Huonoja uutisia

Isä Olendzkin tähän heinäkuun loppuun suunniteltu vierailu on valitettavasti peruuntunut, koska kunnianarvoisan monseigneurin terveydentila on mennyt sen verran huonoksi, ettei hän pysty matkustamaan. Hän toivoo kuitenkin voivansa tehdä matkan jonain toisena ajankohtana, jos vointi sen sallii. Joten orate fratres!

Roma aeterna

Tutkimusmatka Roomassa on takana. Kaupunki on sama, mutta kirkko ei aivan. Luulen, että voin alustavasti ilmaista, että raporttini on myönteinen.

Isoissa kirkoissa pidetään huolta siitä, että sopimattomasti pukeutuneet ihmiset pysyvät poissa. Pietarinkirkon edessä oli tarkastuspiste, josta päästettiin vain säädyllisesti pukeutuneet ihmiset eteenpäin. Joissakin paikoissa myytiin tai vuokrattiin erinäköisiä kankaita olkapäiden tai reisien peitoksi. Tässä esimerkki kaikkien katolisten kirkkojen äitikirkon, Lateraanikirkon, ovelta:



Toinen seikka on se, että historiallisessa keskustassa, parisataa metriä Casa Santa Brigidalta, Campo de' fiorilta taikka Torre Argentinalta, on nyt oma "vanhan messun seurakunta": Santissima Trinità dei Pellegrini. Sen löytää esimerkiksi, kun kävelee Argentinalta kohti Campoa (tai päinvastoin) ja tulee sille pienelle aukiolle, jossa on pyhälle Barbaralle omistettu kappeli, ja kääntyy kohti Tevereä. Matkaa on viitisenkymmentä metriä. Joelta päin kirkko on suoraan Ponte Siston kohdalla, 100 metrin päässä rannasta.



Kirkko on nyt siis Pyhän Pietarin pappisveljeskunnan hallussa, Summorum Pontificum -kirjeen mukaisesti perustettuna personaaliseurakuntana. Sen kirkkoherra on isä Joseph Kramer FSSP. Messua vietetään joka päivä klo 18.30. Sunnuntaisin on lisäksi messut klo 9.00 ja klo 10.00 (yleensä levitoitu). Tuossa päämessussa laulaa pieni polyfoninen kuoro, joka koostuu loistavista ammattilaisista! Rikkonaisten urkujen tilalla soi sähköinstrumentti, mutta sitäkin osataan soittaa laadukkaasti. Isä Kramerin mielestä muusikoiden panos on niin tärkeä, että hän on valmis maksamaan siitä, vaikka se tekeekin suuren loven seurakunnan kassaan.



Tässä pari kuvaa viime sunnuntailta messuista (isä Kramer vietti missa cantatan, koska muut papit olivat lähteneet maailman nuortenpäiville Australiaan):


Tietysti nyt Paavalin juhlavuoden aikana Roomassa kävijän on tehtävä pyhiinvaellus San Paolo fuori le mura -basilikaan, jossa voi katuvan pyhiinvaeltajan hengessä hiljentyä apostolin haudalle ja ehdot täyttäen saada täydellisen aneen.



Mitä muuta? Niin, mikä on muuttunut. "Oma" seurakunta avoimesti keskellä kaupunkia. Se on suuri muutos. Alttarikortit Pantheonin alttarilla. Tridentiinen liturgia näkyy ja herättää kiinnostusta kaikkialla. Paavin liturginen vaikutus näkyy myös kirkkojen alttarien järjestyksessä. Tämä kaikki on vasta alkua. Ubi Petrus, ibi Ecclesia.

Matkalla tapasin myös arkkipiispa Ranjithin, joka oli hyvin kiinnostunut kuulemaan liturgian tilasta ja tasosta Suomessa...

Voimme katsoa luottavaisina tulevaisuuteen.

Summorum Pontificum 1-v

Juhlikoon nyt kaikki kansa: tasan vuosi sitten julkaistiin paavin motu proprio.

