Notkistakaamme polvemme!

Paavin seremoniamestarin vastaus l'Osservatore Romanossa paavin viimeaikaiseen käytäntöön jakaa kommuunio polvistuneille uskoville kielelle:

Nella recente visita a Santa Maria di Leuca e Brindisi il Papa ha distribuito la comunione ai fedeli in bocca e in ginocchio. È una prassi destinata a diventare abituale nelle celebrazioni papali?

Penso proprio di sì. Al riguardo non bisogna dimenticare che la distribuzione della comunione sulla mano rimane tuttora, dal punto di vista giuridico, un indulto alla legge universale, concesso dalla Santa Sede a quelle conferenze episcopali che ne abbiano fatto richiesta. La modalità adottata da Benedetto XVI tende a sottolineare la vigenza della norma valida per tutta la Chiesa. In aggiunta si potrebbe forse vedere anche una preferenza per l'uso di tale modalità di distribuzione che, senza nulla togliere all'altra, meglio mette in luce la verità della presenza reale nell'Eucaristia, aiuta la devozione dei fedeli, introduce con più facilità al senso del mistero. Aspetti che, nel nostro tempo, pastoralmente parlando, è urgente sottolineare e recuperare.

Pysyvä linkki lehden juttuun: http://rorate-coeli.blogspot.com/2008/06/monsignor-guido-marini-illustra-la.html

Suomeksi hätäisesti:

Kysymys: Vähän aikaa sitten vierailulla Brindisissä paavi jakoi kommuunion polvistuneille uskoville suuhun. Onko se käytäntö, joka on tarkoitettu jäämään tavanomaiseksi käytännöksi paavinmessuissa?

Vastaus: Niin ajattelen. Sen suhteen ei pidä unohtaa, että käteen jaettava kommuunio pysyy edelleen, lain näkökulmasta, vapautuksena yleismaailmallisesta laista. Sen myöntää Pyhä istuin niille piispainkokouksille, jotka sitä ovat pyytäneet. Paavin käyttöönottama tapa pyrkii alleviivaamaan koko kirkkoa varten olemassaolevan normin voiman. Lisäksi tämä voitaisiin ehkä nähdä jonkinlaisena suosituimpana tapana, sillä se, ottamatta mitään pois toiselta, tuo paremmin esiin todellisen läsnäolon eukaristiassa, auttaa uskovia hartaudessa ja tuo helpommin esiin salaisuuden tunteen. Nämä ovat tekijöitä, joita meidän aikanamme pastoraalisesti puhuen on tärkeää nostaa esiin ja palauttaa käyttöön.