hiippakuntamme on piskuinen ja tänne joutuminen voi olla jonkinasteinen rangaistus. Rukoilkaamme silti, että Jumala soisi meille kunnon änkyrän piispaksi, ei mitään keskinkertaista saksalaistyylistä lässyttäjää. Ehkä piispa Wróbel oli vasta esimakua ;)? Tutkimattomat ovat Herran tiet!
Toledo olettaa neokatekumenaalien jatkavan valta-asemassa. Itse toivon ja uskon, että uusi piispa siirtää heidät esim. Viipurin pyhän Hyacinthuksen kirkon pastoraalityöhön. Nykyinen totaalisen kieroutunut asetelma, jossa täysin traditionaaliselle katoliselle spiritualiteetille vieras liike on pantu hoitamaan suurta osaa Suomen pastoraalisesta työstä, on kestämätön. Helluntaiseurakuntia on jokaisessa niemessä ja notkossa jo muutenkin, ilman että Jumalan kirkko keskittyy niiden pykäämiseen. Jos uusi piispa on lainkaan järkevä, hän uudelleenstrukturoi hiippakunnan niin, että täällä aletaan tahkota kunnon tulosta konversioissa, kirkossakävijöissä, pappiskutsumuksissa etc.
Mitä gregorianiikkaan tulee, kannattaa sitä ehkä säästellä kunnon messuihin. Huono mädäntyköön ja kukat kukkikoot. Sama koskee nähdäkseni kaikkia muitakin resursseja!
Olettepas te pessimistejä. Tuleva piispa tulee olemaan laulutaitoinen, korkeakirkollinen ja edustaa puhdasta katolista oppia.
Hyvä, optimismia aina tarvitaan.
Toivottavasti saa aikaan muutoksen vallitsevassa innottomassa ja luovutetussa ilmapiirissä.
Jos vaikka uusikin messu saisi arvoisensa kohtelun ja joku pappi
istuisi oikein alas ja katsoisi mitä siellä messukirjan lopussa liitteenä on. Voisi olla edesmenneet isät Voutilainen ja Verschuren iloisia taivaassa.
Lähetä kommentti