Kansainvälisillä palstoilla on paljon pohdintoja siitä, ja iloa, kuinka paljon se on kirkon kasvoja jo tähänkin mennessä on ehtinyt uudistaa.

Ja kaikki on vasta alussa. Siksi voimme olla hyvillä mielin.

Reformin reformi jatkuu?

Sellaisia viellejä huhuja on liikkeellä, että Benedictus XVI reformoisi kansankielistä Novus Ordoa:

"According to some indiscretions, Benedict XVI has charged the Congregation for Divine Worship to study some modifications in the liturgy. In particular, the Pope is said to have the intention to restore Latin for the formula for the Eucharistic consecration within the Mass in the "vernacular language", i.e. the one celebrated in the different national languages. The same could happen to the formulae of Baptism, Confirmation, Confession and of the other sacraments. In addition, the exchange of peace among the faithful during the Mass, which today takes place prior to the distribution of the Eucharist, could be anticipated (as in the Ambrosian rite) to the offertory so as not to disturb the recollection that precedes Communion."

http://rorate-caeli.blogspot.com/

Kolme pyyntöä uudelle piispalle

Olen kieltämättä vähän pettynyt piispan lähdöstä. Ei kuitenkaan kannata jäädä itkemään vaan kääntää katse eteenpäin. Samalla tavalla kuin piispa Józef päivitti kirkkomme käytäntöjä ja painopisteitä yli kolmekymmentä vuotta kestäneen verschureniläisen ajan jälkeen, on viimeisten seitsemän ja puolen vuoden aikanakin tapahtunut kehitystä, johon uuden piispan on helpompi tarttua, ja pitääkin tarttua.

Tässä ne pyynnöt:

1) Kristuksen keskeisyys messun vietossa. Asetettakoon Kristus krusifiksin edustamana keskelle alttaria kaikissa messun vietoissa. Aina ja kaikkialla. Tämä on muutos, jonka paavi on näyttävästi tehnyt. Sitä pitäisi seurata. -- Onko muuten aina niin hyvä, että pappi viettää messun alttarin takaa, ikään kuin kansaa vastaan?

2) Kommuunion vastaanottaminen. On paavin tahto, että kirkon normaali, lainmukainen käytäntö leviäisi maailmalla, siis kommuunion vastaanottaminen polvistuneena suoraan suuhun. Tänä keväänä ja kesänä paavi on itse ottanut tämän tavan käyttöön ja seremoniamestarinsa suulla todennut, että näin on hyvä. Sitä pitäisi seurata.

3) Vanha messu. Summorum Pontificum osoitti, että vanha messu on aivan yhtä hyvä liturginen ilmaus katolisesta uskosta kuin uusikin. Se antoi papeille ja kirkkoherroille vapauden sen viettämiseen. Asiasta Roomassa vastaavan komission puheenjohtaja on todennut, että on paavin toive, että vanhaa messua vietettäisiin joka seurakunnassa, jotta se aarteillaan voisi rikastuttaa liturgista elämäämme. Kannatetaan. Mielestäni paavin tahtoa ei pidä jättää kuulematta.

Olisihan näitä muitakin. Yleisesti ottaen sanon, että saamme tässä maassa olla kiitollisia siitä, että monia liturgisia ylilyöntejä ei täällä ole näkynyt. (Paitsi että onhan meillä maallikot jakamassa kommuuniota, ja kommuunio aina kahdessa muodossa...) Saamme olla kiitollisia myös siitä, että jonkinlainen gregoriaanisen laulun perinne meillä on säilynyt, tosin esim. katedraalissa sen asema on mielestäni heikentynyt. Toisaalta ajattelen, että hiippakunnastamme puuttuu laajalti ymmärrys liturgisista asioista. Olemme pääsääntöisesti varsin ignorantteja ja siksi tyytyväisiä vähään. Kannustakaamme ja tukekaamme siis pappejamme, jotta he voisivat yhä enemmän seurata pyhän isän esimerkkiä ja nähdä liturgiassa suuren voimavaran uskoviensa ikiaikaisen katolisen uskon vahvistamiseksi.

Ekumeniaa (?)

Täytyypä todeta, että traditionalistien vainoaminen yhdistää kristillisiä kirkkoja yhtä paljon kuin yhteinen kaste ja usko jonkinlaiseen triplajumaluuteen (luoja-pyhittäjä-äitiin vai mikä se nyt olikaan...). Vatikaanissa perinteen vainosta ehkä ollaan vähitellen pääsemässä eroon, mutta lukaiskaapa seuraava Kotimaa-lehden juttu oman pyhän yhteisen suomalaisen seurakuntamme tilasta:

http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=5531&Itemid=38

Vitsikästä on, että vastaavanlainen tilanne oli Lontoossa kardinaali Castrillonin viettäessä vanhaa messua. Kukaan Lontoon katolisista piispoista ei suostunut tulemaan messuun, koska heillä oli "muita kiireitä". Tästä väitetään paavin ottaneen nokkiinsa. (http://www.kreuz.net/article.7405.html)

Lefevbristien suhteen toivo on jo mennyttä. Piispa Williamson päästelee sellaista tekstiä haastattelussa, että taitaa olla miehen aika perustaa oma kirkko:

http://www.papanews.it/dettaglio_interviste.asp?IdNews=8273

Samma på tyska: http://www.kreuz.net/article.7411.html

Vaikka Williamson tunnetaan tiukkana tyyppinä, ovat vaatimukset jo varsin ei-katolisia.

Notkistakaamme polvemme!

Paavin seremoniamestarin vastaus l'Osservatore Romanossa paavin viimeaikaiseen käytäntöön jakaa kommuunio polvistuneille uskoville kielelle:

Nella recente visita a Santa Maria di Leuca e Brindisi il Papa ha distribuito la comunione ai fedeli in bocca e in ginocchio. È una prassi destinata a diventare abituale nelle celebrazioni papali?

Penso proprio di sì. Al riguardo non bisogna dimenticare che la distribuzione della comunione sulla mano rimane tuttora, dal punto di vista giuridico, un indulto alla legge universale, concesso dalla Santa Sede a quelle conferenze episcopali che ne abbiano fatto richiesta. La modalità adottata da Benedetto XVI tende a sottolineare la vigenza della norma valida per tutta la Chiesa. In aggiunta si potrebbe forse vedere anche una preferenza per l'uso di tale modalità di distribuzione che, senza nulla togliere all'altra, meglio mette in luce la verità della presenza reale nell'Eucaristia, aiuta la devozione dei fedeli, introduce con più facilità al senso del mistero. Aspetti che, nel nostro tempo, pastoralmente parlando, è urgente sottolineare e recuperare.

Pysyvä linkki lehden juttuun: http://rorate-coeli.blogspot.com/2008/06/monsignor-guido-marini-illustra-la.html

Suomeksi hätäisesti:

Kysymys: Vähän aikaa sitten vierailulla Brindisissä paavi jakoi kommuunion polvistuneille uskoville suuhun. Onko se käytäntö, joka on tarkoitettu jäämään tavanomaiseksi käytännöksi paavinmessuissa?

Vastaus: Niin ajattelen. Sen suhteen ei pidä unohtaa, että käteen jaettava kommuunio pysyy edelleen, lain näkökulmasta, vapautuksena yleismaailmallisesta laista. Sen myöntää Pyhä istuin niille piispainkokouksille, jotka sitä ovat pyytäneet. Paavin käyttöönottama tapa pyrkii alleviivaamaan koko kirkkoa varten olemassaolevan normin voiman. Lisäksi tämä voitaisiin ehkä nähdä jonkinlaisena suosituimpana tapana, sillä se, ottamatta mitään pois toiselta, tuo paremmin esiin todellisen läsnäolon eukaristiassa, auttaa uskovia hartaudessa ja tuo helpommin esiin salaisuuden tunteen. Nämä ovat tekijöitä, joita meidän aikanamme pastoraalisesti puhuen on tärkeää nostaa esiin ja palauttaa käyttöön.

Eipäs rimpuilla

Satuin löytämään eräiltä (hmmm..) sivuilta mielenkiintoisen otteen Castrillon-Hoyosin saarnasta FSSP:n pappisvihkimyksessä USA:ssa. Kaikkien pitää nimittäin osallistua ainakin joskus Novus Ordoon, vaikka ei suuremmin huvittaisi.

But the Motu Proprio must be read at the light of the letter to bishops which accompanied it and stated that “in order to experience full communion, the priests of the communities adhering to the former usage cannot, as a matter of principle, exclude celebrating according to the new books.” Cardinal Castrillon Hoyos reminded them of this, on May 30, 2008, during the ordination ceremony of four priests of the Society of St. Peter in Lincoln (Nebraska, USA) in the presence of Fr. John Berg.

In his homily he said: “As President of the Pontifical Commission Ecclesia Dei I have particular interest in these young men who will celebrate the Holy sacrifice of the Mass and the Sacraments primarily according to the liturgical books of the Extraordinary Form of the Roman Rite which is a treasure for the entire Church. This obviously meets a desire on the part of a good number of the faithful. While I am pleased to promote our Holy Father’s will expressed in his Motu Proprio Summorum Pontificum and invite in implementing this important document I also invite my dear sons and brothers to strive to be an integral part of the dioceses in which you will serve; brothers of your brother priests showing deep respect for the Ordinary Form of the Roman Rite, concelebrating with your bishops at the Chrismal Mass and when this sign of priestly communion is specially appropriate.”

Kesäaikana

Kesälomien ajan kirjoitamme todennäköisesti vähemmän uutisia ja ajatuksia. Tärkeitä asioita voimme tietysti nopeastikin kommentoida.

Kertovathan uutiset, että esimerkiksi SSPX:n mahdollinen regularisaatio voisi toteutua pikaisestikin...

Iloista ja siunauksellista kesää!

Ylösnousemuksen päivä

Isä Durhamin vierailu on kääntymässä loppua kohti. Tänään Henrikin laulettua messua oli seuraamassa viitisenkymmentä uskovaa, eilen sisarilla paikalla oli toistakymmentä vierasta. On ollut suuri ilo meille kaikille, että "Durhis" on ollut täällä niin pitkään, tullut monille läheiseksi ja helposti lähestyttäväksi ja vieläpä osoittautunut hyvin lapsirakkaaksi.

Vielä huomenna maanantaina isä D viettää Henrikin kappelissa hiljaisen messun klo 19.00. Tervetuloa hyvästelemään!

Kiitos kaikille osallistujille ja niille, jotka osallistumattakin olette avustaneet vierailun onnistumista, myös taloudellisesti. Jokainen rahallinen avustus on ollut tuiki tärkeä -- ilman niitä tätä eikä muitakaan vanhan messun vierailuja voitaisi järjestää.

Nyt on katsottava tulevaisuuteen. Itse ajattelen näin: "Vanhan messun pappien" vierailut ovat osoittautuneet mieltä ylentäviksi tapahtumiksi ja hengellisesti hyödyllisiksi, siksi niitä pitäisi jatkaa säännöllisesti tai sitten heidän pitäisi olla pysyvästi läsnä Suomessa.

Mitä sanotte? Kommentoikaa, jotta tietäisimme paremmin!

MUITA ASIOITA:

Paavi vieraili Etelä-Italiassa ja jakoi kommuunion jälleen polvistuneille uskoville kielelle!

Kardinaali Castrillon vietti pontifikaalimessun Westminsterin katedraalissa ja totesi haastattelussa, ettei tarkoitus ole, että vain joissakin seurakunnissa vietettäisiin vanhaa messua vaan että KAIKISSA seurakunnissa tehtäisiin niin.

Mitäs siihen sanotte? ;)